Tummat Silmät, Ruskea Sukka

Riemun silmät peilattiin taas tänään Tampereella Veterissä. Terveet olivat edelleen! Saapa nähä tuleeko tällä kertaa se PPM-diagnoosi näkyville KoiraNettiinkin, kun ekalla kertaa ei tullu.

Lääkärissä Riemu käyttäyty hienosti. Otti ihan lunkisti ja anto tutkia simmunsa esimerkillisesti. Ne tutkittiinkin kahteen kertaan, kun siellä oli peilausta opetteleva eläinlääkäri paikalla kans. Vähä se meinas se pöyällä olo alakuun tutisuttaa, mutta sitten Riemu rauhottu siihen ja yllätti mut taas sillä, kuinka nätisti se tommosten ammattilaisten antaakaa itteensä läpistellä. Itellä tahtoo nuo perinteiset kynsienleikkuut ja korvien putsaamisetki välillä olla semmosta tanistamista.

Oltiin Tampereella niin hyvissä ajoin ennen meiän aikaa, että päätin käyttää kaveria vähä kaupunkielämään tutustumassa. Keli ei ollu hommaan mikään paras. Ihan hirvee tuuli ja sataa ripottelikin. Eli Riemun maksimi-inhokkikeli. Riemu oli pääpiirteissään ihan reippaasti sielläkin. Kierrettiin Tammelantori ja vastaan tuli ihimisiä ja jopa opaskoira opastettavansa kanssa.

Koirien ja ihimisten kanssa Riemulla ei oo koskaan ollukkaa mitään ongelmia. Mutta joku siellä meinas pistää pelottaan. Ei autotkaan, koska niitä nyt huristelee täällä meiän lenkkiteilläkin ihan runsahasti. Mutta se meteli ja tuuli, joka pisti kaiken liikkuun kai. Välillä mentiin häntä koipien välissä, mutta sitte melekeen, ku pääsi johonki merkkaan niin reipastu taas hetkeksi. Pitäis varmaan harjotella lissää tuota kaupunkilaiselämää, mutta se on niin kaukana tuo isompi kaupunki. Tää meiän kotikaupunki ku on niin pieni, että se ei palijo poikkee siittä meiän aiemmasta asuinpaikasta.

Nuo Riemun pelkotilat on kyllä niin hämäriä. Esim. tuolla isolla tielläki se menee reippaasti ja yleensäottaen muutenki, kuhan ei oo liukkaita lattioita. Toi Tammelaki oli meleko rauhallinen paikka vielä. Mutta ehkä se oli se kova tuuli sitte. En tiiä. Välillä tuo on niin rohkee semmosissaki tilanteissa, joissa kuvittelisin sen panikoivan ja sitte jossain ihan normaalitilanteessa se saattaa yhtäkkiä vetää jostain nokkiinsa ja pötkiä hantä koipien välissä palan matkaa.

Saapa nähdä miten nyt sunnuntaina käy. Että tuleeko kovaääniskuulutuksista taas se kesän kamala koettelemus mieleen vai onko se eri asia, ku se tapahtuu sisällä. Toivottavasti ei tuu. On nimittäin aika hankala esittää hyvin koiraa, joka on varma, että taivas putoo niskaan hetkenä minä hyvänsä. :)

Emäntä