Kun Suomi Putos Puusta

Oltiin eilen kisakatsomossa Ronin tykönä. Ja olihan se masentavaa. Mua nyt ei paljo jääkiekko kiinnosta, mutta kyllä noi ihmiset vähä säälitti. Mutta enpä mää siitä kauaa välittäny vaan tyhjensin Ronin lelulaatikon pitkin kämppää.

Tänään mää oonki ollu vähä vaisumpi. Ei oikein ruoka maistu ja aika väsyneet on fiilikset. Kai se on noitten narttujen hajujen syytä, mutta noi on tietty heti huolissaan, ku meni se syksy siinä mahaa sairastaessa. Kaippa tää tästä taas ku vähä pitää omaa paastoo ja nukkuu. Teille kaikille muuten tiioksi, että sarjassamme parhaita nukkuma-asentoja topvitosessa on ehottomasti tämä:

Mää oon taas vähä autellu emäntää tenttiluvuissa. Se on vaan välillä tooosi väsyttävää hommaa, mutta kai se on mun homma silti.

Että näihin kuviin ja tunnelmiin toivottelen kaikille mukavaa viikonloppua!

Känkkäränkkä

Miksi aina on liian paljon pakkasta? Miksi aina sataa lunta vaakatasossa? Miksi sitä lunta on metritolkulla? Miksi aina pitää pistää takki päälle pihalle? Miksei aina voi kulkee vapaana? Miksi kaikki lelut on ihan tylsiä? Miksi emäntä ja isäntä on ihan tyhmiä? Miksei aina voi olla joku kaveri kylässä? Miksi aina on niin tylsää?

Riemu

Niinpä niin. Kyllä se pienen pinserin elämä varsinkin näin sydäntalvella on vaan tylsää. Äsken kävin taas Riemun vedettävänä pihalla. Hienosta hihnakäyttäytymisestä ei oo enää paljoa jälellä näinä pakkaspäivinä. Ja mun on ihan turha kuvitella mitään pitkiä lenkkejä tekeväni. Riemu valitsee lyhyimmän reitin, jonka aikana se ehtii hoitaa asiansa ja jättää merkit siitä, että se on sentään edelleen kulman kovin kunkku. Jos yritän viedä sitä pitemmälle niin jo alkaa kolmella jalalla konkkaus ja vikinä.

Nämä muutamat viimesimmät pyrytuiskupäivät on ollu oikein Riemun inhokeita. Jos pihalla yllättää oikein semmonen tuiskutuuli, se yrittää löytää jonkun kinoksen mutkan tai minkä tahansa turvapaikan ja näyttää vähintään siltä, että nyt tuuli varmasti vie sen mennessään. Samanlaisia syyttäviä katseita saa Riemun suunnalta näillä ilmoilla osakseen sekä pihalla että sisällä: Kun on niiin tylsää/kamalaa ja tuokaan tee mitään asian hyväksi.

Pikaisen pihakierroksen jälkeen asetuin taas tuonne meidän makuuhuoneeseen lukemaan tenttikirjaa. Riemu yritti epätoivosesti keksiä itelleen tekemistä ja niinpä se kulki reittiä koppa-sohva-koppa-sohva ees taas suunnilleen 50 kertaa. Välillä se nappas matkanvarrelta tai lelukorista jonkun lelun mukaansa ja tiputti sen joko mun jalkoihin tai koppaansa ja mieluiten mahollisimman kovaäänisesti. Ehkä jopa asettu makuulleen lelun kanssa hetkeksi, mutta totesi jokasen lelun vuorollaan liian tylsäksi.

Lopulta se pysäytti vaelluksensa ja seisahtu koppansa eteen. Se katteli sitä ihan paikallaan hetken ja sitten tönäs sitä nokallaan mielenosotuksellisesti. Pysähtyny tuijotus jatku ja ilmeisesti se ootti sen kopan joko pistävän vastaan tai muuttuvan unelman pehmeäksi prinsessavuoteeksi. Sitten se tönäsi sitä uudestaan ja jatkoi tuijotusta hievahtamatta. Pettymyksen huokasun kera se ilmeisesti tuli siihen tulokseen, että se koppakin on ihan tylsä ja hyppäsi kylmän rauhallisesti meidän sänkyyn. Sinne se asettautu oikein mukavaan asentoon, pää tyynylle tietysti.

Meillä on ollu Riemun kanssa semmoinen sopimus, että sänkyyn pääsylle täytyy olla aivan erityinen lupa. Jotenkin se homma on vaan lipsunu siihen, että Riemu hyppii siihen omin päinensä melkein millon haluaa. Tosin yönsä se nukkuu rauhallisesti omassa tuolissaan tai kopassaan. Kyllä se kuitenkin tuntuu muistavan, että se sänkyyn meno ominaan ei ihan luvallista touhua ole. Ainakin on katseet melko syrjäkareiset, jos sitä yhtään toruvaan ääneen sängyllä ollessa puhuttelee.

Tylsää siis on eikä ruokakaan oikein maistu. Toivottavasti alkaa jo pakkaset hellittää, että päästään taas kunnon lenkeille ja saadaan reenirytmikin säännölliseksi. Tänäänkin jäi tokoreenit väliin, joten eiköhän se ole emännän aika ottaa itteään niskasta kiinni ja järjestää Riemulle kotireenausta taas vaihteeksi ja pistää ne rajat takas sinne missä niien kuuluu olla.

Emäntä

Pojat

Huokaus. Taas tuli kylymät ilimat. Kyllä tässä jo pieni pinseripoika kaipailis lämpimämpiä kelejä. Noh, pakkaspäivän piristykseksi emäntä ja isäntä toi mulle eilen kaupasta tuliaisiksi uuen alustan koppaan. Emmä siittä niin alustana välitä, mutta sitä on melko mukava kuletella ympäriinsä mellevän näkösenä ja huvittaa itteensä ja muita. Kyllä sen päällä ihan mukava makoillakkin on, mutta niin, että suurin osa siittä on kuitenki mun suussa.

Ku ei oikein uloskaan tehny mieli muutaku katella niin kokeilin Ricon tassunjälissä sitä emännän auttamista. Tenttiin lukemisissa siis. Se oli kyllä liian tylsää tekstiä mun makuun ja emännän äänensävystä päätellen se ei ollu ees tyytyväinen mun avustusyrityksiin. Aika kummallista sanon mä.

Viikonlopun pelastus oli se, että Roni-veli tuli yökylään. Sen kanssa touhuttiin koko ilta. Mää toin sille kaikki mun lelut ja puruluut vuorotellen mun lelulaatikosta ja se hajotti tai söi ne yks kerrallaan. Siis ainaki melkeen. Ja mää yritin katella mahollisimman läheltä ja ottaa mallia.

Se on kyllä kans aika kova kundi, vaikka se koko ajan esittääki jotain maailman kilteintä. Mutta siks me ollaanki nii hyvät kamut. Se tekee tihutyöt ja mää kannustan vieressä. Sitten ku emännät ja isännät huomaa, ne niin se esittää viatonta ja multa roikkuu suusta joku lelun riekale, jonka mää oon saanu siltä. Mää oon itte niin huono rikkoon leluja, että saanpahan vähä semmosta pahiksen mainetta siinä Ronin siivellä!

Ronilla on kummallinen tyyli käsitellä tota aktivointipalloo. Siis kyllähän te tiiätte sen idean? Emäntä tunkee sinne jotain papanoita ja sitte sitä rullaillaan pitkin kämppää ja sieltä tippuilee niitä nameja pitkin matkaa. No Roni ei oo tota rullailuhommaa oikein hokannu. Tavoilleen uskollisena se vaan menee johonki nurkkaan nököttään sen kanssa ja puree sitä! Siis miten se kuvittelee saavansa sieltä sillai mitään? No kai se sieltä kuitenki jotain sai puristettua ulos, ku se pallo oli ihan tyhjillään sen käsittelyn jäliltä. Se hauska puoli siinä sen touhussa on, että se saa sillai pureskelemalla aikaseksi melko muhevia äänimaalimoita siittä.

Vaikka ei pihalla juuri oltukaan niin kyllä se touhuaminen pisti nukuttamaan. Otin pieniä välitorkkuja ja sillä aikaa Roni vartioi porukkaa.

Sunnuntai-aamuna lähettiin innokkaina Ronin kanssa aamulenkille, mutta aika pian mää huomasin, että keli oli jotakin aivan sopimatonta mun aristokraattiselle hipiälleni. Pakkasta oli että paukku ja lunta tuli tuulen kera. Urheasti silti painettiin muutama hetki tuolla rantsussa kepin perässä, mutta aika pian suuntasin nokan kohti kotia, enkä suostunu paljo muita ootteleen. Ei sen jälkeen oikeen oo tehny pihalle mieli. Koskaan ei oo ollu noin kamalaa. Ees kaverin läsnäolo ei auttanu tässä kelissä.

Sisällä pistettiinki vielä Ronskun kanssa muutama puruluu palasiksi ja poseerattiin porukan mieliksi kaverikuvissa.

Päivällä Roni sitte lähti kotiansa emäntinee ja isäntinee, eikä ne suostunu ottaan mua mukaan, vaikka kuinka kovasti yritin. Eipä siinä auttanu muu ku kattoa kaihoten perään ja pistää päivätorkuille.

Riemu

Sinun Silmiesi Tähden

Rico tuli mun luokse yökylään eilen. Niinpä mä oonkin kuluttanu tänään aikaani lähinnä ärsyttämällä sitä. Siihen ei paljo tartteta. Kyllä me lenkkeiltiinki ja nukuttiin ja syötiin kilpaa luita. Niin ja Rico autto emäntää tenttiin lukemisessa. Vaikka se onki semmonen ärrimurri, niin oli se silti kivaa, kun se kävi.





Iltapäivällä ei sitte ollukkaa enää niin kivaa. Emäntä vei meiät molemmat sellaseen pelottavanhajuseen paikkaan, jossa meiän silmiin laitettiin jotain töhnää niin, ettei nähny pitkään aikaan kunnolla. Sitte semmonen joku ukkeli tuijotteli mua syvälle silmiin ja selitteli jotain emännälle. Saman ne teki Ricolle. Eikä se vielä riittäny tämän päivän koetukseksi. Lisäksi mun jalkaan survottiin joku hervoton neula ja mun siniverisistä suonistani valutettiin verta. Siis voin kertoa, että ei kiva. Emäntä saa kyllä lepytellä mua aikalailla ennenku annan tän anteeksi. Ainakin muutamat yhteispäikkärit sängyssä ja muutama herkullinen luu...

Riemu

Jepjep. Poikien koettelemukset oli kovat tänään. Mutta täytyy sanoa, että jännitti se emäntääki. Onneksi siihen jännitykseen ei ollu mitään syytä. Pojat käyttäyty hienosti. Riemun kohalla epäilin, että miten se pysyy paikallaan tutkimusten ajan, mutta yllättäen siinä ei ollu mitään ongelmaa. Ricosta taas epäilin, että se ärisee ja murisee lääkärille niin, että saan hävetä silmät päästäni. Mutta eipä sekään montaa murahdusta päästäny. Hieno ukko. Ja tervekin vielä. Riksulla siis puhtaat silmät ja 0/0 polvet.



Riemukin kai sai terveen paperit, vaikka sen vasemman silmän riekale saikin PPM -diagnoosin. Ollaan kyllä se huomattu jo pentuna, että siinä on jotain, mutta nyt se sai nimen. Onneksi ei kuitenkaa kyse oo mistään vakavasta ja luultavasti se ei myöskään pahemmin vaikuta Riemun mahdolliseen jalostuskäyttöön. Niinpä Riemusta otettiin myös Rabies vasta-ainetestit. Katellaan nyt, jos meille vaikka tulee Ruottin reissua joskus... Pääasia kuitenkin, että terveitä ovat molemmat ukkelit! Huokaus. :)

Täytyy nyt vielä eiliseen viitaten sanoa, että putosinpahan kovaa ja korkeelta. Eli pilvilinnat Riemun agilityinnostuksesta koki aikalaisen kolauksen reeneissä. Oli kyllä niin paljon taas kaikkee muuta mielenkiintosta hallissa että... Ja esteetkin tuntu taas aivan liian korkeilta hypättäviksi, vaikka viime viikolla ei ollu mitään ongelmaa niissäkään. Noh, kaks kuukautta sitä kesti. Hyvää agilityvirettä. Uutta kautta ootellessa.

Emäntä

Lunta Tulvillaan

Onpahan taas yks touhupäivä takana. Tänään oli mukavaa ku isäntä ja emäntä oli molemmat kotona koko päivän. Aamulla sain ne ihan mukavasti ylös. Se on aina se mun raskas urakka. Sen ja aamupissalenkin jälkeen voinki ite sitte taas vähä levähtää. Tai siis pitäähän mun eka vahtia, että mitä ne pistää suuhunsa. Siihenki tarkotukseen on sohvan käsinoja hyvä paikka.

Emännän kans käytiin päivällä mettälenkillä. Siellä meinaa olla liian paljo lunta kyllä mun makuun. Onneks siellä menee sellanen polku. Siinon vaan se, että jos jään emännän taakse, vaikka jonku strategisen tärkeen merkkauspaikan takia niin sitte sitä joutuuki köpöttelemään sen kanssa jonossa seuraavaan ohituspaikkaan asti, ku se kävelee niin leviästi.

Takasipäin tullessa mulla napsahti pinserihepuli päälle eikä siinä sitte enää katottu, että onko eessä kinoksia, puunrunkoja vai emäntä. Vauhilla vaan niin kyllä ne väistää! Päästelin lähes valon nopeutta ristiin rastiin polkuja. Jostain syystä emäntä vaan nauro.

Lenkin jälkeen nuo emäntä ja isäntä meinas ihan hulluiksi ruveta. Ne meinas alkaa nukkumaan keskellä päivää! No ei siinä auttanu ku mun pitää niitä hereillä, koska eihän semmonen käy, että päivällä nukutaan. Kiikutin niille kaikkia mun leluja, että ne vois leikkiä niillä nukkumisen sijasta, mutta ei ne antanu viiä niitä sänkyyn. No ensin tuli järkiinsä isäntä. Kun mää sen sain ylös niin olinki ite jo aika poikki. Otettiinki sitte emännän kanssa pienet tirsat, koska pitäähän se aina käytää hyväksi, jos saa luvan olla sängyssä.

Sitte ku emäntäki nousi, jatkoin päiväunia omassa kopassa. Se meinaa välillä vähä keulia, vaikka hyvä koppa onki. Sopivan miehekäs.

Olin niin reippaana vielä iltapäivästä, että järjestin mun "huoneen" uusiksi. Siitä tuli aika kiva. Mut vois varmaan palkata vaikka sen Marko Paanasen tilalle telkkariin. Mulle ei tästä sisustushommastakaan tarttis paljoo maksaa. Hyvää ruokaa, vapaata ulkoilua kamujen kera ja vähä rapsutuksia. Sen ohjelman nimi vois olla, vaikka Riemu Design, vaikka isäntä onki käyttäny jo sen nimen omissa hommissaan.

Ainii. Rico-veli se oliki aamulla taas ollu agilityä kisaamassa. Oli kuulemma nollan napannu taas ja kolmospalkinnon. Mutta sillä on semmonen periaate, että ei makeaa mahan täydeltä ohjaajalle elikkä toisella radalla täytyy muistaa ainakin yks virhe tehä ettei pääse emäntä ylpistyyn. Rico on kuitenki niin kova jätkä, että se kyllä kans tietää ite, että se voittas kaikki jos haluis. Vähä mä välillä sitäki mietin, että miten se viittii kans nii hienosti mennä sitä agilityä, ku se on kuitenki tosi cool äijä. Että miten se viittii kuunnella sitä ohjaajaa nii hyvin. Ehkä se on sen joku taktiikka, ku kyllähän se sitte osaa ranttalikski pistää ku haluaa. Ja saahan se aika monesti jotain hienoja palkintoja sitte niistä sijotuksista.

Ehkä mää ymmärrän sitte joskus vanhempana. Huomenna onki taas mun agilitypäivä. Nyt ne on pistäny mut hyppään niitä ylikorkeita hyppyjä harkoissaki, mitä siellä kisoissa oli. No eihä siinä mulla mitää ongelmaa oo, mutta vähä se vielä arveluttaa. Kai mä tästä lähen vielä iltalenkille tsekkaan paikat ja sitte sitä saaki pian siirtyä yöpuulle.


Riemu

Sinä Vain

Hei,

Sinä ihanan tuoksuinen Nainen, joka tulit vastaani maanantai-iltapäivällä! Kirjoitan tämän koska en saa Sinua mielestäni ja haluan tavata uudelleen.

Pihalle päästessäni laitan päälleni nimikoidun takkini, jotta tunnistaisit minut helpommin. Edes takin laittaminen ei siis hidasta lähtöäni pihalle ja aamuisin herään jo varhain Sinua etsimään. Kierroksillani esitän sulavimmat ja sähäkimmät tanssiliikkeeni jokaisella merkkauspaikalla siltä varalta, että näkisit ne jostain piilostasi.

Haistelen jokaisen luminyppylän ja kaivelen maasta pienintäkin merkkiä Sinusta. Olen myös merkannut Sinulle tien luokseni pienin keltaisin sydämin. Tiristin kaikkeni, että sain sen valmiiksi.

Sisällä kuljen tuskaisena paikasta toiseen tai istun sohvani käsinojalla ja tuijotan kaukaisuuteen Sinua ajatellen. Välillä huuliltani kirpoaa syvä huokaus tai pieni ja hiljainen valitus. Kun taas lähden liikkeelle, unohdan välillä jopa varoa liukkaita lattioita vuoksesi.

Iltaisin en osaa käydä nukkumaan, koska pelkään, että juuri silloin saavut ovelleni. Nukkumisen sijaan pyydän viiden minuutin välein pihalle, jotta voisin äänimerkein antaa sinulle suuntaviittoja luokseni. Saavuthan pian ennen kuin riudun ikävästä olemattomiin!

Sinun,
Riemu