maanantai 30. tammikuuta 2012

Nyt

Nythän on niin, että niin Riemu, emäntä ja isäntä, ku tää uus perheenjäsen Ralliki on kokenu viime aikoina ihan mahottoman isoja muutoksia elämässä. Ralli parka issoimman, kun joutu emostaan ja sisaruksistaan erroon tänne ison mustan reviirille.

Mutta entäs Riemu sitte? Ensin joutuu taas muuttamaan uuteen paikkaan, koska se eellinen oli yks iso epäonni kosteuksinneen kaikkineen. Sitte sinne sen uuteen kottiin vielä kiikutettaan tuommonen pieni pisuli. Uuteen paikkaan tottuminen kyllä meni tosi hyvin. Ekan yksinolopäivän jäläkeen kävi aika kuumana, mutta nyttemmin tilanne on lähes sellanen ku se oli vanahassa kojissa eli kohtuu rauhallinen. Asiaa on yritetty auttaa levittelemällä mattoja pitkin tän uuen kämpän inhottavan liukkaita laminaattilattioita ja lisäksi täällä on ollu DAP-haihutin käytössä jo pari päivää ennen varsinaista muuttoo.

Omasta mielestä tässä varmaan yks suurimmista muutoksista on lenkkimaastot. Asutaan taas taajamasa. Riemun kunniaksi on tojettava, että herrä kyllä muisti aika pian etenkin ihimisten ohittamisen taion. Koirien ohituskin mennee ihan ok, mutta ei vielä ihan niin välinpitämättömästi ku "lapsuuenkojissa". En tiijä sitte, mitä se Riemu aattelee parhaaks, mutta kyllä mää tykkäsin enämpi niistä naavaa kasvavista mettistä, joissa saatto päästää koiran vappaaksiki. Riemu taas ehkä tykkää enämpi täällä, ku on hajuja niin maan mahottomasti. Ja onhan täällä palijo teitä, ettei tosiaankaan tartte samoja reittejä rampata. Mutta tän päivän pakkasissa meinas kyllä pakokaasut yskittää, vaikka kysseessä on tosiaan pieni kaupunki eikä ees mikkään ydinkeskusta. Ja eipä ne mettätkää kaukana sitte oo ku kaipuu iskee ylittepääsemättömäks. Niin, ja ehkä vielä joskus...

Perjantaina siis saapu mun uus syänkäpysein eli Ralli. Rallihan on Rico-papan poika tuoreimmasta päästä ja aivan mahtava tappaus. Reipas kun mikä. Autoilemattomana se kyllä huus kurkku suorana ensimmäisen puol minuuttia, kun lähettiin tänneppäin, mutta muutaman minnuutin päästä se jo nukku. Uuessa kojissa meni muutama tunti nukkuissa ja varovampana, mutta sittenpä sitä ollaanki jo menty eikä meinattu. Joka päivä tullee iteenäisemmäksi ja rohkiammaksi, että saapa nähä mitä siittä vielä tullee!

Ralli on jo tavannu uusia ihimisiä ja Rico, Roni ja Luca on jo käyny täällä sitä ihimettelemässä. Rico-isukkiin pikkunen rakastu heti. Että hei, toi on nyt ettäisesti äiskää muistuttava ja sopivan kokonen, seuraan siis sitä minne se meneeki. Karvasista kavereista Luca onnistu myös saavuttammaan Rallin herkeemättömän huomion. Sitte Ralli on vieraillu mun työpaikalla, jossa se lähti samon tein tutkimaan paikkoja. Ja poikettiinhan me "mummulassaki", jossa Rico oli taas niin pop. Ja tällä kertaa vanaha herra oli armollinen ja jopa leikitti vähä penikkaansa.

Riemu ei ensin tuntunu kiinnostuvan Rallista lainkaan. Kävi muutaman kerran haisteleen ja Rallin lämmittelemänä heti ekana iltana meinas lähtä leikkiinki. Oma moka, kun tajusin vasta sunnuntaiaamun lenkin jäläkeen, että Riemulla ei nyt oo kaikki taas ihan kunnossa. Se kuluki häntä maasa koko lenkin ja olihan se sitten tarkemmin aateltuna ollukki vaisumpi/kärttysempi muutaman päivän. Anaalirauhasethan ne taas vaivas. Tyhyjättiin ne ja päivä sen jäläkeen onki taas ollu Pieni Pinseripoika ennallaan.

Kun tietäs mistä tää niin pitkän ajan jäläkeen taas tuli tää vaiva. Syyepäiltyjä on useempiaki. Liikunta oli viime viikolla ehkä vähän puutteellista muuttohässäkän ja pakkasten takia. Lisäksi se on just viime viikolla saanu raakan kans vähä papanoita. Tai sitte se on se kana, jota se nyt on syöny enempi. Voi kun ossais sannoo. Kakka on kumminki ollu koko ajan ihan normaalia.

Maanantaina tosiaan Riemu oli taas oma ittensä ja voi että mulla meinas syän pakahtua, ku Riemu vihon antautu leikkiin Rallin kans. Riemu on kyllä semmonen leikkisetä. Se sietää melekeen mitä vaan, niin kauan ku se saa nukkua ja syyä rauhasa. Tossa ne keittiön matolla paini, ku mää yritin jottain tavaraa asetella paikalleen, mutta kameran kans höösäämisekshän se meni. Ja näitä paineja on nyt jatkettu muutamia kertoja päivässä.

Ralli on levittäny koko Riemun ja sen leluarsenaalin niitten karvamatolle. Siinä on sitte mistä valita, ku ralli iskee päälle. Riemuki on pitkästä aikaa innostunu vinguttaan leluja. Heleposti luulis, että se sais tarpeekseen tosta pennusta muutenki. Mutta eikö vaan välillä se innostuu leluja nakkeleen ja oikeen essiintyyn just sillon, ku pentu ois rauhottumassa tai nukkumassa. Se on kyllä niin hassu kaveri kans.

En tiiä. Onhan nää muutokset toki väsyttäviäki, mutta ehkä se melekeen kaks vuotta kestäny vaisu kausi on ny ohi. Vaikka tuo pentu vie toki energiaa niin kyllä se sitä tuntuu antavanki. Kirpeet ja aurinkoiset pakkaspäivätki tuntuu piristäviltä, vaikka ne pennun pihalle opettamisen kannalta haasteellisia onki. Jospa sitä nyt vaan alakais nauttiin tästä elämästä tässä ja nyt.

- Emäntä

PS. Loppuun vielä kuvapläjjäys Multakirsun T-pentujen viimesistä hetkistä yhessä ennenku Ralli lähti uuteen kottiin.

Taisto Kuulekkonähäh!! Taika

perjantai 27. tammikuuta 2012

Miksi Hänkin On Täällä?

Kaikenlaista se pistetään Pieni Pinseripoika kestämään. Niinku esimerkiksi tämmöstä nettipimentoo ku melekeen viikon oli. Niinhän siinä sitte kävi, että viime viikonloppuna tuli lähtö. Vanahasta kojista nimittäin. Meinas tuo ensin surettaa, mutta sitte mua alako enämpi ärsyttään, se että ilta toisesa jäläkeen vielä rampattiin siellä vanahassa paikassa. Siinähän kävi lopulta niin, että täällä hyppäsin autosta mieluusti ulos, mutta siellä piti vähä miettiä, että viittisköhän sitä.

Täytyy kai seki myöntää, että ekana yksinolopäivänä täällä meinas vähä hirvittää. Taikka ihan rauhallisesti mää täällä olin, mutta sitte ku noi tuli kotia niin hönttäsin itteni melekeen läkähyksiin. Mutta perjantaina jo otin taas ihan kuulisti, ku emäntä veti päivällä takkiä päälle. No näinhän mää, että se ei ollu mikkään lenkkitakki. Venyttelin siinä vaan itteeni matolla ja kattelin, että kun ny muistais mulle namia jättää. Ja muistihan se.

Mutta voi olla, että oisin ollu vähä enämpi huolissaan siinä sen lähteissä, jos oisin tämän tienny. Että kun ne tuli takasi niin niillä oli mukana tämmönen pissalta haiseva pikkuveikka.


Ensinhän tuo rääpäle oli suorastaan pelossaan ja katteli vaan kunnioittavasti mun komiaa olemusta alamaistaan. Mutta aika pian iltapäikkäriensä jäläkeen se meinas jo käyä tassuun kiinni. Emäntä oli suorastaan ihimeissään, kuinka rauhassa mää sen annoin olla. No mikäs. Tommonen pisuli. Kai se tuli hoitoon tai jotaki niin olokoon. Kai sen kansa leikkiäkki voi, kuhan ei tuu mun kauneusunia häiritteen tai luita viemään.


Täytyy tarkkailla tilannetta.

- Riemu

Suloinen

Jopas vain vierähti aikaa nettipimennossa ja muutenki touhussa ja työssä. Muutettiin tosiaan viime viikonloppuna ja tänään sitten tuli tuo pieni karvainen kaveri... Mutta siittä lisää toisella kertaa. Pistetääs tähän nyt näitä postittamatta jääneitä kuvia viime viikon pentuvierailulta. Eli Multakirsun T-pentuja kuuen viikon ikäsenä, olokaa hyvät:

Multakirsun Taran Toivo Multakirsun Taran Taisto Multakirsun Taran Taika


- Emäntä

perjantai 20. tammikuuta 2012

Mun Koti Ei Oo Täällä

Tää alakaa mennä vakavaksi. Siis kaikkihan on alakanu jo muutama viikko sitte, mutta nyt tää alakaa jo vähä pelottaakki. Tai ainaki huolestuttaa.

Siis tiistaina mut vietiin Ricolaan hoitoon ja emäntä oli pois koko päivän. Sitte myöhällä, ku emäntä vihon tuli kotia niin se haisi ihan... No pissalta. Ja jotenki ettäisesti Ricoltaki. Mun piti melekeen porata nokka läpi sen puserosta, ku se haisi niin kamalalta.

Toinen huolettava juttu on ollu, ku täällä on alakanu lojumaan nuita pahavilaatikoita pitkin poikin. Tiistain haisutteluissani mulla pääski pieni piru irralleen. Ensin kävin kaiveleen pyykkikorista emännän tuoman fleecepeiton ja kaapotin sen kans sohovalle nuitten viereen. Vähä sen jäläkeen, ku emäntä vei sen takas, repäsin yhestä pahavilaatikosta palasen leikkikaveriksi, ku oli niiiiiiin tylsää taas.

Ja nyt sitte. Ollaan monta iltaa oltu semmosessa tyhyjässä talossa niinku sillon joskus täällä ennenku tähän tultiin. Siellä ei oo ollu muuta ku mun karvamatto ja puruluu. Niin ja siivousvälineet. Ja neliömetritolokulla liukasta lattiaa.

Empä tiiä. Vähähän tää taas siltä tunnustaa, että lähtö tästä tullee. Mutta että mikä se on se haisuliki, jota emäntä ramppaa kattomassa...

- Riemu

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Varasta Pomolta

Riemu on opetellu hienon uuen tavan. Oon mää ennenki huomannu yrityksiä, mutta viime viikolla kuukausien harjottelu ilimeisesti alako tuottaa tulosta. Tajusin asian yhtenä aamuna ku unenpöpperössä olin lähössä kaverin kans aamulenkille. Kokkeilin namitaskua ja tyhyjähän se oli. Täytin sen ja lähin käveleen.

Kävellessä ja ihhaillessa kaunista lumista pakkasmaisemaa mulla alako raksuttaa. Määhän olin viimeks edellisenä aamuna täyttäny taskuni nameilla. Sopivan viattoman olosena syyllinen jolkotteli jostain taas mun vierelle namia pyytämään. Jepjep. Riemu on ruennu taskuvarkaaks.

Mää en oo varma, että oonko mää unohtanu vetskarin auki, vai onko se tyyppi senki avannu, ennen herkkuhetkee. Onneks takki on ehjä kumminki. Aina joskus oon ihimetelly, että miks se tiputtellee meijän kenkiä kenkätelineestä, mutta tyhymähän mää oon ollu. Se vaan raivaa ne tieltään, jotta saa etutassut siihen telineelle, että ylettää paremmin taskuille.

Oonhan mää muutaman kerran herran puuhasta yllättäny, ku on kuulunu niin ihimeellistä puuhastelua etteisestä. Mutta nyt se vasta on onnistunu taskujen täydellisessä tyhyjäyksessä pari kertaa. Minkäs sille mahtaa, ku kortisooni aiheuttaa jatkuvaa näläkää ja pientä puuhasteluaki on mukava harrastaa. Voi tuota Pientä Pinseripoikaa taas.

- Emäntä

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Käyköön Niin Taikka Näin

Hrrrrr. Olipas siellä napakka pakkanen. Eipä tämmöstä vielä tälle talavelle oo ollukkaan. Vaikka tokihan mää sen haistoin jo viime yönä. Mun aristokraattisen hienostunu pinserihipiäni kerto, että nyt on aika siirtyä sänkyyn nukkumaan. Tähän asti oon vielä tänä talavena pysytelly omassa kopassani. Sen verran rupes kylymä vinka ottaan nokkaan, että kömmin emännän jalakojen taakse puolen yön jäläkeen loppuyöks.

Aamulenkillä meinas tassuja vähä ouvokseltaan palella, mutta päivälenkki meni jo linkkaamati. Ai että on ihana vejellä sikkeitä sisällä pakkaslenkin jäliltä! Vaikka vähä mua meinaa kyllä ressata tuo, että nuo tyypit on jo muutamanaki päivänä tuonu taas nuita pahavilaatikoita pitkin kämppää ja ne täyttelee niitä meijän kaapeista. Mitähän tästäki mahtaa tulla.

Niin ja sitte esmes Roni pelottellee mua jollaki pikku kirviäisellä. Ja houkuttelee kanssansa karkumatkalle. En mää ainakaan tuohon pakkaseen lähe, enkä mää tosin vielä tiijä miks pittäis lähtiäkkään? Ihimeellistä vouhotusta joka suuntaan...

- Riemu

Emäntä ompeli vihosta viimein mulle tämmöset mukavan pehemiät valijaat, jotka sillä on ollu työnalla jo iät ja ajat. Kai ne ois miehekkäämmätki voinu olla, mutta mukavuus ennen kaikkia!

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Pienestä Pitäen

Niinkun ehkä jo on todettua, Rico-pappa sai kolome uutta jäläkeläistä itsenäisyyspäivänä. Niitä on nyt sattuneesta syystä käyty ihastelemassa jo kaks kertaa. Eilen viimeks. Ihanan tomeria pieniä russelivauvoja. Leikkii ja taistelee jo melekeen tosissaan. Tässäpä erä kuvia näistä syötävistä:

2 viikon ikäsiä marsuja ja kaunis äiti
Multakirsun Taran Toivo 2 vkoa
Neljän viikon ikäsiä palleroita
Multakirsun Taran Taisto 4 vkoa
Rottakoirat työssään
Taisto
Multakirsun Taran Taika 4 vkoa
Toivo
Toivo
Toivo
Koko kaunis pesue

Niiiiin. Saattaahan se olla, että Riemu tästä porukasta pikkuveljen saa... Mutta antaa kaverin nyt vielä nauttia ainokaisen jakamattomasta huomiosta. :)

- Emäntä

PS. Poikapennut on varattu, mutta tyttönen etsii vielä kotia! Siitä vaan hyvä harrastuskaveri kainaloon!