sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kahdeksas Pieni Elefantti

Tänään Ralli ja Riemu tapas sen pienen pissalta haisevan tyypin, jonka hajuja eilen porattiin mun vaatteista. Kiinnostus oli kova, mutta Ralli totes aika pian, että jahas, tämmönen tapaus. Mää meen hakeen palloo. Riemu taas oli mitä ilmeisimmin hieman huolestunu tän tulokkaan olemisesta, nimittäin se ei koko ulukoilun aikana hävinny omille retkilleen mettän siimekseen, missä se yleensä viettää suurimman osan ajasta ommaan suosioonsa sulukeutuen.


Terriereitten räksytykseen tottumaton pikkukaveri rohkastu kyllä ihhailtavan nopeesti tutkimaan ympäristöö. Ja Rico-pappahan se oli tietty se, jota tää kaveri rupes ensimmäisenä seuraileen. Rikspaapalle tää alkaa olla jo niin tuttua. Että jahas. Taas yks. No olkoon. Hyppiköön silimille ja seurakkoon perässä. Onhan näitä nähty. <3

Pappa huolehtii metelin pidosta, kun nuorukaiset yrittää kiusata sitä viemällä lelut.

Raider: Välillä toi pappa on kyllä aika raskas...
Jokohan mua nukuttaa

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Pellolla

Pitkästä aikaa olis jokunen ees jokseenki julukasukeleponen kuva. Kyllä aurinko tekkee ihimeitä.

Pojjat pääs siis vähä pellolle mun autonpesu-urakan jäläkeen. Kurastahan siellä toki oli niinku näkkyy, mutta ah niin ihana vappaus. Mää sitte jotenki vaan niin paljo tykkään tosta sänkipellon värimaisemasta. Syksyllä se toki on kauneimmillaan.

Riemun perus-jos-mää-ihan-vähä-tästä-häippäsen-ilme

Vappauen nauttimisen lisäksi piti tietty nautiskella myös luonnon antimia. Peuran caccaa, oletan. Namsnams.


Liekkö se ikä teheny tehtävänsä, vai kastrointiko lie, kun herralla alakaa tuo mahalinja vaan laskeen. Ennen sillä oli niin kaunis vyötärö. Ja siis paino on pysyny kaikki nää vuojet hyvin samossa lukemissa nuoruuen ruokaongelmien taltutuksen jäläkeen.


Takasippäin tullessa Rallilla napsahti ja sen saa Riemu aina sitte tuntia nahossansa. Vähä aikaa mentiin aika lujjaa. Kuvasarjan nimi on "Ai lav juu tuu"...


Peltoreissun jäläkeen lähin morjestaan lauman tuoreinta jäsentä, pientä Runo-poikaa. Karvapäät sai vielä jäähä kotia, ehkäpä huomenna tapaavat tämän uuen pikkukaverin. Reippaan olonen pieni termiittihän siellä oli Reinon ja Ronin rauhaa murentamassa. Ronilla tosin oli vielä tässä kriisissä se denial-vaihe menossa eli ei suostunu oikeestaan kattoonkaan tätä pientä naskalihammasta. Ehkä se sillä siittä häviää...


Sulanu takapiha mahollistais taas ihan mukavasti tuon kotitokoilun. Ehkä se sieltä alkaaki taas aktivoitua. Kerittiin vielä valosan aikaan Rallin kans vähä piilotella tunnaria, tehä seuraamista ja luoksetulon pyssäytyksiä. Ihan vähä ja varovarovasti, ettei vaan mee ylikuntoon...

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Haimailua

Käytiin eilen Rallin kans kontrolliverikokeessa antibioottien jäliltä. Eläinlääkäri varotteli kyllä, että kun tätä mahaongelmaa on jonku verran ollu niin ei välttämättä ihan nuin vaan se haimatulehus parane. Mutta eipä mittään. Sain just soiton tuloksista ja ennakko-ootuksisa poiketen ne oliki normaalit. Eikä ees mitenkään viitearvojen ylälaijassa. Jes!

Koska Rallilla ilimeisesti kumminki on taipumusta tohon haimalla reagoimiseen niin jatkossaki, ainaki jonku aikaa, mieluiten loppuelämän, olis hyvä pittää ruokavalio vähärasvasena. Tuota törkykallista Lypexiä ei ainakaan tällä erää tartte jatkaa. Mutta käytetään se toki nyt loppuun. Nyt täytyski sitte rueta suunnitteleen joku hyvälaatunen, mutta vähärasvanen ruoka pienelle Pallikaiselle, joka kummiski energiaa kohtuullisesti tarttee. Sen verran tehokas kaveri ku on.

Täytyy muuten sanua, että ihan heti ei jää tuokaan pikkukaveri ruokkimatta. Että jos dementia meinaa iskee. Normaalisti tehään aamulenkki ja pian sen jäläkeen koirat saa ruokasa ja sitte Ralli rupee valamistautuun päivään esim. linnottautumalla sohovan selekänojalle (Riemuhan juoksee tässä kohtaa eteisen ja kojinhoitohuoneen väliä taukoomattoman neuroottisena, koska kohta emäntä lähtee ja se antaa namin....). No nyt ku se ruoka jäi välistä verikokeeseen tarvittavan paaston takia niin Ralli kyllä teki tämän hirvittävän unohuksen tiettäväksi. Mitä lähemmäs mun töihinlähtö tuli, sitä enemmän se pyöri mun jaloissa ja tuli jopa etteiseen, mitä se ei normaalisti mun lähtiessä aamulla tosiaankaan tee. Pieni raasu yritti kaikin keinoin kertua, että nyt perhana emäntä et voi olla tosissas ettet mulle muista antaa ruokaa.

Nythän sitä sais vaikka kisoja kattua, mutta taitaa olla taas tuo mukavuuenhalu iskeny niin, ettei viittisi viikonloppusi oikein mihinkää lähtiä. Mieluummin sitte käy tekemässä vähä ylitöitä, että ei tartte viikkosi painaa niin pitkää päivää, että saa hommat hoijettua. Noh, elämä jatkuu siis taas suht koht uomissaan pienen jännitysepisodin jäläkeen!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Wirallinen Treenipäivitys

Rupesin tuossa miettimään, että tämä mun blogin pito on mennnyt ihan jaaritteluksi. Noh, eihän tällä nyt mitään sen suurempia tavotteita toki ookkaan, mutta kai sitä vois itelleen vähä muistiin välillä kirjotella, että missä mennään noin harrastusten parissa. Meinaa tää reenailu ja kisaaminen olla meleko rikkonaista vaan, kun jatkuvasti on jotakin ongelmaa tai sitte muuten vaan taukoo/lomaa. Ei oo taiettu montaa kuukautta missään kohtaa kisata ja reenata sillailla jäsennellysti.

Alotetaan ny vaikka tokosta. Siitä ei oo montaa sannaa sanottavana. Syksyllä sentään oli joka toinen viikko treenit ProCaniksella, mutta sittemmin on jääny taas johonki koko homma. Oiskohan me kaks kertaa hallilla vähän tokoiltu. Siellä totesin ilokseni, että hyppynouto sillä oikeella, painavalla kapullala ei ookkaan mikkään ongelma. Kokkeiltiin sitä nimittäin ekaa kertaa ja se meni kerrasta oikein, pienellä avulla toki. Vahvistusta tarttee siis siihen, että tulee takasikkin hypyn kautta, mutta se, että Ralli ylleensäkkään suostu kantaan sitä normikapulaa oli mulle positiivinen ylläri. Ruutua tehtiin kans ja se on kyllä meleko alussa edelleen. Oma vika, kun sen reeniä on muutama kerta vuojessa. Tunnari on aivan alakutekijöissään. Paluu oman piilotukseen varmaan jatkuu. Tai en tiiä mikä. Hallissa, jos on hämykasa ja lähistöllä oma, alkaa ensin nosteleen kasasta ja sitte lähtee ettiin kaikkia mahollisia piilopaikkoja eikä huomaa sitä omaa siinä vieressä.

Ainoo, joka on ehkä vähän edistyny on kaukot. Niitä kun on voitu reenailla kotonaki keittiötokoissa. Niitä tarttis vaan yrittää taas vaikeuttaa ja tehä toistoja lissää ja lissää. Meiän kotitokoilutkin kun on hyvin sattumanvarasia, muutaman kerran kuussa... Sitten on tietty se, että tokon säännöt muuttuu kesällä enkä oo uusiin tutustunu vielä ollenkaan. Keväämmällä varmaan saahaan kouluttaja kertomaan ja ohojaamaan, että miten ne uuet säännöt menee. Koska meillä ei ennen tuota sääntöjen muutosta varmaan missään nimessä oo asiaa kokeeseen niin täytyis tietysti rueta tutustuun niihin uusiin juttuihin. Ehkä se tokoki sieltä taas jollakin lailla aktivoituu, ku takapiha sulaa ja sävelet uusien sääntöjen kans seleviää. Reenikaveri sitä ainaki taitaa ootella.

Agility rullailee, aina silloin ku reeneihin asti päästään, ihan mukavasti. Varmaan parilla viime kerralla meijän koutsi on vaan sanonu, että hyvin se kyllä menee. Ja kyllä se siltä toki tuntuuki, pääosin. Kääntyminen nyt on aina vähä niin ja näin, mutta siinä tarttis ite aktivoitua. Viime reeneissä on tuntunu olevan aika paljo irrotus- ja leijeröintiharkkoja ja ne on kyllä onnistunu vähintäänki hyvin. Myös vaikeehkot kepeille tulot on sujunu pääosin mallikkaasti.

Ongelmakohtia on toki aina. Aan alastulo on aika niin ja näin. Osuus jos osuu. Se tarttis toistoja ja naksuttelua myös ilman kehikkoo paaaaljon. Ei vaan viitti sitä aata niin hirveesti juoksuttaa, kun se on kuitenki rankka este koiralle. Kissoissa ongelmana on taas nostellu päätään lähöstä karkaaminen. Kaksissa viime kisoissa on molemmissa yheltä ratalta talsittu saman tien pois. Tai siis sen jäläkeen, ku Ralli on omaehtosesti rallatellu muutaman ekan esteen ja mahollisesti näkyvissä olleet putket. Kisat nostattaa sen verran tota virettä, että täytys muistaa aina tehä muutama paikallaolo ennen ratalle menoo. Reeneissä karkailua ei juurikaan tuu ja siellä toki kaikkee häiriöö yritänki tehä, mutta kisatilanne on aina kuitenki eri.

Sitte on vielä tää vauhtipuoli. Sitä nyt kai ei voi varsinaisesti ongelmaksi sannoo, se on enemmänki ominaisuus. Ne muutamat nollat ku on saatu niin ei ne vauhtien puolesta kauheesti innosta. Hittaimpien aikaan menneitten nollien joukossa pyöritään. Sille nyt ei taija mittään voija. Taso on niin kova, eikä tommosella töppötassulla ja kaarrattelijalla siinä enää oo jakoo. Se vauhtien ja tason ja tietysti kisaajamääränki nousu on niin konreettisesti huomattavissa itelle vaikkapa siitä, että muutama vuosi sitte Ricon vakiosija nollan tehessään oli neljäs. Ralli taitaa vauhiltaan olla siellä Ricon kans samoissa haminoissa, mutta kymppisakkiin pääsyki on vaikeeta. Omassa asenteessa tietysti olis ehkä jonku kymmenyksen parannusmahollisuutta. Että lähtis aina yrittään täysiä, sillä lailla niinku tulee monesti mentyä loppurata, kun on hyllytetty tai muuten tehty virheitä.

Noh, kunhan tässä nyt taas päästäis ees johonki reenirutiiniin. Ens viikolla pittäis varata aika kontrolliverikokeeseen. Sen tulokset toki vaikuttaa aika radikaalisti kaikenlaiseen reenien ja kisojen suunnittelluun. Mutta jos siellä on kaikki ok, niin täytyy toivoo, että kevät tekkee tehtävänsä ja saa lähteen hallille tai ees ihan vaan tohon keittiöön tai takapihalle reenailemmaan vähä usiammin. Sitä mieltä ehottomasti on ainaki tuo pikkunen tehopakkaus Ralli.