torstai 22. syyskuuta 2016

Omin Käsin

Tähän väliin muutama puolen vuoden sisään valmistunu väkertely: Rallille uudet valjaat ja sadetakki kesäkauteen, kaverin ausseille parit valjaat ja kummitytölle siskoineen norsupehmot. Norsujen ohjeen sain kaverilta, joka löysi sen tuolta.


Nyt tulevana viikonloppuna olis tarkotus ottaa työnalle vetovaljaat Rallille ja samaten yhden vanhan pedin uudistus. Katotaan, saanko mitään aikaseksi, kun projekti numero yks on kuitenki ikkunoijen pesu...

maanantai 19. syyskuuta 2016

Pikakelaus

Josko tähän väliin tekisi sellaisen pikakelauksen näistä hupsis vaan heilahtaneista neljästä kuukaudesta niin ehkä sen jälkeen olisi helpompi taas kirjoitella nykyisiä kuulumisia? Kun on noita valmiiksi laitettuja kesän mökkireissun kuviaki säästössä.


Kesäkuu meni siis pitkälti arvokisatohinoissa, niihin valmistautuessa ja niistä toipuessa. Valitettavasti Dedin ja mun paras tuloskunto ajoittu toukokuun puoleen väliin, jollon saatiin se viimenen tuplanolla, jolla kuitattiin pääsylippu SM-kisojen lisäksi MM-karsintoihin. SM-kisoissa perjantain lämmittelyradoilla tehtiin hylly ja vitonen. Sama tulosvalikoima oliki sitte käytössä koko viikonlopun. Lauantaina startattiin tokana meidän joukkueessa. Dedi irtos heti alussa väärälle esteelle, jota en ollu tajunnu ajatella edes bongattavien listalle. Homma oli sitä myöten selvä ja loppurata meniki hienosti virheittä.


Sunnuntain yksilökarsinnassa rata oli mukava, mutta en uskonu ehtiväni kunnolla kohtaan, jossa virhe tuli. Sitten olinkin siellä niin aikaisin, että ajoin itse puolittain koiran kieltoon. Muuten virheittä eli vitonen tuloksena. Koska karsintarata ei kuitenkaan ollu mikään älyttömän vaikea, en uskonu, että vitosella tarttis iltapäivän finaalia aatella. Toisin kuitenki kävi. Rimoja tuli paljon ja Dedi suhteellisen rivakalla vitosella oli kun oliki viimenen finaaliin päässy eli 50. Tuossa video karsinnasta:



Finaalirata tuntui todella haastavalta. Varsinkin alun kepeillemenon putkiansa tuntui aivan toivottomalta putkihullun koiran kans. No startattiin tietysti ekana, kun käänteisessä järjestyksessä mentiin. Siihen pienen lisäjännityksen toi vielä se, että mun koiranpitäjä hengaili väärällä puolella kenttää ja sain huudella koiraa framille pikkuisen hetken. Noh, kai siitä täytyy kuitenkin olla tyytyväinen, että siitä putkiansasta selvittiin, mutta kaks kieltoa tuli sitten kepeiltä. Vedettiin loppuun asti, en muista tuliko kontakteilta jotain. Mutta sitten piti vielä tulla viimeisen esteen ohitus. Ilmeisesti en kuitenkaan kääntänyt tarpeeksi toiseksi viimeisellä ja siitä ohitus ja sitä myötä hylly. Finaalin jälkeen tuo hyllytys ihan pikkuisen harmitti. Olis nimittäin tuloksella millä tahansa ollu 15 parhaan joukossa, kun tuo finaalirata oli sen verran haastava.


Totta kai siis jäi hampaankoloon muutama asia noista kisoista, mutta kokonaisuudessaan olin tosi tyytyväinen, että tällä ohjauskokemuksella ja tämmösen yhteistyömäärän jälkeen noinkin meni. Viime syksynä jos joku olis tullu sanoon, että saat ne nollat kasaan ja pääsette finaaliin niin olisin nauranu päin naamaa. Jotaki saatiin keväällä loksahteleen paikalleen ja mukavaahan se meno sen jäläkeen oli.


Näin jäläkeenpäin aateltuna ois saanu tuon kissaamisen jättääkki tuohon. MM-karsinnat meniki sitte jo aika vihkoon. En etes muista, mitä toisella ratalla tapahtu, mutta toisella ainaki Dedi karkas putkeen kohassa, jossa oma ohjaus oli myöhässä. Jotaki samansorttista se tais olla toisellaki ratalla. Ei siis pääsyä sunnuntaille. Tuossa tietysti omat virhearvioinnit hetken harmitti, mutta ehkä mää en ollu koko karsinnoissa tarpeeksi hyvällä asenteella. Ja en tiiä miks siellä kuitenki jännitti enemmän ku SM-kisoissa. Ässämmeissä oikein ihmettelin, kuinka vähän missään kohtaa jännitti siellä ite kisapaikalla.


Arvokisojen jäläkeen meijän yhteistyö Dedin kans oli taputeltu. Kaikkinensa tosi tosi antoisa vuosi ja paljon varmasti opin. Mutta toisaalta tuli todettua myös se, että mää en oo valmis pistämään montaa viikonloppua kuukauesta kisaamisiin ja kokonaisuuessaan koirahommiin. Rupes meinaan keväällä nollajahdissa jo tuntuun pakkopullalta. Että kyllä se tää höntsääminen taitaa kuitenki olla mun juttu. Kiva oli todeta, että kovempaanki menoon pystyis, mutta onhan tuo Rallin kans tekeminen ollu aika kotosaa.


Rallin kans alotettiin kisaamiset taas heinäkuussa loman ohessa. Sen jäläkeen on käyty parit kisat ja Ralli pääsi myös lainaohjaajan kans käymään piirinmestaruuksissa. Nollia ei oo tippunu, vitosia ja yhen virheen hyllyjä kyllä. Ekat kisat meni ihan ohojaajan piikkiin, olin ihan pihalla, Ralli ois teheny kaks nollaa. Tokat taas meni sit vähä Rallin piikkiin kontakti- ja keppivirheitten myötä ja niitäpä ne on siitä asti ollukki. Juoksu-Aa ei oikein kissoissa ota onnistuakseen ja kepit on menny saikun myötä varmaan eniten takapakkia.


Se suurin harmitus kuitenki on Rallin liikkumisen selkee muutos versus ennen leikkauksia. Kattelin kisavideoita, varsinkin lainaohjaajan kera ja totesin, että ikävältä näyttää. Ralli hakee hyppypaikkaa varsinki erikoisesteillä toooosi paljon ja renkaalla ja muurilla varsinki myös kieltää helposti. Ja kyllä ihan perus hypyilläki tulee monessa kohtaa hidastus ennen hyppyä. Fyssarilla ei oo ollu enää mitään normaalista poikkeevaa. Pomputtelu molemmilla takajaloilla kyllä on jatkunu, mutta muuten liikkuminen musta on aika normaalia. Että tiedäppä häntä, pelottaako nuo vaan vai sattuuko kuitenki edelleen johonki. Tuossa videot 2014 vuojelta ja perässä nyt piirinmestaruuksista.





Fyssarikäyntejä ja jumppausta jatketaan ja hyppytekniikkaa täytyis muistaa kanssa treenailla lisää. Mutta jos ei tuo tuosta ala pikkuhiljaa kohenemaan, niin enpä tiedä, mitä pitäis tehdä vai onko parempi lopettaa sitten tekemästä ollenkaan, ainakaan agilityä. Että tämmöisillä mietinnöillä syksyä eteenpäin. Katsotaan, jos saisin jossain kohtaa vielä päiviteltyä toko-kuulumisia myös. Tai sitten jotaki ihan muuta.

Ai niin, mutta yksi tärkee asiahan on jääny ihan huomiotta tässä kaiken muun keskellä. Meillähän on uus jäsen laumassa! Siis tarkemmin sanottuna Ronin ja Runon laumassa, mutta kuitenki. Hänhän on Räty, Seppo Räty. Enemmän tuosta pätevästä pienestä kaverista jossain kohtaa ehdottomasti!


PS. Dedi saa muutaman viikon päästä pentuja! Niiden elämää voi seurata tuolla.