Lomapuuhia

Ihania lomapäiviä on vietelty, ku saatiin sitä kauan toivottua lunta eli ihka oikia, mahtava valakonen joulu! Lumessa kirmailu on vaan niin siistiä, mutta on sitä toki sisälläki kyhjätty ja rentouvuttu.

Ostin Rallille, ja no, Riemulle myös, joululahajaksi pallolla toimivan namiautomaatin ja annoin isännälle tehtäväksi sen toiminnan opettamisen. Riemun osalta ilimeisesti annettiin periksi kahen kerran jäläkeen. Samoissa kahessa kerrassa Pallikainen hoksas jutun juuren ja muistaakseni kolomannella kerralla kuvattiin jo tuo video.

Rallista tuli kerrasta nettijulukkis. Tuota videoo on nimittäin katottu tuolla isännän naamarissa jo nelijä ja puoltuhatta kertaa! Tokikaan en tiijä, miten tuo laskuri toimii ja luultavasti siinä on mukana kaikki semmosetki kerrat, ku se vaan jollaki ohi rullatessa kerkiää alakaa pyöriin. Mutta on sillä kuitenki tykkääjiäki 160. Hauska juttu kyllä. Elukkavideot näköjään vetuaa ihimisiin.

Vielä olis yks vappaapäivä vieteltävänä ja sitte takas sorvin ääreen. Onhan tuosa vielä muutama ylimääränen pyhä onneksi tulossa niinku nyt esmes uus vuosi. Täytyy toivua, että Ralli ja Riemu jatkaa paukuista pelotonta elämäänsä. Tähän asti ne on päässeet ylleensä uueksi vuojeksi Ricon luo mettän keskelle, jossa kumminki aika hyvin välttyy isommilta paukuilta. Tänä vuonna ollaan kotosalla ja tässä kylillä varmaan pauketta riittää. Täytyy laittaa kaihtimet kiinni ja jotaki taustamelua. Niijja tietenki olla ite henkisenä tukena sisällä, eli hengailla normaaleja hommia touhuillen pahimman räiskeen ajan varsinki. Täytyy olla sormet ja varpaat ristissä, ettei kukkaan idiootti räjjäyttele paukkujansa sitte etu- tai jäläkikätteen ainakaan meijän lenkkireittien varrella... Että panniikitonta uutta vuotta vaan toivottavasti kaikille!

Tuosapa vielä muutama kuva Rallin lumisemmista pallohommista.

Jouluterkut

Russeliduo lähettää omakuviensa myötä jouluterveiset kaikille! Toivotukset myös kuvaan pyrkineeltä mustalta kaverilta.

Melkein Maisteri

Hupsista taasen. Syksy on vierähtäny ja ihan kohta on joulu. Tässä on keritty vähän kisailemaan, suorittaan viimesiä tenttejä ja viettään Ralli-herran synttäreitä. Pikkuteini täytti kolome vuotta itsenäisyyspäivänä. Pieniä äijäilyn merkkejä on ollu ilimassa viime kuukausina, että liekö tuo tulossa aikuisikkään.

Katotaan nyt, josko tähän blogiin tulis taas vähä elua tässä joulun ja uuen vuojen myötä. Tällä errää kuitenki vaan totian, että Tunnelmallista Joulua ja Onnia ja Ilua Uuelle Vuojelle 2015!

Myyntipuheita

Semmoista vaan, että laitoin joitakin Riemun Kirjavia tuotoksia ja muutaki huuto.nettiin myyntiin, kun ovat käyneet väärän kokosiksi taikka muuton jääneet käyttämättömäksi. Ne löytyy tuolta, käyppä kattomassa ja huutamassa!

Kohta On Lokakuu

Täällä elellään hiljaiselua koirarintamalla. Ralli oli mahatauvissakin, mutta se meni onneksi nopiasti ohi. Reeneissä on toki käyty viime viikkoo lukuun ottamatta. Ja tänään alkaa myös oma toko Pro Caniksella. Otettiin puoliksi semmonen ainakin jouluun asti Reiskan emännän kans. Katotaan vähä alakaako niistä voittajan liikkeistä tulla talaven aikana mittään vain palataanko avvoimeen yrittämään TK2-koulutustunnusta.

Kisojen ja enempien reenausten sijjaan oon ommellu... Hemmetti se on kyllä hauskaa, mutta alakaa olleen nuita "harjotuskappaleita" jo nurkat täynnä. En tiiä opinko koskaan ottaan esmes valijaissa kaikki muuttujat sammaan aikaan huomioon... Tuossapa muutama kuva. Onhan siinä jotaki ihimisillekki seassa.

Ralli ja Riemu sai eilen ihanan pienen tyttökaverin takapihalle kyllään. Siinä vierähti tovi jos toinen nahistellessa. Ja valitettavasti Rallilla oli ajatukset vähä liikaaki siinä, että tässähän on nyt tyttö kysseessä... Ykstoistaviikkonen porokoira oli hän. Ihanan rohkia ja reipas, sitkee Sissi.

Nyt riprap tokoileen!

Saavutettu Tavoite

No huhhuh mikä tokokoe! Tännään otettiin siis uusinta avvoimessa luokassa Huittisissa. Valamistautuessa kaikki hyvätki liikkeet rupes lähinnä leviään, joten kovin luottavaisilla mielillä en kokkeeseen lähteny. Mutta mennäänpä taas liike kerrallaan.

1. Paikalla makaaminen, 10: Kun ilimottautuessa näin, että meillä on siinä oikein minien paikkamakuuryhmä (corgi, cairni, russeli ja kk mäyris) niin olin ensin huojentunu. Että ainakaan ei oo vieressä mittään 30 kiloo rallia painavampaa urosta. Mutta sitte rupesin mietiin, että eipä se välttämättä erityisen hyvä ookkaan. Valitettavasti se vaan tuntuu olevan niin, että pienillä koirilla ei välttämättä oo kaikki liikkeet aina ihan viimesen päälle. No en mää sitä sen enempää märehtiny.

Jouvuin antamaan Rallille kaksoiskäskyn maahanmenossa, keskittyminen oli taas aika puutteellista. Ei palijo muuta keritty ku piiloon, ku tuomari jo käski mun viereisen, laitimmaisena olleen mäyriksen ohjaajan takasi ja heti perrään mut. Piilosta tullessa näin, että mäyris oli Rallin vieressä. Ralli oli vielä maassa, mutta kaks urosta nokat vastakkain ei tietenkään vaikuta hyvältä. Just ku pääsin viereen, alako rähinä mäyriksen taholta ja Ralliki pomppas ylös. Nappasin Rallia pannasta ja taisinpa napata sitä mäyristäki jostain, mistä kiinni sain. Vähä Rallilla karva jostain pöllys, mutta ei siinä sen pahempaa kerinny tapahtuun. No mää tietenki aattelin, että se oli siinä. Mutta muutki oli käsketty takasi ja homma otettiin uusiksi. Mäyriksen kohtaloksi koitu hylykäys.

Uusinnassa yritin ilosesti Rallia palautella tapahtuneesta. Sen verran vähä se keissi siihen vaikutti, että pysty toimimaan ja tosiaanki saatiin lopulta kymppi. Ilimeisesti Ralli oli aivan hipihilijaa, mutta tärisi kyllä jonku verran sillonki, ku palattiin koirien luo. Että onni onnettomuuessa tavallaan meille, ku saatiin se kaksoiskäskyllinen versio pois ja varmaan toi tapahtuma vaikutti senki, että tällä kertaa Ralli oli tosiaan hilijaa koko kolome minnuuttia.

2. Seuraaminen taluttimetta, 8,5: Seuraaminen oli ihan ok, ehkä jopa parempi, ku pari viikkoo sitte Nokialla. Jonku lisäkäskyn jouvuin antamaan eikähän se meillä ihan viimesen päälle oo muutenkaan koskaan. Mutta ok.

3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 7: Täähän oli ennen yks meijän bravvuureista, mutta nyt on näköjään ruennu aiheuttaan ongelmia. Jouvuin antaan kaksoiskäskyn ja kai se seuraaminenki oli vähä niin sun näin.

4. Luoksetulo, 8: Vauhti oli yllättävänki verkkainen ja pyssäys hias. Ja loppuosa oli vielä hittaampi ku alaku. Mutta kasi sentään, liikkeestä, josta varmaan vielä kuukausi sitte aattelin, ettei tuu mittään.

5. Seisominen seuraamisen yhteydessä, 9: Ihan hyvä liike, mutta jäi vähän vinnoon seisoon ja seuraamisesta varmaan rokotettiin kans.

6. Noutaminen, 7: Ralli teki sen, mitä se nyt tässä kahen viikon aikana reeneissä teki muutaman kerran. Eli ei lähteny ekalla käskyllä noutamaan. Ja sillä toisella käskyllä mulla tais jo käsiki heilahtaa, että tässä tais armo käyä, ku ei menny nollaksi. Verkkainenhan se on, ku noutokapula on Rallista niin ällöttävä.

7. Kauko-ohjaus, 7: Hemmetti. Tää on kans ollu reenatessa yks Rallin varmimmista ja parhaista liikkeistä. Nyt taas kävi niin, että jouvuin antaan ensin antaan maahanmenoon kaksoiskäskyn ja sitte vielä kävi niin, että viimesessä maahanmenossa meinas nousta seisoon eli jouvuin siinäki toistaan käskyn. En tiiä, ilimeisesti siittä maahanmenosta on tullu jotenki vastenmielistä, ku se liittyy tietenki tohon paikkamakkuuseen, joka on Rallista niin inhottavaa.

8. Estehyppy, 10: En meinannu saaha Rallia perusasentoon ennen hyppyä. Se haahuili taas ja yritti tulla väärälle puolelle tai jalakojen välliin ja pyöri ja hyöri. Mutta sitte ku sain sen lopulta paikalleen niin lähti hyvin, istu hyvin ja tuli takas hyvin. Napakka, kiva liike ja kymppi napsahti.

9. Kokonaisvaikutus, 8: Kyllä me enempi kiitosta tuomarilta saatiin, mutta ilimeisesti siittä keskittymättömyyestä sekä liikkeissä että liikkeijen välissä kumminki se kaks pinnaa rokotettiin.

YHTEENSÄ 166 p. I-tulos, sij. 4/8

Kokonaisuuessaan siis aika alavirreistä menua, vaikka yritin ite tsempata ja kehua ja pittää fiilistä yllä. Kentällä oli ollu sirkus joskus lähiaikoina eli haisteltavvaa olis ollu. Ja kaippa se paikkamakkuun keissiki vähä epävarmuutta lisäs. Että ei mitenkään loistavaa, mutta kumminki ykkönen. Niinpä mää sain yliviivata mun tämän vuojen tavotelistasta taas yhen kohan yli. Ralliin liittyvät tavotteet on tältä vuojelta saavutettu! Aika pätevä tyyppi. Saapa nähä, miten käy noijen vaan ja ainuastaan itestä riippuvien muutaman jälellä olevan kans...

Voi olla, että ruetaan loppuvuojeksi käymään ohojatuissa tokoreeneissä joka toinen viikko. Siellä kyllä sitte keskityttään jo ylempien luokkien liikkeisiin, mutta niissä on aika monta muttaa varmasti eessa. Jos näyttää siltä, ettei niistä mittään valamista koskaan tuu, niin kai se on yrittettävä avvoimessa vielä startata. Olis kai se russelille se TK2:kin jo ihan jees tulos. Päällimmäisenä reenattavana tällä errää jäi mieleen semmonen parempi mielentila. Ja tietenki monta monta muuta asiaa, mutta tuo olis nuin kokkeessa hyvin tärkiä juttu. Katotaan, saahaanko mittään aikaan.

Pieniä Vieraita

Viime yön pieni vieras oli pappakoira. Rico tuli kylläilemmään, kun aamulla oli lähtö edustustehtäviin. Harjavallassa kisattiin epävirallinen kaupunkitaistelu ja vähäsen kiinnostuksen takia kaivettiin paapa naftaliinista. Eikä ihan turhaan kaivettukkaan!

Perjantaina käytiin reenaamassa etukätteen tuota kisarattaa omalla kentällä, niinku tapana on ollu. Heti aluksi jouvuin totiaan, että jos papan kuulo on ennenki ollu valikoiva, niin nyt se alakaa olla jo aika heikko. Jätin sen lähtöön ja menin muutaman esteen taakse. Tule-käskyllä kaveri ei hievahtanukkaan. No ei muuta ku käsiavut käyttöön niin jo singahti papanen ratalle. Kroppahan se on jota koirat muutenki enämpi lukkee. Eihän se Riksun vauhti ennää päätä huimaa, mutta mielellään tekkee kyllä. Esteille pittää käyä saattelemassa, niin vaativaksi on herra käyny ohojauksensa suhteen.

Tännään tosiaan sitte Harjavallassa Rico köpötteli suhteellisen sujuvan nollan ja meni vieläpä ihanneaikaan. Niukin naukin, mutta mitäpä sitä turhia hötkyilemmään. Sillä suorituksella Ripsa oli kuues. Heti perässä oli hyvän ratan teheny Ricon ekan pentueen poika Jeppe. Ralli tuli sitte vähä pitemmällä tuloslistassa. Rata oli Rallin kans muuten aika hyvä, mutta se teki saman ku harjotuksissa ja haki yhessä kohtaa keppeille, ku kuletin putkia kohti. Oma moka. Mutta niin tosiaan vaan kepitti pikkupapana molemmat poikansa vielä. Ja perjantaita ennen oli varmaan teheny agilityä viimeks joskus joulun tienoolla.

ÄSKK sijottu kokonaiskisassa hienosti toiseksi. Tuloksia ootellessa tehtiin vähä tokua Rallin ja Reiskan kans viereisellä nurmikentällä. Seuraaminen ei Rallia oikein kiinnostanu ja tiputti kaks kertaa noutokapulan. Että luppaavalta vaikuttaa aatellen ens viikonlopun koeuusintaa.

Rallin ja Riemun takapihalla kävi iltapäivällä melekosen hurja nelikko pieniä vieraita. Kaverin aussipentuset kävi kuvvausyrityksissä. Ihania, rohkeita ja vauhikkaita tapauksia. Onneksi mulla ei pentukuume oireile erityisen pahasti näistä paimenista, vaikka pikkupisulien emo ja iso-sisko huippuja onki. Ralli ja Riemu ei oikein voineet hyväksyä, että heitä ei päästetty pieniä kestittemmään. Pojannulikat piti ite itelleen aika kestit ja kai siinä joku kuva sattu kohalleenki. Ne ja muita kuvia pentueestä löytyy täältä.

Märyiita

Hohhoijaa. Olis varmaan tarttenu käyä muutama enämpi nuita alokasluokan kokkeita niin ei olis menny niin luottavaisin mielin tohon avvoimen luokan kokkeeseen. Ja sanotaanko, että ennen koetta varmaan just tuosta samasta syystä oli myös ihan motivoitunu ajatus yrittää ottaa tokua vähä säännöllisempään reenaamisseen, mutta se into sai kans aika hyvän kollauksen. No näinhän se tietenki aina mennee, myös agilityssä. Usseimmiten mennee perssiilleen, mutta joskus sentään onnistuu. Tokokokkeita vaan ei tuu ihan sammaa tahtia käytyä, se vaan sattu se harvinainen onnistuminen tuohon alakutaipaleelle.

No mutta, näinpä me tunaroitiin Nokialla tännään:

1. Paikalla makaaminen, 6: Ralli rupes puolen välin jäläkeen kitisemään. Pysy paikallansa, mutta jotaki oli kuulemma jalakojensa kanssa puuhastellu myös. Arvasin kyllä, että se saattaa itekseen siellä vähä voivotella, ku emäntä on poissa silimistä, mutta nuin isoääninen märiseminen kyllä vähä yllätti. Onneksi ei vierustovereilta menny hermo...

2. Seuraaminen taluttimetta, 7,5: Haahuilua, haistelua, haahuilua. Loppua kohti vähä valosampaa. Jouvuin pari kertaa huomauttammaan, yhen kerran tosin ajatuksissani turhaanki.

3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 0: Just, ku ois pitäny sanua käsky, Ralli oli jossaki omissa maalimoissaan eikä tietenkää totellu. Toisella meni, mutta se tulukittiin tietysti kaheksi uueksi käskyksi, ku pysähyin kait hetkeksi. Nää jäävät on reeneissa Rallin pravvuurit...

4. Luoksetulo, 6: Mun mielestä tämä meni aika hyvin enkä muista, miksi tuo arvosana nuin alas tipahti. Ralli pysähty ihan kohtuullisesti, ei nyt mikään supernopia, mutta ok. Perusasentoon tuli vähä huonosti, jota taisin sitte pyytää korjaamaan. Että siitäkö ne pisteet sitte lie ropisi.

5. Seisominen seuraamisen yhteydessä, 9: Seuraaminen oli aika löntystelyä ja perässä hiihtelyä ja siksipä en ollu varma jäikö se ees seisomaan mun käskystä. No jäi se, vinnoon tosin. Mutta ok.

6. Noutaminen, 9: Just ku mun piti heittää niin eiköhän tullu kauhia tuulenpuuska. Ja mihinkäpä se tuo kevyenkevyt ohojatun kapula semmosessa lentää? No onneksi tuomari oli armollinen ja sano, että vähähän se lyhyt oli mutta ei liian. Täytyy kyllä hankkia kunnollinen kapula ja rueta sillä vaan reenaamaan. Mulla on yks, mutta se on ehkä vähä turhan painava ja klohmo, Rallin mielestä ällöttävä.

7. Kauko-ohjaus, 7: Maahanmenokäskyllä Ralli mietiskeli ja haisteli taas just jotaki omiansa ja jouvuin sanomaan sen kahteen kertaan. Ja eiköhän se sama toistunu sitte ensimmäisessä istumaan nousussa. Tääki on ollu reenatessa yks Rallin varmimmista. Tosin viimehetken reeneissä torstaina sisällä ei yhtäkkiä onnistunu ollenkaa. Perjantaina ja lauantaina pihalla meni taas normaalisti.

8. Estehyppy, 9: Esteelle mennessä Ralli oli jotenki ihan pihalla. En tiiä mitä se teki, ei varsinaisesti haistellu, mutta pyöriskeli ja hypyn huomatessaan meinas sillekki lähtiä. No varsinaiseen suoritukseen ku päästiin niin se meni ihan hyvin.

9. Kokonaisvaikutus, 8: Kuulemma parani loppua kohti. Ehkä, mutta kyllä nyt oli keskittyminen jotaki aivan muuta, ku vuos sitte alokkaassa.

YHTEENSÄ 134 p ja III-tulos.

No, ittiänsä saa tietenki syyttää. Eipä sitä voi palijo enempää olettaa, ku kotipihassa ja tutulla reenikentällä lähinnä reenaa, tuttujen koirien kanssa. Ja sitten vielä on tuommonen lähheisriippuvainen tuo tyyppi. Etta siittä ei oo eppäilystä, mitä pittäis reenata. Katotaan ny löytyykö se motivaatio jostaki vielä.

Kruunu

Kaks päivää töissä ja ihan niinku koko lommaa ei olis ollukkaan. Mutta vastahan se oli ja se niin sanotusti parani loppua kohin. Loppuviikko pysyteltiin tiukasti mökillä ja nautittiin uskomattomista ilimoista ja olleilusta vaan. Jotaki ylleishyöjyllistäki saatiin aikaan, mutta suurimpana työnä tais olla kauhia kirjojen ahamiminen ainaki allekirjottaneella.

Perjantaina isäntä rupes vastan tekkoon ja siittäkös Riemu innostu. Se käsitti tietenki homman niin, että tässä tehhään nyt hänelle "herkkusallaattia" ja naposteli koivun lehtiä ja oksia minkä kerkes. Siinä kohtaa, ku suurin osa oksista oli jo isännällä käjessä, Riemu katto paremmaks käyä sen melekeen valamiin vastan kimppuun ja repi sitä ittelleen. Ralli katteli vieressä, että mistähän taas tällä errää viiraa.

Lauantaina herkuteltiin koko porukka lättyillä hillon ja jätskin kera. Riemulla meni lautasen tyhyjentämisseen ehkä 3 sekuntia. Ralliki kyllä pisti vähä vauhtia, ku toinen yritti tietenki omat syötyään osille, mutta Ralli kuitenki aina vähä makustellee, että mitähän tässä nyt saatiin. Ja aijettä mitä herkkua oli. Aika harvon pojjaat saa ns. ihimisten nameja.

Sunnuntaiksi oli ilimottautunu Iisalameen kissoihin. Ensimmäinen rata alako jo kymmeneltä eli se ties lähtyä mökiltä ennen seittemää. Ensin aattelin, että ei perhana jaksa nousta viimesenä lomapäivänään niin aikasi. Mutta sitte totesin, että tuskin kuitenkaan saan kunnolla nukuttuakaan, jos vanahat merkit paikkasa pittää. Niinpä sitä jätettiin haikiat heipat mökkielämälle pyhänä kukonlaulun aikaan ja suunnattiin kotimatkalle. Ja täytyy sanua, että kyllä se ihan kannatti se aamuherrääminen. Pallikainen napsautti mökkielämästä voimaantunneenaa triplanollan sijotuksilla 2., 1. ja 4.! Ja tuolla voittonollalla tienattiin vielä ensimmäinen agilityserti.

Eka rata oli hyppäri. Ei mittään ihimeellistä, mutta ei se nyt mikkään erityisen heleppokkaan ollu. Mukavan alotusfiiliksen siittä sai. Etenemä oli jonku verran päälle nelijän eli Rallille aivan ok. Toisella ratalla päätin lähtiä tekemään keppeille takanaleikkausta, vaikka ne ei tosiaankaan oo se meijän vahavin alue. Mutta eipä tuollon tuntunu mikkään tuottavan suuria ongelmia (paitsi kääntyminen...) ja sehän onnistu. Keskimmäinen rata oli meijän hittain (3,69 m/s), vaikka ite oisin aatellu viimesessä tulleen pisimpiä kaarroksia. Niin se vaan on vaikia ite päätellä ja etenki muistaa, mitä siellä ratalla tapahtu. Mutta verkkauesta huolimatta tältä ratalta pokattiin se ensimmäinen agi-serti! En kyllä jaksa uskua, että etelän kissoista semmosia juuri saahaan, että ehkä nämä pohojosen reissut on sitte se meijän toivo, jos valion arvua havittellee.

Kolomatta rattaa rakentaissaan tuomari kyseli, että meinaanko triplan ottaa. Sannoin siihen, että ei kai sentään. Mutta niinhän se vaan tuli. Sanotaanko ny, että mun mielestä nelijän hyvän aan alastulon jäläkeen tällä ratalla tais armo käyä oikeuvesta, mutta semmostahan tuo on. Tuolla sijotuttiin tosiaan nelijänneksi. Kokonaisuutena kattoin tietenki päivä oli huikian hieno meijän omassa mittakaavassa. Ratat oli sopivia ja lämpötila oli melekeen kohtuullinen.

Kotona rupesin muisteleen, että sehän tais viime vuonna osua aika samoille kohin se meijän huippupäivä, ku Ralli nousi tuplanollavoitolla kakkosiin ja Riemu otti kans ykkösistä nollavoiton. Kisakirjasta totesin, että kyllä, päivälleen vuosi sitte tapahtu tuo. Tässä välissä ei mittään suuria onnistumisia kissoissa ookkaan ollu, joten täytyy varmaan rueta katteleen, josko ens vuonna 10.8. pääsis jossaki taas koittamaan... :)

Könkäitä Kerrakseen

Eilen jatkettiin lähiseutumatkailua. Tarkotuksena oli käyä vaan kauppareisulla siellä perinteisellä Hepokönkäällä, mutta ajjauvuttiinki vähä pitemmälle kierrokselle. No mutta ensin tosiaan Hepoköngäs, yks Suomen korkeimmista luonnonvarasista vesiputtouksista, ainaki joittenki lähteitten mukkaan. Kyllä se vaan on hieno. Ihan muutamaa metriä ennen sitä 24 metrin puotusta vesi mennee uomassansa niin tasasesti, ettei sitä paikotellen huomaakkaa. No, koirien kuvvaamiseksihan se meni, ku ite nähtävyys on niin monneen kertaan kuvattu. Eipä sillä, niinhän ne on nuo karvapäätki kyllä...

Hepokönkäältä jatkettiin siis jokseenki ekstemporee kohti Suomussalamia. Matkalla hoksattiin toisen könkään opasteet ja käytiin ihhailemassa uuttaki vesiputtoustuttavuutta, Komulanköngästä. Se oli huomattavasti matalampi, mutta putos kahesta eri kohtaa, joista toisessa oli vanaha mylly. Toisen puttouksen "niskassa" pysty istumaan ja ihastelemaan sitä eeltänyttä pientä koskia. Vesi oli kirkasta ja matalaa ja taispa Ralli siinä vähä pulikoijakki, ihan muutaman metrin päässä puttouksesta, mutta kytkettynä ja valijaissa tietenki. Koiria alako vissiin jo se iänikunen räpsiminen ja nää nähtävyyksien pitkävetteinen ihastelu väsyttää. Ilimeistä päättelin. Mutta onneks nuo oli sentää vesinähtävyyksiä, sanos Ralli.

Matka jatku Ukkohallan ja Hyrynsalamen kautta Suomussalamelle, jossa piettiin pieni piknikki keskellä frispiigolffirattaa... Kohtuullisen elinvoimasen näkösiä kyliä täälläki vaan näkkyy olevan, varsinki tuo Suomussalmi. Sieltä olis toki päässy laivalla Kiannon Turjanlinnaa kattomaan, mutta jätettiin välliin ja jatkettiin matkaa. Raatteentie olis kans kuulunu asiaan ja kiinnostanu, mutta sinne olis ollu vielä muutama kymmenen kilometriä niin jätettiin se seuraavaan kertaan.

Palluumatkalla tavattiin mitä ilimeisimmin kysseisen tien omistajat. Ei niillä ollu aikomustakkaan väistää, ennenku ne melekeen käveli autoon pahki! Näkkyyhän nuita toki täällä mökillä ja ympäristössä harva se päivä, mutta nuin isona ryppäänä ei oo hetkeen tullu vastaan. Ja sattu vielä olleen kamera käjen ulottuvilla kerranki.

Huokaus. Tämä oli taas vuosikausiin pisin rupiama kerrallaan täällä mökillä. Huomenna tarttee siivoilla ja pakata auto ja sunnuntai-aamuna alakaa palluumatka kotia Iisalamen agikisojen kautta. Nopiasti se aika täällä kulluu, oli se kuinka pitkä tahasa. Ehkä tämmönen lyhyenläntä loma on kuitenki armeliaampi tuon töihin pallaamisen kans. Joka kerta se kuitenki vähä masentaa, vaikka tälläki hetkellä tykkään työstäni ja meen sinne mielellään. Viimeset yliopiston kurssit alakaa vasta muutaman viikon päästä eli vielä se kesä saa vähä jatkua. Mutta nyt vielä saunaa ja lukemista ja muuta mukavaa, lattaus valamiiksi syksyn loppurutistusta varten.

Ja mites se toko? No tuota...

Suomi - Suomaa

Josko tällä errää vähä vähemmän koiria, paitti kuvissa. Täällä mökillä on tullu käytyä reilusti yli kakskytä vuotta, mutta nää lähimaastojen nähtävyyet on jääny aika vähälle huomiolle. No Hepokönkäällä on käyty aina joskus ja nuo laskettelupaikat tuli toki koluttua lapsena läpikotasin. Onneksi on tuommonen aktiivinen etelän miäs mukana. Muuten varmaan allekirjottanu makkoilis aamusta iltaan nenä kirjassa vuorotellen ulukona ja mökissä.

Niinpä otettiin tiistaina suunnaksi Olvassuon luonnonpuisto. Heti aluksi on äksöniä ja monumenttejä kaipaavalle sanottava, että tojettiin itekki reissulta palatessa, eihän tuommosella reissulla varsinaisesti nää yhtään mittään. Siis jos on esimerkiksi etellisen ulukomaanreissunsa teheny Roomaan. Mutta nää onki enemmän kokemuksia ku "näkemyksiä" nää kotimaanmatkat. Ei nyt välttämättä kuulosta järkevältä, mutta ehkä joku ymmärtää, mitä haen takkaa.

Matkaa luonnonpuistoon kerty mökiltä tasan 40 kilsaa, josta joku 17 soratietä ja 20 kilsaa pientä soratietä, jolla ei vastaantulijoita näkyny. Perillä Kirkaslammella kuitenki oli muutama karavaanari parkissa ja meijän kierroksen aikana parkkikselle oli ilimestyny muutama muuki henkilöauto. Tuo lampi oli jo heti jotenki vaikuttava. Vesi näytti vihiriältä, melekeen ku meressä, mutta oli tojellaki nimensä mukasesti kirkasta. Kaikki rannat oli kivikkoisia, mutta ihan sen näkösiä, niinku joku olis asettelemalla asetellu ne kivet sinne.

Lammelta lähti pieni vajjaan nelijän kilometrin pitkospuulenkki luonnonpuistoon, eli suolle. Siinä nähtiin jos jonkimmoista suota. Niin sanotussa käännepisteessä oli lintutorni, mutta olis pitäny olla kiikarit mukana, eihän sieltä mittään varsinaisesti nähäny nimittäin. Mutta oli muuten kuuma! Riemu rikko sen verran sääntöjä, että viilenteli oluansa tassuttelemalla ja vetämällä ittiään välillä kosteilla sammalilla ja juomalla suolätäköistä. Riemu on kyllä hyvä tuossa ittensä viilentelyssä. Ricolassa sen saattaa esimerkiksi tavata pää äitin kukkapusikossa, koska ilimeisesti siellä lehtien seassa on viileempää...

Suo on kyllä kaikessa karruuessaan suorastaan jännä paikka. Siellä pitkospuilla käpytellessä saatto pelotella ittiänsä, että tuossa vieressä on silimänkantamattomiin mystistä maaperrää, joka voi tuosta nuin vaan imasta itteensä ihimisen tai elukan. No ehkä nuita pitkospuita nyt ei ihan pahimpiin paikkoihin toki tehä ees, mutta silti. Joku taianomanen jännä tunnelma siellä vaan on. Ja sitä tietenki korostaa nuo uskomattoman hienot, käppyräiset ja kelottunneet puut, yks siellä, toinen täällä.

Sanotaanko, että lakkaa kyllä kasvina oli aikas reippaasti tuolla, mutta marjat oli käyty hyvin tarkon kerräämässä. Löyettiinkö nyt yhet marjat, että saatiin maistiaiset. Sen verran reitin varrella oli mettää, että pääsin verestään muistoja lapsuusmettistä. En ees muistanu ennää, että mettässä voi tuoksua niin hyvältä! Ei kyllä oo maalimassa mittään paikka, jossa luonnostaan tuoksuu niin puhtaalta, ku kuivakassa Kainuulaisessa mettässä. Siinä sekottuu ainaki kanerva, marjat, puut ja suopursu.

Palluumatkalla poikettiin oikein historiallisella nähtävyyellä, Tiaisen torpalla Kahlamajärven rannalla. Siellä oli ovet säpissä, mutta käytiinpähän pihalla källäilemässä. Nythän siinä on asutusta ja mökkejä vieressäki, mutta ku aattelee, kuinka syrjässä se on ollu 1800-luvulla.

Käytiin me myös Pirttijärven biitsillä, mutta arvatenki tuommosena kuumana kesäpäivänä vähä ennen koulujen alakua siellä oli porukkaa. Niinpä tyyvyttiin syömään siellä evväät ja ajeleen mökille takasin. Rallille ku kelepaa ihan mikä ranta tahansa tuohon uimiseen. Ja onhan tää muutenki uskomattoman hieno paikka, ku uimisen lisäksi saa ulukoilla vappaana päivän mittaan niin palijo. Kyllä meinaan iltasella ramasee.

Jaa niin että onko reenattu tokua? No tuota...