Punaiset Lehdet

Olipahan rentouttava mettälenkki. Ja sen päälle lämmin suihku. Henkilökohtasesti oisin kyllä jättäny sen suihkun väliin. Olin just löytäny hyvä liejupaikan metästä ja saanu tehtyä ittelle tosi näyttävän näköset inkkarimaalaukset. Näytin nimittäin aika uskottavalta. Mutta ei, emäntä ei ymmärrä Pientä Pinseripoikaa. Se meni ja pesi ne pois ja pesi mut samantien kokonaan.

Haettiin emännän kans Riksukkakin mukkaan lenkille. Aika kaunistaki oli. Aurinko ja syksy. Mutta en mä nyt sitä ehtiny juuri ihailla. Mulla oli täys työ pittää huoli siittä, että Rico ei kerinny merkkaan mihinkään ilman mua. Mää juoksin aina täysiä kattoon, ku se pysähty haisteleen jottai ja seurasin hyvin, hyvin läheltä kaikki merkkaustoimitukset. Ja merkkasin tietty ite päälle.

Välillä mä kyllä jätätin vähä itteeni, että sain sitte suhahtaa täyttä pinserilaukkaa ohi noista ihraperäpäistä. Säälittäviä köpöttelijöitä. Mut kyllä me Riksan kans löyettiin monta mielenkiintosta kannonkoloo ja kiventaustaa yhessä. Emmä tiiä, mutta olin aistivinani, että Rico ois mieluummin ettiny niitä ittekseen. Mutta en antanu sen aistin häiritä yhtään.

Ai että. Nyt on kyllä niin makia käpertyä ommaan tuoliin ottaan pikku torkut ennen iltaruokaa ja -touhotuksia. Luulenpa, että nään taas unia kissoista. Ne penteleet ei jätä mua rauhaan ees aamulenkillä. Hyppivät vaan miten sattuu tien yli ja pörhistelevät.

Ainiin ja seki mun piti muistaa sanua, että harjasinpahan lauantaina pöyän isännän kans mätsärissä. Oltiin isojen punasten ykkönen ja BIS-kehässä neljänsiä. Mä oon varma, että oisin voittanu koko homman, jos ei Ronin emäntä ois tullu sinne kehään häslään niitten palkintojen kaa ja sekottaan mun pasmoja. Mutta oli muutenki mukava tapahtuma. Kauhee määrä pentulaisia oli tullu treffeille ja ihan mukavasti oli mätsärissäki ilmottautuneita.

Riemu

PS. Kuvat on vuojen takasia. Arkistojen kätköistä.