Eli "perinteinen" vuosikatsaus. Vuosi 2012 alako kahella isolla asialla: muutettiin taas ja heti perrään saapu uus perheenjäsen, Ralli. Varsinki tämä jäläkimmäinen tapahtuma on kyllä aika voimakkaasti värittäny tätä vuotta. Ja positiivisella tavalla. Mutta pijetään kiinni tutusta kaavasta.
Vuonna 2012...
... Riemu siis sai "pikkuvelijen". Riemu otti pienen hienosti vastaan eikä ongelmia oo ilmenny tän pariskunnan välillä vieläkään. Luulenpa, että valta-asema niijen kahen välillä on jo siirtyny Rallille. Eikä Riemu siittä tunnu häiriintyvän.
... Riemun allergiat on saatu ainaki jollaki tappaa aisoihin siejätyshoijolla, mutta harmillisen pitkiä aikoja tuota kortisooniaki pittää edelleen syyä. Luultavasti se on Riemun loppuiän meijän talavinen tuttavuus.
... molemmat pojjaat on pysyny terveinä. Ainoo isompi terveyshuoli oli nyt syksyllä Rallin hännästä löytyny näppylä, joka onneks paljastu talirauhasen liikakasvuksi.
... Reenailut on painottunu Rallin kansa reenaamiseen. Riemu on saanu nauttia kotikoiran elämästä. Kesällä toki osallistuttiin seuran episcuppiin, mutta iliman sitä kauan haettua episnollaa. Niinpä Riemu on määrittelemättömän pitkällä reenitauolla ja keskittyy sohovan lämmittelemisseen ja keittiötokoihin.
... Ralli kehitty varsinki kevät-kesä -akselilla huimaa vaihtia sekä tokossa että agilityssä siittäki huolimatta, että emäntä on vähä turhan laiska reenaaja. Nyt syksyllä on taijettu tulla siihen vaiheeseen koulutusta, ku alakaa tulla takapakkejaki ja Rallilla alakaa pieni teini-ikä iskiä. Mutta pääsääntösestihän se on uskomattoman motivoitunu ja pätevä pieni reenikaveri!
... Ralli osallistu ekoihin agilityepiksiin syyskuussa hienolla putkiluokan nollalla. Marraskuun alussa möllitokoiltiin mölli-alo1 tuloksen arvosesti oman seuran möllitokossa.
... Riemun parhaaksi saavutukseksi luettakoon samaisten möllitokojen mölli-alo1 tulos. Eka laatuaan.
... Rico jäi osa-aikaeläkkeelle ja kävi mahollisesti viimeset SM-kisansa. Pappa kuitenki köpötteli kaikkien yllätykseksi marraskuussa tuplanollan hienoilla sijotuksillaki, joten ei tässä nyt vielä ihan oloneuvokseksi voi Ricokaan jäähä.
... näyttelyistä pitemmän korren veti yllättäin Ralli. ROP-pentu Tervakoskelta tuli kyllä aika puun takaa. Riemu kävi hakemassa muutaman erin ja yhen sa:n.
Siinäpä ne tärkeimmät ehkä. Mitä ens vuojen ajatuksiin tullee, niin kai se täytyy toiveeksi ja tavotteeksi asettaa, että Rallin kanssa virallisiin agikissoihin päästäis. Ja mieluusti vaikka tokokokkeeseenki. Ne kyllä eellyttäis sitä, että emäntä pystyis ottaan vähä koululta ja töiltä enemmän aikaa reenaamiseen. Tarttis saaha lisättyä se toinen kerta agilityä viikkoon. Toi kerran viikossa riitti sanotaanko viime kessään asti sillain, että edistystäki tapahtu.
Kai se vaan on, ku ei mittään suuria kunnianhimoja oo oikeen millään saralla, niin ei sitte saa tarpeeksi potkittua itteensä sinne reenaamaan. Toki viime vuojen onnistumisentunteet on nostanu reenimotivaatiota ihan huimasti Riemun kanssa tanistamisen jäläkeen. Mutta mää oon niin laiska ja mukavuuenhalunen tyyppi, että en jaksa ihan joka iltaa viikosta mennä jossaki harrastuksissa. Että saapa nähä mihin me tältä pohojalta päästään.
Ainaki tossa pienessä tyypissä on potentiaalia. Se on kyllä ollu aika pitkälti sitä, mitä uskalsin oottaakki. Välillä se yllättää, että se taitaa Ricoon verrattuna olla kohtuullisen pehmee tyyppi. Mutta jospa se siittä hankkii vielä isukkinsa lailla ittevarmuutta! Tänään ainaki nähhään miten se ottaa noi uuenvuojenpaukuttelut. On täällä jo jonku verran paukkunu ja niihin ei oo viikannu mittään.
Riemun osalta vuosi 2013 tulee näyttään varmaan aika samanlaiselta ku 2012. Suurimpana asiana tulee varmaan kastrointi, joka tapahtunnee tässä alakuvuojesta/kevväästä. Sen myötä loppuu Riemu-raasun näyttelyura, mutta eipä sitä kortisoonien takia kauheesti oo ennää voitukaan jatkaa. Toivottavasti kastrointi rauhottais Riemua vähäsen, eikä sekkään haittais, jos motivaatio reenaamisseen lissääntyis sen myötä!
Rauhallista vuojenvaihetta ja vauhikasta vuotta 2013!
Toivottaa Emäntä, Riemu ja Ralli
maanantai 31. joulukuuta 2012
lauantai 22. joulukuuta 2012
Tule Joulu Kultainen
Ku koulusta vähentää niin onneksi tilalle tullee työt... Huominen vielä pittäis puurtaa ja päälle tokot ja sitte sais kolome päivää rauhottua. Nauttia perheen kansa olosta ja syyä ihan liikaa. Ja koirilla riittää aktiviteettia ja kavereita. Nam.
Meijän jouluun kuuluu luonnollisesti, että koirakki saa lahajoja. Ja töissä sen kyllä oon muutamana jouluna päässy totteemaan, että eipä tosiaankaan olla ainoita tämmösiä höperöitä! Ralli ja Riemu on omat kotiväen lahajansa jo saanu. Riemu sai lahajaksi uuen pehemiän kopan. En viittiny sitä alakaa paketoimaan, niin se on ollu käytössä jo reilun viikon. Rallille taas ompelin vihosta viimein ne kokonaan pehemustetut valijaat. Täytyy toivua, että joulun aikaan olis sen verran valua, että sais kuvan niistä.
Mulla ei ihan tuo valijaitten teko vielä osu kohilleen. En vaan millään opi, että niihin tarttee rinnanympärykseen tosi reilusti enemmän, ku mitä luulen. Nytki kävi niin, että säätö on tapissa ja ne menee Rallille just. Täytyy kattua, että pistänkö myyntiin, jos joku solakampi ne haluais vai rupianko korjailemmaan. No saapahan aina hyvän syyn tehä uusia juttuja!
Ainiin. Viime viikolla sain lissää aikasia joululahajoja, ku Ralli kävi luustokuvissa. Se oli taas semmonen reissu, että hetken olin jo agilityt lopettamassa ja vaikka mitä. Lääkäri ku sano polovia tutkiessa, että voishan nää tiiviimmätki olla. Ja mitä jotaki muutaki se sano, että olin jo ihan varma, että tähän loppu harrastamiset. Lääkäri ei sitte siinä sanonu sitä tuomioonsa, vaan Ralli pistettiin unille ja lähin tunniks pois ootteleen kuvvauksia.
Kyllä mun helepotus oli ISO, ku katoin papereita allekirjottaessa, että nollathan ne polovet kumminki oli! Ehkä ois silti tarttenu malttaa vähä vanahemmaksi niitten kanssa. Emälläänhän oli vuosikkaana polovet 0/1, mutta nyt aikuisena tutkimustulos oli 0/0. Että ehkä ne ei näin vuojen iässä vielä oo ihan "valamiit". Isukkansa polovetki tutkittiin nolliksi vasta seittemänvuotiaana.
Rallilta kuvattiin selekä ja lonkat. Selekä epävirallisesti ja terve ranka pittäis olla. Lonkista ootellaan virallista tulosta, mutta ei niissä ainakaan mittään ihimeellistä pittäis olla. Nyt voi hyvillä mielin tehä uuenvuojen luppauksia agilityn ja Rallin suhteen. ;)
Mutta eipähän tässä muuta, ku oikeen lämpöstä ja rentouttavvaa Joulunaikaa!
- Emäntä
Meijän jouluun kuuluu luonnollisesti, että koirakki saa lahajoja. Ja töissä sen kyllä oon muutamana jouluna päässy totteemaan, että eipä tosiaankaan olla ainoita tämmösiä höperöitä! Ralli ja Riemu on omat kotiväen lahajansa jo saanu. Riemu sai lahajaksi uuen pehemiän kopan. En viittiny sitä alakaa paketoimaan, niin se on ollu käytössä jo reilun viikon. Rallille taas ompelin vihosta viimein ne kokonaan pehemustetut valijaat. Täytyy toivua, että joulun aikaan olis sen verran valua, että sais kuvan niistä.
Mulla ei ihan tuo valijaitten teko vielä osu kohilleen. En vaan millään opi, että niihin tarttee rinnanympärykseen tosi reilusti enemmän, ku mitä luulen. Nytki kävi niin, että säätö on tapissa ja ne menee Rallille just. Täytyy kattua, että pistänkö myyntiin, jos joku solakampi ne haluais vai rupianko korjailemmaan. No saapahan aina hyvän syyn tehä uusia juttuja!
Ainiin. Viime viikolla sain lissää aikasia joululahajoja, ku Ralli kävi luustokuvissa. Se oli taas semmonen reissu, että hetken olin jo agilityt lopettamassa ja vaikka mitä. Lääkäri ku sano polovia tutkiessa, että voishan nää tiiviimmätki olla. Ja mitä jotaki muutaki se sano, että olin jo ihan varma, että tähän loppu harrastamiset. Lääkäri ei sitte siinä sanonu sitä tuomioonsa, vaan Ralli pistettiin unille ja lähin tunniks pois ootteleen kuvvauksia.
Kyllä mun helepotus oli ISO, ku katoin papereita allekirjottaessa, että nollathan ne polovet kumminki oli! Ehkä ois silti tarttenu malttaa vähä vanahemmaksi niitten kanssa. Emälläänhän oli vuosikkaana polovet 0/1, mutta nyt aikuisena tutkimustulos oli 0/0. Että ehkä ne ei näin vuojen iässä vielä oo ihan "valamiit". Isukkansa polovetki tutkittiin nolliksi vasta seittemänvuotiaana.
Rallilta kuvattiin selekä ja lonkat. Selekä epävirallisesti ja terve ranka pittäis olla. Lonkista ootellaan virallista tulosta, mutta ei niissä ainakaan mittään ihimeellistä pittäis olla. Nyt voi hyvillä mielin tehä uuenvuojen luppauksia agilityn ja Rallin suhteen. ;)
Mutta eipähän tässä muuta, ku oikeen lämpöstä ja rentouttavvaa Joulunaikaa!
- Emäntä
lauantai 15. joulukuuta 2012
Kaikkea Hyvää
Hupsista. Unohtu Rallin synttäriviestiin mainita, että käytiin Rico-papan kans juhulistaan itsenäisyyspäivää ja poikansa synttäreitä Janakkalan kisoissa. Todistettiin siinä samalla, että marraskuinen tuplanolla tojellaki oli ainutkertasta moukan tuuria. Tuloksena siltä reissulta vitonen ja hylsy. Pappa oli kyllä tulessa, mutta ohojaaja jääty... Aivan idioottimaisia mokia tuli tehtyä. Olis silti ollu kiva lähtee papsun kans Eckeröön verestään valioitumismuistoja. Olin vaan turhan myöhäsä lähtemisen kans enkä saanu ennää huonekaveria mukkaan.
Mutta sitte viimesimpiin kuulumissiin. Viime viikolla saatiin tulokset Rallin näppylästä. Kivi kyllä vierähti sydämmeltä ja parhaan joululahajanki sain saman tein ku kirjeestä paljastu, että kysseessä oli talirauhasen liikakasvu. No yhenlainen kasvain kai seki, mutta käsittääkseni aika vaaraton. Ainut vaan, että ne ylleensä ilimenee "kaverien kera". Että nyt sitte ootellaan, mihin nousee seuraava. Noi tommoset patithan on ylleisiä vanahemmilla koirilla, että tiiäppä nyt sitte mistä se Rallille pompsahti?
Rallille tän viikon parasta antia on ollu, ku on päässy usiamman viikon tauon jäläkeen reenaamaan agilityä. Maanantaina oli vähä keskittymiskykyki hukassa, ku oli niin tohkeissaan. On nyt nostettu rimat 20 senttiin ja ainakaan tuo korkeus ei tunnu vauhtia hijastavan. Ens viikollapa muuten onki Rallilla luustokuvvaukset tulossa...
Eilen kävin ittenäisesti vähä reenaamassa. Alakuun naksuttelin puomilla. Sitte tein pätkiä helepohkosta ratasta, jossa kuitenki saatiin persjättöreeniä. Ekakshan tyyppi juoksi vaan täysiä väärälle puolelle mua, mutta alako parin toiston jäläkeen hoksaamaan jujun. Pätkällä oli kepitki, joita on nyt tehty "radalla" verkkojen kans ja muuten vinoilla itsenäistä menemistä.
Rallin tauolla päätin ottaa Riemullaki jotaki, ku se oli sattuneesta syystä mukana. Ja se oli kyllä positiivinen yllätys! Joo, rimat annoin olla siellä kahessakympissä, mutta Riemulle tärkeintä oliski vaan motivaationnostatusreenit. Vaikka ite sanonki, niin sehän on teknisesti kohtuullisen taitava reenimääriinsä nähen, mutta varsinki oikeen korkusilla hyppyillä meneminen ei vaan huvita. No Rimpukalla oli hauskaa. Pijin huolen, etten sano sille yhtään negatiivista sannaa vaan hupsista vaan, jos meni vähä väärin. Eikäpä se juuri väärin menny.
Tehtiin ihan vähä myös seuraamista ja jääviä. Seuraaminen meni aivan mainiosti! Mistähän se sen keskittymisen nappas? Jäävistä maahanmeno on hyvä, mutta seisomisseen tuppaa tarjoileen turhan heleposti makkuulle menoo. Mutta ilosella yrittämisellä saatiin seissiinki onnistumisia.
Riemu sai mut kyllä jäämään ihan suu auki hämmästelleen, ku hetken mielijohteesta härnäsin sitä vähä Rallin wuballa. No tyyppihän rupes oikeen taisteleen, ja ku annoin sen voittaa niin hömpsötteli onnellisena wubbaa heilutellen ees taas hallia. Jäi niin hyvä mieli, että ei parane ihan heti mennä uuestaan. :)
Rallin kanssa toisella kierroksella olin ehkä vähä ahane, mutta onnistuneella lopputuloksella. Mentiin ratasta 11 esteen pätkä, jossa oli mukana ne verkolliset kepit ja toiseks viimesenä esteenä puomi. Ei siinä ollu mittään ongelmaa. Jäätiin siis siihen puomille hetkeks naksuttelleen ja lopuks vappautus ja viimenen putki. Kontaktille se tullee varsin vauhikkaasti ja töpsäyttää ittensä oikeeseen kohtaan. Nyt tarttis sitte vaan rueta lissäämään sitä häiriöö, että ei ite oo siellä kans aina vieressä tojottamassa.
Että näinki yllättävän positiivisella mielellä lauantai-iltaa täällä päässä. Joulu tulla jollottaa, mikä tietää koirille mukavaa aikaa: kavereita ja ulukoilua ja ehkä reenaustaki vähä enemmän ku normaalisti. Itelle joulu on tietty pyhien osalta rentoutumista ja ylensyömistä, mutta myös töitä ennen ja jäläkeen. Ja kyllä sitä hemmetin kandiakin pittäis vielä ennen joulua vähä saaha etteenpäin. Ja ennen loppiaista mieluusti vielä 10 sivua. Nih.
- Emäntä
Mutta sitte viimesimpiin kuulumissiin. Viime viikolla saatiin tulokset Rallin näppylästä. Kivi kyllä vierähti sydämmeltä ja parhaan joululahajanki sain saman tein ku kirjeestä paljastu, että kysseessä oli talirauhasen liikakasvu. No yhenlainen kasvain kai seki, mutta käsittääkseni aika vaaraton. Ainut vaan, että ne ylleensä ilimenee "kaverien kera". Että nyt sitte ootellaan, mihin nousee seuraava. Noi tommoset patithan on ylleisiä vanahemmilla koirilla, että tiiäppä nyt sitte mistä se Rallille pompsahti?
Rallille tän viikon parasta antia on ollu, ku on päässy usiamman viikon tauon jäläkeen reenaamaan agilityä. Maanantaina oli vähä keskittymiskykyki hukassa, ku oli niin tohkeissaan. On nyt nostettu rimat 20 senttiin ja ainakaan tuo korkeus ei tunnu vauhtia hijastavan. Ens viikollapa muuten onki Rallilla luustokuvvaukset tulossa...
Eilen kävin ittenäisesti vähä reenaamassa. Alakuun naksuttelin puomilla. Sitte tein pätkiä helepohkosta ratasta, jossa kuitenki saatiin persjättöreeniä. Ekakshan tyyppi juoksi vaan täysiä väärälle puolelle mua, mutta alako parin toiston jäläkeen hoksaamaan jujun. Pätkällä oli kepitki, joita on nyt tehty "radalla" verkkojen kans ja muuten vinoilla itsenäistä menemistä.
Rallin tauolla päätin ottaa Riemullaki jotaki, ku se oli sattuneesta syystä mukana. Ja se oli kyllä positiivinen yllätys! Joo, rimat annoin olla siellä kahessakympissä, mutta Riemulle tärkeintä oliski vaan motivaationnostatusreenit. Vaikka ite sanonki, niin sehän on teknisesti kohtuullisen taitava reenimääriinsä nähen, mutta varsinki oikeen korkusilla hyppyillä meneminen ei vaan huvita. No Rimpukalla oli hauskaa. Pijin huolen, etten sano sille yhtään negatiivista sannaa vaan hupsista vaan, jos meni vähä väärin. Eikäpä se juuri väärin menny.
Tehtiin ihan vähä myös seuraamista ja jääviä. Seuraaminen meni aivan mainiosti! Mistähän se sen keskittymisen nappas? Jäävistä maahanmeno on hyvä, mutta seisomisseen tuppaa tarjoileen turhan heleposti makkuulle menoo. Mutta ilosella yrittämisellä saatiin seissiinki onnistumisia.
Riemu sai mut kyllä jäämään ihan suu auki hämmästelleen, ku hetken mielijohteesta härnäsin sitä vähä Rallin wuballa. No tyyppihän rupes oikeen taisteleen, ja ku annoin sen voittaa niin hömpsötteli onnellisena wubbaa heilutellen ees taas hallia. Jäi niin hyvä mieli, että ei parane ihan heti mennä uuestaan. :)
Rallin kanssa toisella kierroksella olin ehkä vähä ahane, mutta onnistuneella lopputuloksella. Mentiin ratasta 11 esteen pätkä, jossa oli mukana ne verkolliset kepit ja toiseks viimesenä esteenä puomi. Ei siinä ollu mittään ongelmaa. Jäätiin siis siihen puomille hetkeks naksuttelleen ja lopuks vappautus ja viimenen putki. Kontaktille se tullee varsin vauhikkaasti ja töpsäyttää ittensä oikeeseen kohtaan. Nyt tarttis sitte vaan rueta lissäämään sitä häiriöö, että ei ite oo siellä kans aina vieressä tojottamassa.
Että näinki yllättävän positiivisella mielellä lauantai-iltaa täällä päässä. Joulu tulla jollottaa, mikä tietää koirille mukavaa aikaa: kavereita ja ulukoilua ja ehkä reenaustaki vähä enemmän ku normaalisti. Itelle joulu on tietty pyhien osalta rentoutumista ja ylensyömistä, mutta myös töitä ennen ja jäläkeen. Ja kyllä sitä hemmetin kandiakin pittäis vielä ennen joulua vähä saaha etteenpäin. Ja ennen loppiaista mieluusti vielä 10 sivua. Nih.
- Emäntä
perjantai 7. joulukuuta 2012
Yksi
Tää isänmaan Toivo täytti eilen kokonaisen yhen vuojen! Voi hyvänen aika, että se aika kulluu. Toisaalta sääli. Onhan noi ihan uskomattoman söpöjä ja ihania pentuna. Ja se pikkupentuikä oli kuitenki aika palkkittevaa aikaa, ku tyyppi oppi kaikkee uutta ihan huimaa vauhtia. Mutta toisaalta sitte, ku kisakärpänen purasee... Mutta siihen meillä nyt on vielä vähintään puol vuotta aikaa. Tarttis ehkä reenatakki jossain välissä ennen ku mittään kisoja kannattaa ees aatella.
Eihän tuosta voi muuta sanua, ku että tyyppi on kyllä täyttäny kaikki toiveet. Vaikka ei niitä nyt niin hirvittävästi ollu. Ensisijasesti halusin harrastuskaverin, jonka kanssa ei tartte seisua päällään, että se kiinnostus. Eikä välttämättä sittekään. Aika luottavainen olin tässä suhteessa, ku jos saa palasenkaan perriyttäjänsä motivaatiosta nii silläki pääsis jo pitkälle. Ja kyllä tää tuntuu saaneen ihan kohtuullisen kokosen palasen.
Ja aatella, että siittä tuli nuin komiaki vielä! Sitä mulla ei kyllä ollu toivelistalla ollenkaa, mutta se tuli kaupan päälle eppäilemättä jostain emän geeneistä. Onneksi isukilta peritty kipparahäntä sentään on tasottamassa kokonaisuutta. :)
- Emäntä
PS. Uuemmat kuvat on hätäsesti kännykkäkameralla otettu töihinlähtökiireesä. Pittäis yrittää ottaa joskus taas jotaki järkeviä kuvia, mutta eipä tuota oo nypittykkään taas hetkeen. Ehkä jouluna...
lauantai 1. joulukuuta 2012
Sokka Irti
Vitsit ku oli siistiä tännään! Emännän mielestä ollaan liikuttu ja oltu aktiivisia ihan normaaliin tappaan hännästä viis, mutta mulla alako jo aamupäivästä kyllä tuntua siltä, että nyt tarttis jottain säpinää. Onneks päästiin Riemun, Ronin, Reinon ja meijän emäntien kans mettälenkille. Nyt ku vielä tuli luntaki niin oli aivan älyttömän siistiä vaan painaa IHAN täysiä siellä hangessa Reinon kans. Nää vappaana olemiset pittää mun mielestä aina käyttää ihan viimestä myöten hyväks eli juosta koko ajan, mieluiten lujjaa. Reino on siihen kyllä hyvä kamu ja saatto siinä aina välillä vähä Roniaki härnästä. Reino taas hoiti Riemun kiusaamisen.
Tää viikko on ollu vähä tylsä. Musta se oli törkiää, että torstaina aamusta jouvuin vaan katteleen, ku emäntä meni agilityä Ricon kans. Ja se oli ostanu sen tunnin mulle! Pikkusen pisti ärsyttään. Eikä se siinä vielä ollu. Sitte mentiin semmosen mukavan tätin luokse sinne, missä olin joskus pienenä emännän kans töissä. Siellä mun piti vaan katella vierestä, ku se täti hipisteli Ricua. Rico veteli melekeen sikkeitä siinä. Oli kuulemma pallautunu hyvin viikonlopun kisarupiamasta. Ku Rico oli valamis, niin mää olin jo sitä mieltä, että nyt on korkia aika rueta painimaan isäpapan kans. Mutta se täti ottiki mut käsittellyyn. En meinannu osata rauhottua, mutta tokihan mää mukavien tätien kopeloija annan. Emäntä pisti mut kylelleen ja piti käjellä niin olihan se ihan mukavan tuntusta. Vaikkaki vähä tylsää mun makkuun.
Sen tätin mukkaan mulla oli niskassa vähä jumia. No emäntä kerto sille mun kauhunhetket eli sen, ku se joutu iskeen mulle melekeen tunniks sen saamarin tötterön päähän. Vähemmästäki mennee niskat jummiin, ku tökötin pää takakenossa koko sen ajan ja hyvä ku pystyin hengittään. Silimät vaan vuosi ja nokka. Illemmalla isäntä laitto sen mulle uuestaa, mutta ei se sitte niin kamala juttu ennää ollukkaa. Mutta onneks ei oo tarttenu enemmälti pijellä.
Mua ku ei pienet tarralipareet ja tikit hännäsä palijo häiritte. Emäntä on mulle muutaman kerran sanonu, ku oon häntääni katellu, että ei, niin oon sitte antanu sen olla. Kai mää ny sen tajusin, että se iskee mulle sen hemmetin tötterön päähän, jos mää rupian sitä enempi kaiveleen! Että olokoon mun puolesta. Ja sitomiset ja muut hoitotoimenpitteet annan kans tehä kiltisti. Emäntä siittä mua aina ylistää ja palakittee. Riemun kansa ei vissiin mee aina niin heleposti.
Emäntä on taas vähä laiskistunu mun kansa temppuilussa ja tokkoilussa. Siihen pittäis kyllä saaha vähä virtaa, mutta se vaan istuu kaikki päivät tietokonneella ja näpyttellee jotaki tärkiää muka. Ei mee mun jakeluun, että mikä vois olla tärkiämpää ku meijän kans tekeminen! Mutta ei kait se auta ku mennä kiusaamaan Riemua. Seki on vaan laiskistunu mun leikityksessä. Nukkuis vaan koko ajan. Olispa Reino tai isukki kaverina aina!
- Ralli
Tää viikko on ollu vähä tylsä. Musta se oli törkiää, että torstaina aamusta jouvuin vaan katteleen, ku emäntä meni agilityä Ricon kans. Ja se oli ostanu sen tunnin mulle! Pikkusen pisti ärsyttään. Eikä se siinä vielä ollu. Sitte mentiin semmosen mukavan tätin luokse sinne, missä olin joskus pienenä emännän kans töissä. Siellä mun piti vaan katella vierestä, ku se täti hipisteli Ricua. Rico veteli melekeen sikkeitä siinä. Oli kuulemma pallautunu hyvin viikonlopun kisarupiamasta. Ku Rico oli valamis, niin mää olin jo sitä mieltä, että nyt on korkia aika rueta painimaan isäpapan kans. Mutta se täti ottiki mut käsittellyyn. En meinannu osata rauhottua, mutta tokihan mää mukavien tätien kopeloija annan. Emäntä pisti mut kylelleen ja piti käjellä niin olihan se ihan mukavan tuntusta. Vaikkaki vähä tylsää mun makkuun.
Sen tätin mukkaan mulla oli niskassa vähä jumia. No emäntä kerto sille mun kauhunhetket eli sen, ku se joutu iskeen mulle melekeen tunniks sen saamarin tötterön päähän. Vähemmästäki mennee niskat jummiin, ku tökötin pää takakenossa koko sen ajan ja hyvä ku pystyin hengittään. Silimät vaan vuosi ja nokka. Illemmalla isäntä laitto sen mulle uuestaa, mutta ei se sitte niin kamala juttu ennää ollukkaa. Mutta onneks ei oo tarttenu enemmälti pijellä.
Mua ku ei pienet tarralipareet ja tikit hännäsä palijo häiritte. Emäntä on mulle muutaman kerran sanonu, ku oon häntääni katellu, että ei, niin oon sitte antanu sen olla. Kai mää ny sen tajusin, että se iskee mulle sen hemmetin tötterön päähän, jos mää rupian sitä enempi kaiveleen! Että olokoon mun puolesta. Ja sitomiset ja muut hoitotoimenpitteet annan kans tehä kiltisti. Emäntä siittä mua aina ylistää ja palakittee. Riemun kansa ei vissiin mee aina niin heleposti.
Emäntä on taas vähä laiskistunu mun kansa temppuilussa ja tokkoilussa. Siihen pittäis kyllä saaha vähä virtaa, mutta se vaan istuu kaikki päivät tietokonneella ja näpyttellee jotaki tärkiää muka. Ei mee mun jakeluun, että mikä vois olla tärkiämpää ku meijän kans tekeminen! Mutta ei kait se auta ku mennä kiusaamaan Riemua. Seki on vaan laiskistunu mun leikityksessä. Nukkuis vaan koko ajan. Olispa Reino tai isukki kaverina aina!
- Ralli
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)