Kun Mikään Ei Etene

Hohhoijaa. Tää päivä meni taas aika puhtaasti hukanteille. Piti olla ahkera kirjotuspäivä, mutta en oo tainnu ees avata sitä asianomaista tiedostoo. Päivän saa kulumaan ihan hups vaan, kun alottaa siivoomisella, käy parturissa ja kaupassa, pakkailee pientä viikonloppureissua varten ja treenaa vähän tokoa. Luulis, että tuo lähestyvä joulu ja deadline alkais vähä saamaan muijaa liikkeelle, mutta ei. Joten kirjotanpa sitten blogia vaihteeksi.

Viime perjantaina käytiin pitkästä aikaa tokoilemassa Sinin valvovain silimäin alla. Kokeiltiin ihkaekaa kertaa ohojattua noutoo. Ja se lähti käyntiin vallan mukavasti. Ralli kuunteli ja haki just sen minkä pyysinki. Nyt vaan vahavistusta suuntiin ja pikkuhilijaa haettavia, eli tässä kohtaa leluja taaemmas. Jossain vaiheessa voi ottaa välillä sen keskimmäisenki hämyksi.

Merkkiä tehtiin myös. Sain ohojeeksi käyä taputtaan sitä oikeeta paikkaa Rallille avuksi. Ja kyllähän se sinne aika hyvään paikkaan meneeki. Ollaan tossa viikolla vähä naksuteltu keittiössä sitä vahavemmaksi ja se, niinku yleensäkki kaikki tekeminen, on hyvin mieluista Pallikaiselle. Se samperin haukkuminen ja komentaminen otettiin kans "listalle". Jos rähjä lähtee päällensä, niin koira maahan jollain rauhottumiskäskyllä ja sitte vasta jatketaan, ku on ollu siellä hetken rauhassa. Ihan hyvin lähti se linja tuottaan tulosta, mutta töitä saa tehä ja johonmukasesti tiukka olla. Ja kuulemma pittäis nuo reenauksen väliajatki pistää aina koira siihen maahan rauhaan, eikä antaa haistella ja tehä omiaan. Voi olla liikaa vaajittu multa...

Luoksetulon pyssäystä tehtiin. Kyllä siellä joku hitunen jo on ajatusta, mutta se ei ehkä vielä yhisty ihan pysähtymiseen asti. Täytys tehä jonku verran semmosia, että ihan oikeesti vaatii sen pysähtymisen eikä heti nytkähyksestä palakkaa. Toistojatoistojatoistoja. Mutta semmonen peleko täsä vähä on perssiissä, että tästä voi tulla semmonen ikkuisuusrojekti. Avoimen kaukoja katottiin sen verran, että ne onnistu oikeen hyvin. Jossain kohtaa oli sitä perusongelmaa, että ensimmäistä istu-vaihtoo piti käskiä kahesti, mutta nyt ei oo kyllä hetkeen sattunu semmosta.

Tännään käytiin tokoileen ominamme, aikaa kuluttelemassa ja velevollisuuksia pakkoilemassa. Luoksetulon pyssäyksellä alotettiin. Pyssäytyksiä vähä eri kohilla, lähellä olevissa vaatimus ihan siihen oikeeseen suoritukseen ja vasta sitte palakka. Muutama suorapalakka ja myös muutama läpijuoksu. Ralli ei kyllä vielä ihan hirveesti oo ennakoinu, mutta kyllä seki sieltä rupiaa päätänsä nostaan. Että läpijuoksujakin pittäis muistaa ottaa.

Sitte vähä seurailtiin. Tuntu aika mukavalta. Mutta peili sielä sais olla, että näkis paremmin. Mun mielestä tuntuu, että on vähä takana, mutta luultavasti se sitte onki ihan hyvä se paikka. Ku enempi kai sitä on sitä ejistysongelmaa ollu meillä. Vähä kääntyiltiin ja juostiin ja hijasteltiin ja musta tuntu, että mulla on aika mainio pieni tokorusseli. Ihan hyvä siis reenata välillä yksikseen, niin saa ainaki hetken kuvitella, että hyvin se menee. :)

Muutama kerta otettiin ohojatun suuntia, pari hyppyä ja hypyn tarjoomista. Ohjatussa meinas kerran lähtee väärään suuntaan, mutta korjas heti. Hypyssä täytyy vahavistaa etenki sitä, että sieltä takastullessaki pittää suorittaa se este. Sitä ongelmaa siinä nyt yksinollessa taas tuli, että ajjautuu turhan sivvuun toisella puolella. Viimeks, ku näytettiin sitä Sinille, teki aivan mainiot, suorat hypyt tietenki, tottakai.

Lopuksi tehtiin vielä paikkamakuuta niin, että menin hallista pihalle. Ralli ku on, etten sanos vähä turhanki kovasti kiinni mussa, niin syksyn möllitokossa se oli tärissy ja tutissu siellä paikkamakuussa, ku haavanlehti. Mutta paikalla pysy silti. Tää täytys ottaa reenikohteeksi niin kotona ku hallillaki. Ja mieluusti tietysti ihan missä vaan. Se vois vähä auttaa ihan kaikkinensakkin Rallin eloa. Kävin aina välillä palakkaamassa ja näyttämässä naamaani ja rauhassapa se siellä makkoili. Mutta niin tylsää ku se onki niin tätä nyt pittäis ottaa ihan kuurina. Samoten sitä luoksetulon pyssäystä. Sittenpä taitaiski alakaa olla avokkaat kasassa. Tarttis varmaan kattua joku koe, mihin tähtäis, mutta se on näin talavella vähä ongelmallista vaan se niihin pääsy. Hulluhan sitä on "turhaan" reenata... :)

Menipä tokopainotteiseksi. Pistetääs tähän ny vielä tämmänen ennen-jäläkeen -rimmauskuva. Säälittävän pieni se ero on siihen vaivaan nähen. Olin aatellu, että kasvattakkoon talaven karvojansa, mutta pakko sitä oli kisoja varten vähä siistiä. Ja huomaa sen vaivan onneksi ainaki vähäsen tuossa mustassa etteisen matossa. Mutta tosiaan, viime sunnuntaina tehtiin yks melekosen turha reissu Janakkalaan toteaan, että kepit ei vaan onnistu kisoissa. Kierroksia on liikaa. Kolome hyllyä napsahti kaunistammaan mun hienoo tulostilastooni.

Kartat Mua

Siinä kohtaa, ku tehtävänä on kirjottaa tieteellinen tutkimus kolomessa kuukauessa niin voi ihan yllättäin putkahtaa mieleen kuluttaa aikaansa esimerkiksi tilastoijessa ommaa kohtuullisen vaatimatonta agilitykisaurraa. Noh. Se on tojettava heti alakuun, että pientä tilastollista harhaahan noihin saatuihin lukkuihin sisältyy, kun ne starttimäärät on vielä aikamoisen vähäset. Mutta tässäpä näitä, päähänpiston tuloksia. Kiitos SAGI:n intralle tästäki hyvästä.

Rico-pappa:

Ricon kans oon kisannu yheksän ykkösten starttia. Niistä tulos saatiin seittemän kertaa, mutta taso ei ollu mitenkään huimaava. Ei nollia siis. Se vähä yllätti, ku en muistanu, että Ricoki on ekan kerran kisannu vaan ihan vähäsen yli puolentoistavuojen iässä. Että kai me jotaki sitte oltiin sen kanssa siihen mennessä keritty reenaamaan, mutta tuskinpa ihan kisatikissä ois tällä nykynäkemyksellä vielä oltu kumpikaan. No Rico jatko kisaurraansa vasta reilun vuojen päästä tuosta ekasta kisasta ja kisat per vuosi -tahtia meni aina vuoteen 2007, jollon ohojaajan vaihos tapahtu. Luokkanostot ja valioitumisen hoiti siis tuo vanahampi ja pätevämpi siskos.

Kolomosissa on kisattu yhteensä 22 starttia. Kisojen vähhyys vähä hämmästytti mua. Noistaki 14 starttia ajottuu tälle vuojelle. Lopuista 5 kisattiin syksyllä 2012 ja ekan kerran starttasin kolomosissa vuonna 2009, jollon köpöteltiin Ricon kans 3 starttia. Kaikkiaan näistä mun ja Ricon kolomosista hyllyjä on ollu kuus eli 27 %. Nollia on tehty saman verran ja loput on enemmän ja vähemmän mairittelevia tuloksia. Nollaksi laskin ratavirheettömät suoritukset. Yks nolla siis on reilun puolen sekunnin yliajalla. Muut puhtaita, vaikkaki välillä aika niukahkoilla miinuksilla. Tämän vuojen nollaprosentti on 29 %. Täytyy siis sanua, että vaikka ohojaaja pitkästä harrastusurasta huolimatta on jokseenki kokematon kisakuski, niin koira on kyllä melekosen tulosvarma kaveri. Teräspappa! <3

Saapa nähä, vieläkö pappa pääsee kisarattoille. Tarkotus oli, että joskus aikaan, jos Ralli nousee kolomosiin ja Riksu on vielä tervennä, niin ottaisin sen mielenvirkistykseksi ainaki hyppyratalle. Mutta ehkä osittain agilityn lähes täydellisen lopahtamisen myötä pappa on saanut vähän turhan palijo elopainoo lissää. En uskalla mennä mihinkään, ettei tuu tuomarilta porttikieltua...

Riemulainen:

Riemu on startannu ykkösissä yhteensä 13 starttia. Niistä kymmenen on otettu tänä vuonna ja kolome ekaa talavella 2010 eli melekeen kaksvuotiaana. Riemullahan nollia on kaks kappaletta eli kokonaisnollaprosentti on 15 %, mutta tämän vuojen osalta 20 %. Hyllyjä on nuista kaheksan eli 62 %. Sitte on pari vitosta ja yks kymppi.

Hyllyt on tullu lähinnä niiltä rattoilta, ku pinserihaahuilu on iskeny päällensä. Katotaan ny, että viittinkö ens kesänä koittaa Riemulle vielä sitä yhtä aginollaa ykkösistä. Että sais kaveri yhen sertin muualtaki kun näyttelyistä. Se riippuu ensinnäki terveyestä. Että pystytäänkö taas kevväällä jättään kortisooni pois ja mitä kaikkia muuta voi sattua. Ja toinen erittäin suuri tekijä on se, että löytyykö motivaatioo, koiralla ja mulla. Katellaan kevväällä. Joka tappauksessa se on varmaa, että mittään loputonta nollajahtia en tuu ton kanssa harrastaan. Jos se sieltä muutamalla lähellä olevalla kisalla irtoo niin se on kaikki kotiappäin.

Ralli-palli:

Nuorikon kans on nyt keritty starttaamaan 20 kisaa, kaikki luonnollisesti tänä vuonna. Nuista 12 oli ykkösiä ja kaheksan kertaa on jo oltu kakkosissaki. Nollia on räävitty kassaan nelijä eli 20 %. Ykkösissä nollaprosentti oli 25 ja nyt kakkosissa 12,5 %. Hyllyjä 11 kipaletta eli yli puolet. Kohtuullisen virhelyöntiherkkää siis on meno ollu, etenki nyt kakkosissa. Tuloksista vitosia on nelijä plus yks kymppi.

Mitäkähän näistä nyt sitte pittäis analyseerata? No eipä mittään. Kuhan harjotin kauan kavonneena ollutta pientä tilastotieteilijän mieltäni. No ehkä Rallista sen verran voi sanua, että on nuo kierrokset noussu tässä kisauran aikana koko ajan ja sehän näkkyy tuloksissa. Lisäksi täytyy myöntää, että itellä tahtoo lähtiä aika lailla semmonen hälläväliä meininki ratalla päälle heti sen ekan virheen jäläkee, joka perhana vissiinki joka kerta on ollu ne viheliäiset kepit.

Niin joo. Ja pittäähän se seki mainita, että lisäksi oon startannu yhen kerran meijän Beethooffeni ykkösen eli Reinon kans kesällä Kokkolassa. Se oli semmonen huumoripläjjäys, että siittäpä nyt ei sitte jääny jäläkipoloville muuta kerrottavaa, ku kolome kirjainta: HYL.

Tämmösillä aatoksilla keskiviikkoiltaa, lissää kisoja ootellessa. Sehän tässä täytyy tietenki vielä tojeta, että nollaprosentit ne tietenki väkisin senku tippuu, ku kisoja tullee lissää, mutta ehkä kannattaa sitte siinä kohtaa jättää jo laskemiset sikseen. :)