Liianko Helppo

Rallikaisella on ollu meleko tiivis reenitahti viikon sissään noin meijän normaaliin kerran-kaks viikossa tahtiin. Lauantaina reenailtiin ProCaniksella agilityä. Ohojelmassa oli saksalainen ja niistopersjättö. Jäläkimmäinen meni aikalailla kerrasta. Ralli on ton niiston sissäistäny niin hyvin vaikkaki meleko vähällä reenillä, että ei siinä joku persjättö tunnu ennää missään päälle. Saksalaiset oli vähä haasteellisempia.

Saksalaisessa haastetta auheutti nimeommaan se hypyn hyppääminen. Eli päällejuoksuja tarttis vielä lelua tiputtelemalla välillä reenailla. Ja mun täytyy muistaa se katseen kohta siinä hypyllä, koska yllättävän palijo se vaikutti. Eli jos unohuin kattoon koiraa, niin ei varppina hypänny. Sitte ku se katse oli siinä aputeipissä, jonka kohalle se koira haluttiin niin alako tulla tulosta, vaikka emäntä meinaski sotkeutua lyhhyisiin jalakoihinsa.

Lisäksi päästiin kokkeileen (säätyvää)rengasta ja se meni ihan mukavasti. Hihnassa pijin ja pallo oli houkuttimena. Koska reenaajia oli vaan kaks niin ehittiin jonku aikaa nokkimistaki reenaileen uuessa paikassa, nimittäin A:n alaosassa. Nokkiminen tullee kyllä jo oikeen hyvin ja paikkaki alakaa löytyä omatoimisesti, mutta Rallin katse kyllä on aika tiiviisti mua kohti. Pittää muistaa ensinnäki se, että nokkasusta palakkaa sinne "ulukopuolelle" saman sätteen verran, ku mitä se nokkastessa on mua kohti. Ja vappautukset sais tulla aina vasta, ku kattoo namikipolle.

Sunnuntaina ajeltiin taas Mouhijärvelle ja vuorossa oli toko. Ralli on kyllä tykästyny paikkaan jo pelekän tokon kans, mutta nyt tuo ykski agility nosti selekeesti sunnuntainki virettä hallissa. Kuhan ei ala turhan kuumana käyä... Reenattiin luoksetulua niin, että avustaja syötti namia koiralle ja silti piti malttaa tulla. Aika haastava, mutta rupes onnistuun. Vitsi, pittäis muistaa tehä tätä kotona ja aina ku mahollista erilaisissa tilanteissa! Myös Riemun kans...

Toiseks reenattiin merkkiä: pallo merkin taa ja lähetys. Välillä hämyjä, ettei sitä palloo sit ollukkaa siellä. Pätevältä kaverilta tääki meni vallan hyvin, vaikka aluks kierroksia oliki niin, ettei meinannu paikalla istuminen pallon viennin ajan onnistua.

Lopuksi tehtiin häiriössa sivulle tuloo. Ensin oli leluja "matkan varrella" tai häiriköllä ja lopuks mun vasemmassa käjessä sivulle ojennettuna. Lelut "vähä" hämäs Rallia, mutta houkuttelemalla se sit hoksas jutun, että liki saa tulla, mutta lelut pittää jättää. Reeniä vaan, ja omasta häiriökäjestä se palakka aina oikeelle niin, ettei kääntyis niin sitä lelua kohti perusasennossa.

Ilimeisesti kaveri oli taas pienessä mielessään pohodiskellu tuota saksalaista. Tehtiin sitä nimittäin eilen omissa reeneissä ja nyt siinä ei ollu ongelmaa. Paitti, että emäntä on liian ihira eikä kerkiä alta pois niin Ralli vilesti aika monesti mun ja esteen välistä jo seuraavaan putkeen, jos olin vähänkä myöhässä. Ittelle siis tekniikka kuntoon niin hyvä tullee. On se vaan ihimeellinen epeli; motivaatioo riittäis melekeen loputtomasti! Niin taitava ja nopiasti oppiva, että mahanko mää pysyä sen perässä pian?

- Emäntä

PS. Tulipas nyt sitä mun viimeks arvostelemaa reenitekstiä ihan hupsista vaan... Ehkä mää oon aliarvostanu reenipäiväkirjoja. Johtunee siitä, että Riemun kans se reenaus on ollu mitä on ja Ricon kans kehitystä on tapahtunu lähinnä omassa ohojaamisessa (jos on) ja eihän siittä kai kuulu kirjotella? :)

Ensilumi

Täällä on saatu nautiskella meleko talavisista fiiliksistä viime päivinä. Ralli on ollu lenkillä ihan onnessaan jo pienestä määrästä lunta. On tehny jotain omia kiihytysharkkoja ja osottanu muutenki, että mää haluan lumeen KAAHAAMAAN! Riemu ei varmaan oo joutanu koko lumiasiaa rekisteröiä omilta hössötyksiltään. Tänään onneks kuitenki järjesty tilasuus molemmille päästellä oikeen kunnolla, ku käytiin Ricolassa ulukoilemassa.

Ralli käyttää kyllä tehokkaasti noi vappaana olemiset. Se ei oikeestaan pysähy hetkekskää, vaan juoksee millon kenenki perässä tai juoksuttaa muita lelua pimittämällä. Sitte tietää, että tyyppi alakaa olla väsyny, ku se jää vaan nakerteleen leluansa johonki.

Mutta mun on pitäny jaaritella noista meijän agilityreeneistä jo pitemmän aikaa. Omaks mahollisesti tulevaks muistinvirkistykseksi lähinnä. Omasta mielestäni ku nää reenikertomukset on aika tylsää luettavaa. Mää en ehkä oo vielä tarpeeks proo-tasolla ymmärtääkseni niitten hienoutta noin muuten.

Ralli on ny teheny kaikkia muita esteitä paitti Aata. No kontakteja ei luonnollisesti kokonaisina ja rengastaki vaan muutamia kertoja, ku meillä ei oo ihan maahan asti säätyvää rengasta. Niin ja keppejä vinoina ja pari kertaa nyt ihan vasta verkkojen kans. Eniten on luonnollisesti reenailtu hyppyjä ja putkia. Tyypistä on hyvää vauhtia muotoutumassa putkifanaatikko. Mutta esim. maanantaina se kuitenki osotti keskittyvänsä ja olevansa kiltti, kun selvisi jonkuasteisesta putkiansasta.

Ohojauskuvioitahan me ollaan niitten hyppyjen ja putkien kanssa reenailtu melekeen alusta pittäin. Ihanihan aluks, ku oltiin vaan menty lujaa paikasta toiseen, ne ohojauskuviot tuntu Rallista kamalan tylsiltä ja masentavilta. Nykyään se on ehkä jotenki hiffannu, että ne kuuluu siihen juttuun ja tulee niihinki ihan kivaa vauhtia. Mutta tietysti kovaa meneminen putkesta putkeen on ihan parasta.

Mitähän kaikkia me on reenattu? No ainaki valssia tietenki, mutta oikeestaan yllättävän vähä. Se me on saatuki ittenäiseen tekemiseen reenattavaksi. Ralli ei aina oikein hahamota, että mille puolelle sen pitäis valssissa tulla. Tähän ongelmaan auttas tietysti ensinnäki, että niitä valsseja tekis enämpi, mutta sitte ois tarkotus tehä myös semmosia "kädenvalintareenejä". Eli jotakuinki ensin niin, että koira jätetään paikalle ja sitte mennään jonku matkan päähän kuttumaan ja palkataan oikeelle (ohjaavalle) puolelle tulemisesta. Jos mää oikein ymmärsin.

Takaakierto on ollu meiän ekoja bravuureita. Pakkovalssi menettelee, mutta siinäki on vähä valssin kans samaa ongelmaa. Päällejuoksu onnistu ensiyrittämällä huipusti ihan vahingossa, mutta kyllä siinä reenaamista vielä riittää. Semmosessa kohassa, missä mennään lujjaa ei välttämättä huvittais hypätä mittään kummallisessa asennossa olevia esteitä välissä.

Poispäinkäännös oli vähä haastava, mutta rupes seki onnistuun. Ei sitäkään tosin oo taiettu yhtä reenikertaa enämpi harjotella. Sylkkäriä on lähinnä "kuivaharjoteltu". Takanaleikkauksia on ehkä tullu tehtyä joskus putkella, mutta ei varsinaisesti muuten.

Reenattavaksi pitäis varmaan seuraavaks ottaa ainaki persjättö ja saksalainen, koska niitä on tullu noitten muitten kans käytettyä aika usein. Ja onhan niitä muitaki kaikkia jänniä juttuja, mutta ne tullee sitte ajallaan. Ehkä tärkeintä olis, että saisin itestäni irti mennä sinne reenaan sen suunnittelemani toisenki kerran viikossa...

Huomenna mennään Rallin kanssa kuokkimaan ProCaniksen agireeneihin. Tein siis vaihtarit yhden tutun kanssa, joka ei pääse omalle kurssilleen. Hauska nähä, miten Ralli toimii siellä. Hallihan on tuttu, mutta agilityä ei oo siellä tehty. Mahetaanko osata mittään, ku kurssi on kuitenki möllitasonen? Ja parin viikon päästä ois tarkotus päästä Jänesniemen Elinan oppiin. Mukava kuulla Elinan kommentit Rallista myös. Vaikka eipä silti, meiän oma valkkukin on vallan pätevä ja riittäis meille ihan hyvin! ;)

- Emäntä

Komia On Aina Komia

Meitsi pääs tänään pikakeikalle Turun KV -näyttelyyn. ROP-pentuinnossaaan emäntä joskus pisti ilmon menemään. Viime viikon se on hermoillu, ku tajus, että sielä on miestuomari. Mää ku meinaan joissain tilanteissa vähä arastella nuita ukonköriläitä. Emäntä käytti kaikki tilanteet hyväks ja tokossa ja maanantaireeneissä pyys miespuolisia reenaajia kopeloimaan mua. Ne meni hyvin ja nuolin niitten naamat, mutta eilen meillä kävi vieraita, niin niitä taas piti alakuun väistellä. Joku aika siinä meni arastellessa, mutta lopulta tais olla kaikilla puhtaat nenät. Ja etenki nuijen pienen kummityypin korvat piti putsata! Se kummallisia ääniä pitävä, kiikkerä kääpiökaveri oli varsinki aika hassu. Meinasin vallan riehaantua siitä ja se musta. Pienen säpsimisen jäläkeen pikkuihminenki piti käyä lipostelemassa ja kyllä meinaan vierailun jäläkeen meikäpoikaa nukutti!

Mutta siihen näyttelyyn. Emäntä ei oikein tienny mitä oottaa, mutta asetti rohkeesti tavotteeksi EH:n. Eikä joutunu pettymään tietty. Mähän oon kulmakunnan kommein kolli. Tuloksena oli ERI. Emännän mukkaan käyttäyvyin taas varsin mallikkaasti. Tuomari kopeloi ja jutteli ja käänteli ja väänteli aika paljo. Vähä mää nojjauvuin emäntää kohti siinä pöyällä, mutta en varsinaisesti yrittäny päästä käsittelystä pois. Tuomari tuntu ihastuvan mun päähän ja etenki mun "peukalonjälkeen ottassa". Muutenkin kaikki kuulosti olevan kohallaan, mitä ny heikolla ruottillani ymmärsin, mutta mun hieno kipparahäntä sitä vähä häiritti. Tässäpä emännän suomennosyritys:

"Erittäin kaunis pää. Sopivat kulmaukset. "Peukalonjälki päässä". Sopiva kroppa. Hyvä tilavuus. Hyvä hännän kiinnitys. Selän päälle taipuva häntä. Hyvät liikkeet."

Kirjuri ei ihan pysyny tuomarin mukana, koska mun mielestä tuomari kommentoi myös hampaat vahavoiksi ja purennan oikiaksi. Korvat oli ymmärtääkseni kans hyvät, vaikka emäntä välillä napisee, etten kuuntele tarpeeks tarkkaan. Lisäksi se mainitti ainakin turkista jottain, hyvvää kai. Oli kyllä just hyvä, kiva miestuomari näin näyttelyuran alakuun. Ei "kaatunu" heti mun päälle ja kopeloi muutenki sopivasti ja jutteli mukavia, vaikka sitte ruottiksi.

Junioreita oli viis, joista me sijotuttiin neljänneks. Eelle meni kaikki karkeempikarvaset ja tuhdimmat tappaukset. Ja niin emäntä kyllä etukätteen arveliki. Mutta mää oon palijo mieluummin tämmönen karvaton sporttiversio! Ehkä me kuulemma silti uskallettaan asettaa näyttelytavotteeksi, että saatais se joku SA jostain. Samahan tuo mulle, jos joka näyttelyn jäläkeen saa yhtä komian rustoluun kotona palakaksi!

- Ralli

Minne Katosi Päivät?

Oon kirjottanu, tai ainaki yrittäny kirjottaa koko päivän, joten enää tulee vaan kuvia. Kamalia, yli- tai alivalottuneita, tärähtäneitä ja väärin kohistuneita kuvia. Kyllähän mun teknisesti pitäis tietää edes jotain valokuvaamisen perusasioista, mutta mun pitkäjännitteisyys yhistettynä koirien kärsimättömyyteen... Ehkä mää vielä joskus meen jollekki kurssille.

- Emäntä

Muotitietoinen vol.2

Rallikin sen tietää, että paisley -kuvio on muotia tänä syksynä:

Täällä sitä vaan yritetään saaha kandi alakuun. Ehkä tää tästä vielä iloks muuttuu. Ja tiheemmin ilmestyviks blogiposteiksi. Tai sit ei.

- Emäntä