Sankarit

Jiiihaaaa! Meitsi on SM-mitalisti! Ainaki moraalisesti. Oltiin emännän kanssa viikonloppu Vantaalla agilityn SM-kisoissa ja niinpähän vaan meiän seuran minijoukkue yllätti ittensä ja muut ja otti pronssimitalit! Jaa niin että mitä tekemistä mulla maksikoirana on tämän asian kanssa? No sitä tietenki, että jos en ois ollu mukana Rico-pappaa ärsyttämässä niin varmasti se ois vaan löntystelly siellä kentällä. Vieläki kovempaa se ois menny, jos mut ois otettu ihan sinne radan varrelle kannustaan. Ja joukkueen naisväki taas tietenki siivitty huimaan menoon siksi, että niillä oli niin komeeta miesseuraa mukana ku mää. Että tänään, kun juuan kakkukahaveja mummulassa niin ootan kyllä, että saan sitte kans oman osani kehuista.

Viikonloppu oli siis jänskä, mutta tylsäki osittain. Mun piti olla aika paljo häkissä, ku noi ei muka uskaltanu jättää mua vapaaks meiän asuntoautoon ja kisa-alueelle ei muka turistikoiria suositeltu. Enhän mää ny mittään siellä ois tuhonnu. Ehkä vähän oisin haukkunu ohimeneville ikkunasta ja jotain muuta kivaa. Yhtenä päivänä kuitenki kierreltiin siellä myyntipuolella ja niinhän siinä kävi, että mun vastustamaton charmi puri taas kun tauti. Mua tultiin pyytään semmoseen koiran hyvinvointiluentoon mallikoiraksi. Emäntä siinä koitti estellä, mutta mentiin kumminki. Ei se sitte ollukkaan kiva juttu. Se teltta kohisi kummallisesti ja sitte se luennoitsijaemäntä yritti vetää multa jalat irti. Venyttelyä muka. No mää vähän irvistin sille siinä sitten kun se yritti mun etujalkaa irrottaa. Siittä sitä saiki kuulla lopun päivää ja seuraavanaki päivänä. Emäntää hävetti vissiin aika kovasti. En mää yleensä semmosia harrasta, mutta nyt oli melko ahistavan olonen tilanne.

Sunnuntai-iltana ajeltiin kotia ja matkan varrella vielä poikettiin naisissa. Tällä kertaa mun epäonneksi se nainen oli russeli eli Ricon heiniä. Mutta niinhän siinä kävi, että eihän se Rico onnistunu sitä neitosta hurmaamaan. Että yritykseksi jäi aikamiespojalla. Vähän mua meinas se naurattaa, mutta Rico ei vissii ollu moksiskaa. No ei kai, ku ei se tiiä, mistä jäi paitti. Emännät oli vähä pettyneitä, ku ne on niin kovasti oottanu, että Rico sais jälkikasvua. On se kumma, mulle on pentuja tulossa pilvin pimein ja niistä ei oo kukaan kiinnostunu. Siitä tuliki mieleeni, että toissayönä musta tuli toisen kerran iskä. Disa synnytti pienen pentulauman. Tyttöjä tuli pääasiassa, mutta katotaan ny muutama viikko, että mitä niistä tulee. Ilmeisesti loppukesästä pitäis mennä niitä moikkaamaanki. Voishan se olla ihan jees, mutta kuhan eivät vaaji, että mää rupeen niitä hoiteleen. On tässä oman talon ja porukoitten vahtimisessa ihan tarpeeksi.

Sitte vielä täytyy mainita, että eilen oltiin Elina Jänesniemen tokokoulutuksessa. Noi ihimiset sekos ihan täysin. Heti alkuun emäntä käski mut maahan ja ne muut tyypit alko juokseen ja huuteleen ja heilutteleen leluja siinä ympärillä. Kerran ne sai mut hairahtuun ja nousin istuun, mutta muuten katoin turvallisemmaks maata vaan ja syyä nakkia. Emännällä oli kiire töihin, mutta pikareeniä saatiin liikkeestä maahanmenoon ja seuraamiseen. Mulla ois vaan ollu paljo muutaki tekemistä siinä. Siittä syystä vissiin ja viimesimmän M&M cupin takia, jossa pistin elämää risaseksi kentällä, emäntä on enevässä määrin puhunu jostain hanskojen naulaan heittämisestä. Eihän se ees käytä hanskoja, ainakaan nyt kesällä. Ihme höpinää. Ja agi-rodusta se puhuu kans välillä, jotenki masentuneen olosesti jo etukätteen. Ota näistä selevää.

Huomenna nyt kuitenki lähetään juhannuksen viettoon pohojoseen mökille Ronskun ja Lucan ja ihimisien kans. Varmasti tullee hauska reissu, vaikka itikoitaha siellä on hirviästi. Mutta viimeks ainaki oltiin pihalla melkeen aamusta iltaan ja vähä yötäki. Että eipä muuta ku oikeen mukavaa ja lämmintä juhannusta itte kullekki!

Riemu


PS. Lissää kuvia SM-kisoista tullee ÄSKK:n nettisivvuille, kuhan nuo isäntä ja emäntä kesäkiireiltään ehtivät.

Tuuliviiri

Kiireinen näyttelyviikonloppu takana. Lauantaina matkattiin Porvooseen moikkaan rotutovereita. Niitä oliki pitkästä aikaa ihan runsahasti paikalla. Hyvät mahikset mukavaan päivään siis ois ollu olemassa, jos vaan noi ihmiset taas ois tajunnu päästä meiät kaikki vapaaks. Siellä oli niin mukava nurmikenttäki, jossa ois ollu hyvä vetää pienet pinserirallit. Mutta ei. Ja kyllä se sääki toisaalta oli aika onneton. Tunnin oottelun jälkeen mää aloin jo hermostua. Vettä sai niskaan aina pienin väliajoin ja tuuli oli ihan mahoton. Vaarallinen suoraan sanottuna. Yks semmonen tuomarihökkeli meinaski lähtee lentoon siinä jossain vaiheessa, mutta en mä siittä ollu moksiskaan. Keskityin viestittään isännälle ja emännälle, että voitas jo pikkuhiljaa lähtee.

Siellä oli aika mukava tuomari siellä Porvoossa. Semmonen mies, joka jutteli mulle ja emännälle pitkät pätkät. Ei ne tuomarit yleensä juur pölötä ku jottain omiansa yksinään tai sille toiselle tyypille, joka siellä istuu ja kattelee jottain papereita. Mää taisin tehä siihen vaikutuksen, ku mun ei tarttenu tällä erää käyä siellä kehässä ku kerran. Jotaki mää tosin kuulin, että se selitti emännälle jostain feminiinisyyestä, mutta mua se ei varmaankaan voinu tarkottaa.

No sunnuntaina oliki vähä lyhyempi matka näyttelyyn. Orivetelle mentiin. Tällä kertaa ilima oli vähä parempi. Ainaki säilyttiin kuivin nahoin. Siellä vaan ei juurikaan näkyny pinsereitä. Kolomekko meitä oli. Mutta oli siellä semmonen aika hulppeen näkönen doggitytteli, jota yritin liehitellä. Vitsit taas ku ei aina ois noi ihimiset narun päässä.

Sunnuntain näyttely oliki taas ihan toisesta ääripäästä lauantaisen kanssa. Ei ne meinannu saaha millään tarpeeksensa mun ihhailusta vaan mun piti käyä siellä kehässä vaikka kuinka monta kertaa. Ja kaks eri tuomariaki mua läpisteli.

Toinen kehä oli sisällä. Siinä vaiheessa aloin olla jo aika väsyny. Sitte mut vielä laitettiin semmosten isomman ja pienemmän karvakaverin väliin, joista mua etempi yritti ottaa yhteen ittensä eessä olleen kanssa ja mua takempi murisi mulle koko ajan. Ja sitte oli kamalan ahastaki vielä. Eikä sitä hommaa helepottanu yhtään, että se lattia oli aika epäilyttävän ja liukkaan olonen.

Eilen illalla poikettiin vielä emännän kanssa Ronia lahjomassa. Emäntä anto sille semmosen hurjan kokosen puruluun. Mutta eipähän tuo Ronilla kauaa kestäny. Puolet se oli siittä jo nykertäny siihen mennessä ku lähettiin. Eikä se antanu mun auttaa sitä yhtään, vaikka mistä suunnasta yritin. Niinpä mun piti vaan keskittyä härnäämään Ricoa.

Että olipahan taas viikonloppu. Tännään kyllä vaan levähtelen ja otan päivätorkut sängyssä emännän kanssa. Illalla vois toki käyä agireeneissä ja huomenna onki taas meiän omat kisat eli M&M Cup. Että ei tässä sentään laakereille kerkiä leppäileeen! Noitten näyttelyitten viralliset höperrykset löytyy mun nettisivuilta. Sinne on lisätty pari komeeta kuvaaki musta.

Riemu

Hyvää Yötä Piltit!

Näin iltamyöhällä ei parane kovin pitkään jorista. Tännään siis enemmän kuvia ku sanoja. Ekakski täytyy mainita, että kyllä maalla on mukavaa. Joka aamu pääsee lenkillä juokseen vappaasti mettässä. Vanhassa paikassa vappaaksi ei päässy lenkillä välttämättä monneen päivään. Remmilenkkejä vaa. Ja aamulenkillä poiketaan aina mummulan pihalla, jossa nyt muutamana aamuna on ollu Roniki, niin on vähä saatu revitellä.

Mua meinas eilen jo vähä jurppia, ku emäntä käski isäntää räpsimään kuvia mun iltavauvapinserikohtauksesta. Minkäs sille mahtaa, että illalla ruuan päälle on niin mukava leikkiä sylikoiraa, jos noi kattoo telkkaria. Siinä meinaa välillä uniki tulla.

Nii ja tärkein meinas unohtua. Nimittäin tää seuraava kaveri eli kovis-ystäväni Ronsku täyttää tännään 3-vuotta. Kukapa uskois? Toisaalta Roni on kyllä niitä vanha-ja-viisas-jo-syntyissään -tyyppejä ja onki siks saanu kunnian tulla puhutelluksi papaksi Rico-papan keralla ainaki siitä asti, ku Luca tuli kuvioihin. Isot onnittelut tätäki kautta Ronille! Luppaan tuua sulle jonku hyvän puruluun tässä joskus, jos en ite syö sitä ensin!


Riemu

Ilkeitä Asioita

Kyllä se on tutkimaton tuo ihimisen mieli. Ei sitä voi pieni koira ymmärtää. Olipahan mukava mennä harkkoihin toteemaan ensinnäki, että sen saman pihan koulun lasten leikkipaikka oli hajotettu täyteen loisteputkia. Mukavan ohutta ja terävää lasia. Onneks ei meistä kukkaan pistäny sinne tassujansa tai jalakojansa, ennenku noi yhet reenikaverit sen huomas. Mikä siinä on niinku mahtanu käyä mielessä? Eihän sitä sieltä hiekasta ja nurmikolta saa millään muulla pois ku vaihtamalla maata. Melekeen tekis mieli kirota, mutta oon niin kiltti, että en viitti.

Oletettavasti tää tihutyö oli kuitenki suunnattu ihan selekeesti lapsia kohtaan, koskapa ne lasit oli ripoteltu semmosten lasten agilityesteitten, tai mitä ne tellingit on, ympärille eikä onneks kovin lähelle meiän kenttää. Mutta kyllä siellä moni tassuki vaarassa voi olla, jos ei kaikkia saaha varotettua, nimittäin siinä on monesti reenattu luoksetuloo yms. siinä niitten vieressä. Olivatpaha vielä mettäänki siihen lähelle muutaman varmuueksi särkeneet.

No eipähän mittään, tuota siinä ku harmiteltiin niin jopa huomattiin, että ei mekkään oltu ihan säästytty. Luultavasti ei varmaan samat tyypit oo tämän takana, mutta meiltä oli käyty nyysimässä muutama pari pussipainoja. Niitä nyt ei ihan helposti viiäkkään. Ne painaa ihan julmetusti. Pakkohan niitten on ku ne pysyy melkeen paikallaan Roninki jäliltä. Eipähän meiltä ookkaan vielä aiemmin tainnu mittään isompaa hävitä. Toivottavasti ei vastasuuessakkaan. Mutta kyllä se vähä päähän ottaa. Eikä ihan vähäkää. Talakootyöllä on rahat saatu kaikkiin esteisiin, ja suurin osa niistä on meiän porukat tehnykki.

No tulipahan tässä vaahottua. Mutta harmittaa vaan. Nuo ihimisetki oli niin pahalla tuulella noista juttuista, että päätin sitte vettää reenit ees hyvin. Kyllä se emäntä siinä vähä leppyki ja mentiin tosi pitkää rattaa sulavasti ja sujuvasti. Ohjaajatätiki, eli Ronin emäntä sano, että oli vähä vauhtiaki vaihteeksi. No kai sitä pittää vähä rueta tsemppaan ku tänään tuli joukkueet, joilla sinne Agirotuun mennään. Melekeen tais emäntää jo jännittään alakaa. Mutta ei mua tieteskää.

Näihin kuvattommiin tunnelmiin,
Harmitus-Riemu

Kesäkaverit

Niin mää oon melekeen unohtanu kertoo, että Roniki sai vihon joku aika sitte terveen paperit. Ainaki fyysisesti. Nyt me on päästy taas vähä ottaan mittaa toisista tuolla mummulan pihamaalla. Ronin harmiksi sen emäntä ja isäntä kyllä vieläki vähä varottelee sitä suuremmin riehumasta niin mää oon aika pitkälti vieny ne kisat mun vinttikoiraimitaatioilla.

Tiistaina treffattiin vuorostaan tokokentällä. Emäntä aina valittaa, että mun jäävissä liikkeissä on otettu takapakkia. Mutta emmää viitti jäähä sinne keskelle kenttää tököttään tyhymän näkösenä ku toinen kävelee menojaan. Että sillon ku emäntä sannoo että seis niin mää kävelen vaan sen perässä. Sitte ku se sannoo että maahan niin jään seisomaan. Hehheh. Vähänkö on mukava vähä härnätä sitä. Kyllähän mä ne jutut ossaisin vieläki jos haluaisin, mutta mua ei oikeen noi paikallaan olemiset huvita. No emännän mielestä ton kerran paras anti oliki se ku se kouluttajatäti sano, että mää oon vähä pulskistunu. Kai sitä pulskistuu ku emäntä tunkee ruokaa ovista ja ikkunoista. Mutta solakkana aion pysyä silti.

Pistänpä tähän muutaman Ronskun tokokuvan. Sen emäntä sano noille, että Roni ei suostu noutokapulaan koskeen, mutta noi yllytti kokkeileen. No Ronihan otti sen suuhunsa ja meinaski, että en anna ennää ollenkaa irti ku tuollailla mua solvaatte. Roni ottaa tuon maahanmenonki meleko kirjaimellisesti niinku näättä. Ihan ihme tyyppi.



Emäntä toi mulle muutama päivä sitte töistä uuen luun, ku noi papparaiset tuhos multa kaikki viime viikonloppuna. Se on semmonen hauska käärylä. Ehkä parasta siinä on se ääni, joka siittä lähtee ku sitä läpsii parkettilattialla. Sitä on hauska harrastaa varsinki sillon, ku emäntä ja isäntä yrittää kattoo telkkaria.


No kokeilin mää sen läpsimisen lisäks sitäki, että jos sen haukkais yhellä iskulla. Sitte mulla tuli mieleen se Ronskun kohtalo ja päätin vaan vähä järsiä sitä.


Musta tuntuu, että emäntä oli tästä luusta enemmän innossaan ku mää. Tää oli nyt sitä semmosta lähiruokaa. Kotimaisen hirven nahasta tehtyä. Eipä sillä mulle muuta väliä oo, mutta kuulostaahan se toki miehekkäältä sanua, että määpä tässä tommosta hirven nahkaa nakertelen. Hirvi on kuitenki meleko iso kaveri, mitä oon kuullu. Tai telekkarista nähny.


Riemu