tiistai 30. marraskuuta 2010

Tää Ei Menny Niinku Piti

Kauhee krapula. Oon kyllä emännälle taas tästäki reissusta katkera vielä pitkään. Aamulla mentiin taas tapaamaan meiän lääkärisettää. Mun silimä ku alako uusiks näyttään ei niin hyvältä n. viikko tippojen loppumisen jäläkeen. No siellä taas väänneltiin ja käänneltiin mun luomia. Olin ihan kiltisti kait. Ja miten mut palkittiin? No persuuksiin iskettiin piikki, joka veti ihan veteläks ja nukuttaa vieläki.

Mulle tehtiin kuulemma joku penslaus molempiin silimiin. Mun silimäluomet oli kuulemma molemmat "hiekkapaperia" alapuolelta. Nää kovat pakkaset ja varsinki niihin yhistyneet kamalat tuulet on kuulemma aiheuttanu samanlaisia tappauksia täälläpäinki palijo viime aikoina. Muutama mun kamuistaki on käyny saman operaation läpi pari viikkoo sitte.

En meinannu taas antaa periksi sille nukutusaineelle millään. Mutta sitte ku annoin niin nukkuinki monta tuntia. Emäntä käytti heti tilasuutta hyväksi ja leikkas multa kynnet ja putsas korvat ajan kanssa. Niin ja teippas toisen korvan, ku se aukes aamulla. Että taas lähti teippikausi käyntiin.

Oon kunnolla herräilly vasta nyt illalla. Oon tässä illasta vähä vikistelly ku hemmetti ku harmittaa, että hyvä päivä meni ihan pelastusarmeijalle. Emännän vapppaapäiväki vielä. Ja onhan nuo silimätki vähä kummallisen tuntuset ku niitä on ronklattu. Täytyypä toivua, että pysyvät nyt kunnossa.

Saapa nähä sitte miten käy tuon Voittaja-reissun. Se lääkärisetä sano, että lääkkeitten puolesta ei pitäs olla estettä. Nukutusaineen varoaika on 7 päivää ja tipoilla muutama päivä. Että terve mun pittäis olla sillon, mutta emäntä vähä eppäili, että en välttämättä oo muuten näyttelykunnossa. Tuosta ku on jonku verran lähteny karvaa tuosta toisen silimän ympäriltä. Että katellaan ens viikolla. Emäntä tuossa miettii, että miten tämmösessä tilanteessa, että kirjottaisko kukkaan lääkäri poissaolotojistusta, ku tavallaan on terve, mutta ei kuitenkaa ihan näyttelykuosissa ulukonäöllisesti. Aikamoinen summa siinä menee ihan omasta eestään, jos ei sinne voi lähtiä eikä saa tojistusta.

Emäntä kuulemma jäis mieluusti noista geimeistä pois, ku sillon tuota tenttihässäkkää. Mutta kyllä mää haluaisin jo nähä vähä kavereita ja päästä kattoon, että millanen shou se oikeen on. Aika näyttää miten käy. Nyt mää kyllä painun pehkuihin. Siis oikeesti sänkyyn. Saavat luvan hyväksyä tämmösen koetuksen jäläkeen. Ja aika viliposaki täällä on.

Riemu

Jep. Toivottavasti alakais nää vastonkäymiset ainaki Riemun kans tältä syksyltä olleen ohi. Ei oo ihan putkeen menny muutkaan jutut täällä niin nää tuntuu taas niin ylivoimasen issoilta asioilta, vaikka nyt tällä erää on kohtuuella hoitunukki. Muttaettä ei tosiaan kaks talavee vuotavia korviakaa näköjään riittäny. Saapa nähä onko tää sitte meillä lopunikänen vaiva. No onneks tohon teippaamisseen on tottunu, mutta tuo veripisaroitten hinkaaminen seinistä käy hermoille.

Vähäsen Väsähtänyt Emäntä

maanantai 22. marraskuuta 2010

Emme Me Pienet Koiranpennut

Tämmösiä marsulaisia kävin viime viikolla rapsuttelemassa. APUA!







Emäntä

PS. En tykkää salamasta kuvissa. En yhtään. Oon itekki vähä tärähtäny ja lämpimän värinen niin olokoon kuvatki. Ainaki osa.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Poikien Välisestä Ystävyydestä














Riemu

Mä Näin Unta

Pikapostia täytyy vaan laittaa siittä, että kävin eilen kattomassa Ricon marsulaisia. Olivatpahan sulosia otuksia, vaikka hyvinki pitkälti vielä vaan nukkuivat. Mutta kyllä niissä jo luonnettaki alakaa olla. Mun mustille housuille yrittivät isotella. Ja unniinhan ne penteleet tietenki tunki. :)

Joo. Riemun silmätarkastuksen tulos tuli viimenki KoiraNettiin. Niinhän siinä kävi, että tällä kertaa se PPM tuli sinne ihan näkyville asti niinku ootinki. Ja se näyttää kyllä inhottavalta, ku oman koiran kohalla lukee, että silmät: Ks. koiran tiedot... Siittä tulee heti semmonen, että no tuolla on nyt jotaki. Ja eipä siinä. Onhan sillä, mutta onneksi ei kaihia kuitenkaa. Täältä löytyy artikkeli, jota lueskelin jo sillon ekan silimätarkastuksen jäläkeen ja pitää aina tietyin väliajjoin lukkee uusiks. Siinä on ehkä laajiten mitä oon löytäny, selitetty mitä tuo diagnoosi käytännössä tarkottaa.

Sillon ku tuo PPM Riemulla ekan kerran todettiin niin kahalasin läpi melekosen määrän pinsereitä KoiraNetistä ja löysin vissiin kaks aiempaa tapausta. Että ei taia kovin ylleinen olla pinsereillä tämä ongelma. Ja siis en oo kyllä tätä Riemulla mitenkään ongelmaksi kokenu. Vaikka se sillä meleko näkyvä ja iso onki se "riekale" niin en oo kyllä huomannu, että sen näkökyvyssä ois mitään ihmeellistä. Nyt tää silimätulehuskin on just toisessa silimässä.

Emäntä

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Länsirannalta Ei Mitään Uutta

Tylsää, tylsää, tylsää. Pimeetä ja ikävää.

Emäntä vaan käy töissä tai koulussa ja sit ku se on kotona, se vaan istuu tai makaa kirja nokan eessä. Sillä on kai niitä jotain ihime tenttejä tässä menossa, ku se on niin pahantuulinenki välillä. Mää autan tietty parhaani mukkaan, ku on se kuitenki mun emäntä. Liimauvun kylykeen sohvalla ja leppuutan nokkaani sen papereitten päällä. Tai sitte kaivan lelulaatikosta kaikki luut ja lelut ja heittelen niitä sen lähistöllä. Varma tapa saaha se hymmyileen on mennä sen etteen seisoon, pistää nokka sen jalalle, tuijottaa sitä ja heiluttaa häntää. Että ei se sentään ihan myrtsiksi mun kans voi rueta.

Reenaan ei olla päästy, ku pihalla on liukasta tai loskaa ja meiän talavipaikka valamistuu vasta joulukuun puolessa välissä. Jyväskylän näytelmätki jäi välliin mun silimätulehuksen takia. Plaah. Samoja vanahoja lenkkejä kierrellään. Onneks sentään välillä käy noita vieraita niinku Ronsku porukoineen katkaseen emännän pänttäämisen ja sit oon välillä kylläilly Ricon luona.

Mutta tässäpä tämmönen pikajuttu vaan. Emännällä on taas kiire lukemaan. Ja mulla syömään. Maha on onneks jo ok, mutta tuo laittiruoka ei oikeen tunnu tekevän mua kylläseks.

Riemu

maanantai 1. marraskuuta 2010

Elämänmeno

Kyllä tässä pitkään onkin ollu sitä hiljaiseloo ja mukavaa koiraelämää. Eläinlääkärissä on jouvuttu käymään viimeksi alakukevväästä ja noin muutenki elämä Riemun kans on menny mukavasti pitkään. Mutta sieltähän se syksy toi taas ne terveysongelmat.

Perjantaina se alako. Ensin ripulia ja sit illalla vielä oksennusta. Noh. Se hoitu pienellä paastolla ja riisillä ja mää olinki jo, että eipä tässä mittään. Mutta ei siittä niin helepolla päästy. Viime yönä Riemu oli levoton. Ramppas vaan alakerrassa. Isäntä käytti sitä yhen maissa pihalla, mutta sillon se vaan haisteli siellä. Mää ajattelin, että nytkö taas mennään narttujen hajuista näin sekasi. Se oli enemmän semmosen olonen ku kipeen. Häntä pystyssä viuhtas menemään.

No sain komennettua Riemun koppaansa ja pysymään sen siellä varmaan tunnin. Levotonta vääntelehtimistä se oli välillä. Sitte se lähti kopastaan ja mää päätin, että käytän sitä kumminki ulukona toisen kerran, että nään itekki, että mitä se siellä tekkee. No tällä kertaa mentiin vetämällä ovelta mun kukkapenkkiin ja kauheet pruuttaukset sinne. Vähä aikaa käveleskeltiin siinä pihalla ees taas ja sit mentiin takas sisälle.

Loppuyö meniki Riemun osalta rauhallisesti. Ite en kyllä nukkunu moneen tuntiin ku yritin pohtia pääni puhki, että mitä tää nyt taas on. Mää oon vähäsen jo epäilly, että tää uus ruoka ei sittenkään oo ihan nappivalinta. Maha on toiminu vaihtelevasti. Mutta siihen lopputulokseen siinä yön pimeinä tunteina tulin, että tää ei nyt välttämättä johu siittä, vaan jostain mitä Riemu on syöny muuten. Niinpä nyt mennään taas päivä riisillä ja Tehobaktilla ja huomenna aletaan taas lisään vähä vähältä papanoita joukkoon.

Jos tää ongelma nyt vielä tulee uuestaan noitten papanoitten syönnin jäläkeen niin ei se auta ku vaihtaa takas johonki laitti ruokaan. Vähä se tietenki hirvittää kylmäpäisesti vaan vielä kokeilla, mutta haluaisin mää jonkulaisen varmuuen, että mistä tää nyt johtuu. Että kestikö Riemun maha rasvaa hyvin sillain satunnaisesti, mutta nyt ku on syöny n. kuukauen tätä normaalirasvasta ruokaa niin pötsi ei enää sulatakkaan kaikkee?

Eli testailu jatkuu. Tää on niin p***stä. Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki...

Emäntä