Paluu Arkeen

Toissa viikonloppuna käytiin Tampereella kisoissa palautumassa maanpinnalle. No ei vaan. Ihan hyvät kisat ne oli vaikka tulosta ei tullukkaan. Eka rata oli molemmilla hyvä. Ralli teki hyvin kontaktit ja kepitki löyty. Ommaan piikkiin meni, ku jäin kepeille kökkimään ja niinpä en kerinny viemään takaakiertoon, tuloksena hylly. Riemu oli ihan tulessa kans. Teki ihan mukavan ajan ja ratan. Yks kielto sinne kuitenki eksy, ku putkee enemmän imi suoran päässä taas kerran ratan ulukopuoliset asiat.

Toiset ratat oliki sitte mitä oli. Riemu possutteli oikeen kunnolla kaikilla kontakteilla. Ja sen kanssa tuo ohojaaminen on niin veitten terällä olemista. Että miten saat pijettyä tarpeeksi kiinni, ettei häivy maata kiertävälle omalle ratalleen käännöksissä, mutta ei kielläkkään. No tällä errää kohtalona oli kielto. Ja komia roiskautus keinulta. Mutta positiivista oli se, että kummallakkaan ratalla ei haahuiltu.

Kakkosluokan ratojen lisäksi Ralli sai kokemusta vähä haastavammista olosuhteista toisella ratalla. Rattaantutustumisen aikana alako sattaa ja meijän vuoron kohalla tuli jo aika lailla kaatamalla. Kohtalo oli sinetöity, ku tuomariharjottelija oli suunnitellu ratan alakuun nelijän esteen suoran, joista toisena oli rengas. No sehän se sitte pelotti taas sen verran, että ohi tuli pikkurusseli. Saje ei sinänsä tuntunu kauheesti haittaavan, mutta rengasongelman lisäksi myös kaikki kontaktit oli ihan toivottomia ja keppeille ei löytyny menoaukkoo taas millään. Rähjä päällä vaan. Enpä tiiä, millon mulle tuomari antaa varotuksen tai kilipailukiellon, ku en taija ihan kirjaimellisesti niitten reenauskieltoo totella... Oon nimittäin pallauttanu koiran takas kontaktille nopeesti ja jatkanu rattaa. Se tullee jotenki selekärangasta, eikä sitä siellä ratalla muista, että niin ei kai sais tehä. Tai ainaki sen jäläkeen pittäis poistua suorinta tietä. Täytyy yrittää ryhistäytyä seuraavissa ennenku saan kamalan maineen...

Ralli on nyt ollu reilun viikon agilitytauolla. Ja viime viikolla oli fysioterapeuttiki. Mutta eipä auta, pomputipompom vaan. Ilimeisesti se tarttis jatkuvaa vappaata liikuntaa ja palijo uintia, että menis puhtaasti, niinku mökkiviikon jäläkeen tapahtu. Saapa nähä napsahtaako hylsy lauantaina näyttelystä, ku liikkuminen on niin kamalan näköstä... Parin viikon päästä mennään käymään Turussa Piiran tykönä, josko osteopatiasta löytys ees jotaki helepotusta pienen pomputteluihin.

Ralli sannoo, että joo, mää oon kyllä mieluusti emännän agilitykoira. Tokokoiraki voin olla sillon, ku agilityä ei oo tarjolla. Mutta näyttelemiset mää oisin kyllä voinu ihan suosiolla jättää Rimpulalle...



Tässäpä vielä pari pantaa, jotka oon ommellu viimeaikoina ja Rico-papan vaativa ilime.

Uskomaton Viikonloppu

Eilisen agilitysaavutuksista onnellisena ajeltiin päivällä naapurikylille tokokokkeeseen. Sannoinki, että meillä on tän viikonlopun onnistumiset kyllä kasassa, mutta niin vaan russelipoika pääs yllättämmään toistamiseen saman viikonlopun aikana. Mutta alotetaans ihan alusta.

Ennen lähtöö mietin, että miksihän sitä pittää laittaa ittensä kaikenlaisiin paikkoihin, joita sitte joutuu jännittämmään. Agilityä en juurikaan ennää jännitä, mutta tää toko oliki ihan eri juttu. En ollu koskaan ite ees käyny kattomassa virallista koetta, saati sitte osallistunu. Ihan niinku arvelin, hermostuksissani suttasin uutukaisen kisakirjan, tottahan toki...

Kerittiin kattomaan muutama AVO-luokan suoritus ja vähä rauhottuun ennen koetta. Hermostuskerroin nousi taas, ku tuli aika lampsia kehhään. Möllikisojen tappaan voisin käyä koettä läpi suoritusjärjestyksessä. Liikkeitä ei ehkä vähän yllättäin suoritettu lomakkeen järjestyksessä, mutta eipä se onneks meitä haitannu. Parempi vaan, ku seuraamiset ei ollu peräkkäin.

1. Luoksepäästävyys, 10: Ralli istu sivulla siihen asti, ku tuomari oli metrin päässä. Sitte piti mennä tervehtiin ja kiehnään. Tästä "karkaamisesta" ei kuitenkaan rokotettu, kun kaveri oli niin sosiaalisella tavalla liikenteessä.

2. Paikalla makaaminen, 10: Jännitin viikolla tehtyjen reenien perusteella, että menneekö se maahan käskystä ku muut sanoo samaan aikaan. Tai että käykö joku iso vierustoveri sen päälle kesken kaiken, niinku konkarit mua pelotteli. Alokasluokassa oli kymmenen osallistujaa, joista me oltiin viidensiä eli ensimmäisen ryhmän viimesiä. Saatiin paikkamakuussa olla ihan reunassa. Ralli makas rauhallisesti. Katteli kyllä maisemia ja näki jossain mun takaviistossa jotaki ilimeisen mielenkiintosta. Mutta ei muistaakseni liikkunu mitenkään, jos ei pään liikuttelua lasketa. Ei haistellu eikä mittään. Meijän ryhymässä oli onneksi muutenki tosi rauhallinen paikkamakkuu.

Mutta voi hitto, että se 2 minuuttia tuntu pitkältä! Sydän hakkas kyllä aika kovvaa. Enpä muista millon ois vastaava jyskytys ollu päällänsä. Takasinpaluussa yritin viestittää äänettömästi Rallille, että pysy nyt makkuullas. Ja ei sillä kyllä ollu aikomustakaan nousta ennen käskyä. En tiiä, ehkä pelasin vähä tai sitte olin vaan hias, mutta sannoin käskyn vähä myöhemmin ku muut. Siittä ei onneks rokotettu. Jotenki vaan meinasin jäätyä ja jäin muista jäläkeen siinä käskynannossa. Hieno ja rauhallinen paikkamakuu siis, mutta vähäsen vinoon meni makuulle.

3. Seuraaminen kytkettynä, 9: Olin ihan varma, että saahaan seuraamisista jotain seiskaa korkeintaan. Se ku oli aika onnetonta tossa puoltoista viikkoo sitte. Sain meijän tokovalkku Siniltä ohjeet tehä ennen koetta ihan vaan motivaatiota ja lyhyttä pätkää ja mitä ilimeisimmin se toimi. Seuraaminen oli mun makkuun aikas hienoo Rallilta! Parantamistakin tietysti löytyy, mutta kyllä se kokkeessa meni ihan yli mun ootusten. Kontakti pysy hyvin ja paikkakin kohtuullisesti.



4. Seisominen seuraamisen yhteydessä, 10: Tää oli seuruun ohella se liike, jota vähä eppäilin. Maahanmeno on Rallilla niin vahavana, että tarjoo sitä vieläki meleko ussein, ku ei aivan malta kuunnella, että mitä se emäntä höpisee. Mutta nyt oli kuulolla ilimeisen täyellisesti, koskapa kymppi napsahti. Teki ihan vastustamattoman palijo mieli kääntyä poiskävellessä kattoon, että jäikö se seisoon, mutta sain just ja just piättäyvyttyä. Ja siellähän se pieni tökötti. Ja maltto olla ihan paikallaan ku kävelin takas ja oottaa liki-käskyä. Jes.



5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 10: Tääki onnistu ilimeisen napakasti ja hyvin, koska aika monta ysiä näin, vaikka mun mielestä oli ollu tosi hyvä suoritus. Teki toki tässäki vähä mieli kääntyä kattoon ja varmistaan, mutta ei läheskään niin voimakkaasti ku seisomisessa. Taas rauhallinen ootus, että tulin viereen ja käskyllä hyvin liki. Taisin jo ihan vähä huokasta.



6. Seuraaminen taluttimetta, 9: Mun mielestä tässä seuruussa oli ihan huomattavastikki enempi sanottavvaa ku kytkettynä seuruussa, joten vähä ihimettelin tota sammaa numeroo. Juoksussa lähti irtoon palijo enempi ku hihnassa. Ja käännökset mää tein ite aika tahamiasti ja normaalia hittaammasti, joten ne ei niin tiiviitä ollu, mitä vois. Mutta edelleenki, yli ootusten ehottomasti.



7. Estehyppy, 10: Jänskintä tässä varmaan oli se, ku seuruun jäläkeen piti lähestyä hyppyä ihan suoraan monta monta metriä. Että eihän se nyt karkaa sinne. Mutta ei karannu. Lähti hyvin käskystä eikä jääny ihan hyppyyn kiinni. Ku kävelin luokse niin kyllä etujalat vähä liikku, mutta rokotusta ei saatu siittä. Hyvin ootti taas seisoen liki-käskyä, vaikka välillä se on haastavaa ollu.



8. Luoksetulo, 8: Enpä olis ennen koetta millään uskonu, että meijän heikoin liike on yks meijän reeneissä ja möllitokkoissa vahavimmaksi osottautunu liike. Tätä liikettä ennen Rallia meinas kuitenki jo rueta hermostuttaa, että eikö tässä pirulauta mittään palakkaa saa, ku näin hyvin tekkee. Haukahti muutaman kerran, mutta asettu kuitenki taas perusasentoon. Vähä eppäilin, että se mennee maahan mun istu-käskyllä, joka siis on mulla jäämiskäskynä. On teheny sitä viime päivinä muutaman kerran, ku se maahanmeno tosiaanki on niin mieluista ja sitä on taijettu vahavistaa liikaa muihin verrattuna. Huomasin, että sannoin sen käskyn jotenki kauheen varovasti ja eppäilin, että pyssyyköhän se siellä. Pysy vähä liianki hyvin. Ekalla liki-käskyllä nytkähti seisomaan, mutta sitte iski epävarmuus pienellä, että niin saikohan täältä tulla. No ei muuta ku äkkiä uus käsky niin johan se lähti tulemaan. Reipas vauhti ja kohtuullinen perusasento. Huh!

Jo vain oli hymy herkässä! Sen verran matikkapää kuitenki kerto, että pakkohan tuosta on ykköstulos tulla. Loppujen lopulta pisteitä kerty mukavat 188. Mutta eipä siinä vielä kaikki. Ralli, mun pätevä pikku russelini meni ohi kaikista bortsuista ja muistaki issoista tokokoirista ja voitti koko luokan! Ihan uskomaton suoritus. Vaikuttais olevan kaverilla aika hyvät hermot, ku ei uus paikka, ylleisö, koirat, palakkaamattomuus eikä liikkurikkaan vaikuttanu keskittymiseen pahemmin. Pikemminki ne tuntu lissäävän sitä.

Ylleisesti jos miettii niin perusasennot ei varmaankaa ollu ihan viimesen päälle. Vaikka en niitä kyllä kovin tarkasti ees kerinny seuraamaan. Seuraamisreeniä tarttee muistaa tehä palijo. Ja tietysti vahavistaa ja vahavistaa kaikkia nyt onnistuneitaki liikkeitä. Alokasluokkaan tuskin mennään toiste eli AVO:n liikkeitä sais rueta tekemään. Vaikka tulihan seki tietty mieleen, että ku tuo nuin tuntuu jännittävän ittiä, niin tähänhän sitä ois hyvä jättää. Mutta ei taija kuitenkaan malttaa. Ja kyllä se jännitys onneksi laantu aikas reilusti paikkamakkuun jäläkeen. Ainaki oman muistikuvan mukkaan olin kohtuullisen normaalisti noissa muissa liikkeissä, vaikka tokihan vähä jalat tutisi.

Syyskuun alussa meillä on oman seuran möllitoko. Siellä varmaan meen testaamaan AVO:n liikkeitten mallin. Onhan niistä nyt toki se tiiossa, että nouto on aivan alakutekijöissään taas, ku Rallia on ruennu se kapula ällöttään. Ja luoksetulon pyssäytystä on ehkä reenattu kokonaista kolome kertaa tähän mennessä. No seuraamista täytyy tietenki hioo kans. Muut luultavasti sais ihan kohtuuella koekuntoon. Ehkä kevväällä sitte, jos nyt talaviaikaan ei kokkeissa oo tillaa. Tai ens kesänä. Tai joskus.

Että tämmönen once in a lifetime viikonloppu meillä. Näillä sitä leijuuki varmaan seuraavaan pettymykseen saakka. Koska kyllähän se tottuus vaan se on, että ei tämmöstä onnistumisten rypästä kovin ussein pääse tapahtuun. Vaan on mulla aikas mahtava harrastuskaveri etten sanos!

PS. Sannille kiitos kokkeen kuvvaamisesta!

Tuossapa vielä kuvat pojjiista ja heijän viikonlopun saalistaan:

Kerran Elämässä

Huhhuh. Tännään oli kyllä varmasti semmonen päivä agilityssä, ettei ihan heti toistu. Oltiin molempien poikain kanssa Lempäälässä kisoissa. Rallilla kolome starttia ja Riemulla kaks. En viittiny Rimppanaa hyppärille ilmottaa, kun se hyppynolla jo on. Sainpahan ite ja Riemuki vähä hengähtää suoritusten välillä.

Aamun ensimmäinen agilityrata ei palijoo luppaillu. Rallilla on alakanu ilimeisesti kissoissa nousta tuo kierroslukumittari ihan tosissaan. Kauhee haukkuminen ootellessa ja ratallaki vissiin. Ensimmäinen moka tuli jo keppeillä. Meille on näköjään kaikkeista vaikein mennä keppeille, joille tullaan ihan suoraan. Ohi meni että viuh vaan. Kauhia kiire oli pienellä koirapojalla etteenpäin niin ei siinä ihan kaikkia esteitä kerkiä huomaamaan. Ja tosiaan, sitä kierrosta oli vähä verissä. Seuraavaksi napsahti puomi. No siihen nopia pallautus, hylsy ja jatkettiin rattaa. Vielä onnistuttiin aallaki ottaan kurinpallautusta kontaktilla. Seuraavassa rattaantutustumisessa tuomari käyttiki meitä "varottavana esimerkkinä". Että sillai sai kuulemma treenata ku se russeli ja vielä jatkaa, jos ei uusinu koko estettä eikä jääny jumittaan. Mietin sitä kyllä jo puomin kontaktilla, mutta jatkoin kylymästi, ku siittä ei tutustumisessa mittään mainittu.

Riemulla oli taas haahumeininki ekalla ratalla. Bongas aan jo pitkältä ja yritti sinne. Sen seurauksena kolomantena ollu este väärään suuntaan. Pittuuella piti tehä takanaleikkaus ja sen seurauksena pinseri lähti maata kiertävälle ratalle tsekkaamaan ratatyöntekijät ja kentänlaijan puskat. Ku sain sen sieltä kalasteltua takas ratalle niin loppu meniki mukavasti.

Toisena oli hyppyrata. Siinä oli meille parempi keppeille vienti, ku ei menty suoralta ja kerkisin sinne vähä sörkkimään välliin. Siittä selevittiin, mutta pian jääty ohojaaja. Valssasin ennen suoraa putkee ja niinpä olin auttamattomasti myöhässä sen jäläkeisessä kuviossa. Täytyy myöntää, että koska olin ihan muualla, ku olin suunnitellu olevani, ku koira tullee putkesta, niin hetkeks aikaa hukku koko rata mielestä... Meinas majava kurkata. No onneksi ykkösissä ei pienestä esteen eessä pyörähyksestä saanu virhettä ja niinpä matka jatku nollalla maaliin.

Ne meinaa nuo kierrokset aiheuttaa semmosta vauhin lissääntymistä, että alan olla ihimeissään. Varsinki, ku se tapahtuu nuin yhtäkkiä ja kissoissa. Mutta en valita, en! Ralli siis otti voiton tuolta ratalta ja mun makkuun etenemäki oli pyörähyksistä huolimatta aika mukava. Muistaakseni jotaki 4,5 m/s paikkeilla. Eihän sillä ny kuuhun olla menossa, mutta näköjään tää persjalakanen emäntö jäätyy melekolailla tuossa kyytissä.

Riemu ei siis hyppärillä hyppiny, joten seuraavaks oli taas vuorossa agirata Rallin kans. Rata oli mukava ja taas keppeille vienti oli meille helepompi. Sieltä ei sitte kyllä loppujenviimeksi kuitenkaan se virhe kaukana ollu. Ehkä joku siittä kökkimisestä ois voinu sakottaakki, en tiiä. Muutama käännös veny kans. Ja ne kontaktit... Jos ensimmäisen ratan jäläkeen mietin, että kyllä nyt tarttee kamalaa kurinpallautusta ja jotaki epiksiä ja kisafiilistä koiralle noihin kontakteihin niin toisen jäläkeen totesin, että se taitaa olla ohojaaja, joka sitä tarttee... Mihinkään ei ois ollu kiire, mutta mutta. Aalla nyt vielä kai jokseenki vaadin ja vappautin, mutta kolomanneksi viimesenä olleella puomilla en tiiä teinkö mittään. Ihimeellistä, miten se kisafiilis vaan tarttuu, vaikka ei sinne nyt niin tosissaan ajattele menevänsä. Mua niiiin harmitti jäähyttelylenkillä ja sätin ittiäni, että mikä siinäki nyt sitte oli, ettei voinu ottaa kunnolla sitä. Ei se nimittäin siittä varmaan olis kiinni jääny; Ralli voitti tuonki ratan, jolla ei kyllä nollia tullu ku kaks.

Rallikaiselle siis tuplanollavoitto ja koulujen alun kunniaksi siirto kakkosluokalle. Katotaan nyt, ahanehittaanko heti ens lauantaille ensimmäiset kakkoset, ku olis lähellä kisat. Mutta en tiiä oliko silti isompi paukku se, että Riemu, tuo aamuinen haahuilijapinseri vetäs myös tuolta agiratalta nollan. Ja mikä hulluinta, Riemu myös voitti luokkansa! Riemulla veny ja paukku samat kohat ku Rallilla ja puomin alastulo oli kyllä siinä hilikulla. Että tämmönen historiallinen tapahtumaki vielä piti sattua. Saa nyt nähä, millekkä me Pienen Pinseripojan kanssa ruetaan, ku "pikkuveli" kumminki nousi jo kakkosiin. Määhän olin aatellu, että käyään nyt senki kans nää muutamat ja ei sen kummempaa. Mutta ku eihän se nyt sitte ennää tarttis ku sen yhen nollan...

Notta jo vain oli mainio päivä. Tällä errää renkaat ei tuottanu ongemia Rallille, niitä oli joka ratalla. Mittään muuta tojistusaineistoo tästä huikiasta tapahtumasta ei oo, ku merkinnät kisakirjoissa. Ei ollu videokuvvaajaa mukana, enkä tosin siellä paikanpäällä ennää muistanu koko kameraa. Ratat nyt ei ollu mittään maaliman kauneimpia, mutta Saviojan Annelta saatiin kyllä kiitosta molempien kans. Rallin rattaa kiitteli hienoksi ja Riemusta sano, ettei hetkeen oo niin hyvvää pinseriagilityä nähäny. Oli pakko hänelle mainita, että et sitten nähäny meijän aamurattaa... Mutta kyllä hymy oli herkässä. Ei meinannu palakinnot mahtua mun pikkuruiseen koirankoppiin. Onhan mulla kaks aika hienua koiranpoikaa! :)

Esittelijä

Ralli oli tännään esittelemässä rotuansa ja kasvattajaansa Linnainmaan Mustissa ja Mirrissä. Eipä siellä suurta ylleisömäärää ollu. Päivän anti oliki tavata Rallin Alli-mummo ja Taika-sisko sekä heiän ihimiset. Oli mukava iltapäivä siis. Ralli pääs vähä reenaamaan paikkamakuuta häiriössä ja vähä aikamme kuluksi muutenki koitettiin temppuilla ja tokoilla. Mutta vaan vähä.

Viikolla iski epätoivo, nimittäin Rallin seuraaminen on valahtanu ku lehemän häntä. Ei kestä palakkaamattomuutta ei. No saatiin meijän tokokoutsilta ohojeet tehä vaan huippukivaa ja askel kerrallaan pitenevää seuraamista nyt viikko, että jos siittä kokkeesta jotenki selevittäis. Saapa nähä, miten meijän käy... Muuten on onnistunu liikkeet reeneissä aika mukavasti ja oon erityisesti nyt vahavistanu sitä, että Ralli malttaa oottaa ja kuunnella liki-käskyä, ku meen sen viereen paikkamakuussa ja jäävissä.

Onpa viikkoon mahtunu vähä ikävämpiäki aatoksia. Huomasin nimittäin, että alakuviikosta Ralli ei pomputtanu oikeestaan juuri ollenkaan. Viime viikkohan vietettiin vappaana ulukoillen ja palijo uijen. Tiistaina ja keskiviikkona reenailtiin vähä agilityä, niin johan torstaina taas pompotti jonku verran. Oli sopivasti fysioterapeutille aika torstaina ja selekälihakset oli rennot ja hyvän oloset. Mutta kyllä tää nyt aika selekee sanoma mulle on: agility aiheuttaa, taikka ainaki pahentaa pomputusta. Enpäs oikeen tiiä, mitä päätöstä tästä pittäis tehä. Taikka no tietenki joku vois sanua, että agility toppiin ja heti. Mutta kai mää yritän vähä testailla, että oliko tää nyt sattuma vai just niin selekeetä, ku miltä se vaikutti.

Suurin osa kai on kuitenki sitä mieltä, ettei pomputus koiraan satu ja se on niin ylleistä ja plaaplaa. Mutta ei se myöskään oo normaali tapa liikkua, eikä se erityisen mukavaltakaan näytä. Vitsi kun tietäis. Ku toi pieni ossais sanua.

No tässäpä kumminki loput mökkireissukuvat. Ehkä me muutetaan Rallin kans sinne erakoiksi, eikä tehä muuta ku juostaan vappaana pihalla ja uijaan aina ku sää sallii.

Reinua kiusattiin.

Päivän puuhista puhki.

Meijän Top Model ja uuet valijaat.

Rallin uuet valijaat.



Niin ja Lucahan on saanu uuen perheenjäsenen. Saanko esitellä: Raider alias Pukama.