maanantai 7. syyskuuta 2015

Prosessissa

Muutama sananen liittyen Rallin sairasloman päättymiseen ja kuntoutumiseen. Ekan kerran Ralli tosiaan pääsi rallattelemaan pari putkea ja rimatonta hyppyä jo heinäkuun puolessa välissä. Varsinaisesti reeneihin Pallikainen palas elokuun alkupuolella allekirjottanneen loman jäläkeen.

Kesä oli kuntoutukseksi suunnitellun uittamisen kannalta harmittavan kylymä. Tuolla rimppanalla ku tuppaa tulleen vilu hyvin pian, jos vesi ei oo oikiasti lämmintä. Loman mökillä olin aatellu oikein tehokkaaksi kuntoutusajaksi päivittäisine uimisinneen, mutta pah. Lämpötilat pysytteli viijentoista tietämillä tai alle ja vesi oli ainaki omasta mielestä hyytävää. Uimakerrat jäi siis lopulta reilun puolentoista viikon reissulla muutamaan hassuun, meleko lyhyeen polskuttelluun iltasella niin, että päälle pääsi lämmittelleen ja kuivattelleen saunassa.



Ulospäin Rallista ei polovileikatuksi oo huomannu ennää aikoihin heleposti. Kesän alakupuolella varsinki istuessa kuitenki näki, että se veti leikattua polovia vähä hullun näkösesti sissäänpäin. Sittemmin tuoki on korjaantunu ihan kohtuullisesti, mutta jotaki erua asennossa voi eelleen istuissa huomata.

Kevväällä varsin hyvällä mallilla ollu pomputus tuli aika voimakkaana takasin ja varsinki heinäkuussa se näytti jo huolestuttavalta. Saatiin elokuun alakuun kuitenki aika osteopaatille ja kas, pomputus väheni yhellä käsittelyllä radikaalisti. Käytiin kuitenki toinenki kerta parin viikon välin jäläkeen, kun oli sen verran leikkauksen jäliltä avvailtavvaa. Mutta ei mittään hälyttävvää. Seuraavan kerran taas joskus talavella sitte.



Agilityssä lähettiin liikenteeseen hyppytekniikan jumppasarjoilla ja ihan matalilla hyppyillä iliman aata tai keinua. Ku meno niillä näytti ongelmattomalta ja hyppyissä avas itteensä normaalisti, ruettiin hyppyjä nostaan kohti minikorkeuksia ja aaki otettiin taas listalle. Rallilla on kuitenki tosiaan vielä tuo kestävyyskunto aika heikko eli väsähtää aika nopiasti. Ja kyllähän se saikku vielä vauhissa näkkyy muutenki. Kuntoo täytys siis tehä niin koiralle, ku emännällekki. Onneksi nyt alakaa taas uskaltautua mettälenkeille ja remmissä tehtäviä ravilenkkejä täytyy kans pitennellä. Vielä ku keksis jostaki sopivan hiekkakuopan, jossa pääsis takapäätä reenaan. Ja kotona jatketaan pieniä jumppa- ja venyttelyharkkoja.

Toivottavasti näillä evväillä pikku köpönen pääsee taas elämänsä kuntoon, ehkä jopa parempaan, ku ennen!



torstai 3. syyskuuta 2015

Syyslukukausi

Jostain syystä bloggaamiselle ei vaan tunnu millään löytyvän aikaa. Kesän mittaan on ollu mielessä monta asiaa, joita ois ollu kiva kirjata muistiin. Loma kuitenki meni virkatessa ja vähän lukiessa. Keli oli täyellinen sisäjuttuihin, aurinko paisto vaan yhtenä päivänä. Lomalta ois jokunen kuvaki julukastavaksi. Mutta aika ei riitä kaikkeen. En mää halua tätä kirjottelua kuitenkaan kokonaan kuopatakkaan. Ehkä syksyn pimiät illat virvottaa tarinasuonet ja sopiva aika jostain löytyy. Ehkäpä vielä saan kesänki ajatukset ja kuvat naputeltua tänne.

Tähän välliin aattelin kuitenki vähä päivittää kuulumisia tästä lähipäiviltä ja -viikoilta. Ralli palas tosiaan mun loman jäläkeen elokuussa reenikentille. On yritetty alottaa iliman mittään hirveitä repimisiä. Ihan ekalla kerralla iliman rimoja ja sitte pikkuhilijaa korkiammilla. Mittään sen kummempia ongelmia ei oo tässäkään kohtaa ilimenny, mutta vauhti nyt ainaki vielä on meleko rauhallista. Taikka sitte se vaan tuntuu siltä tuon toisen reenikaverin takia, mutta siitä kohta enemmän.

Lihaskunto Rallilla on jo aika hyvä ja takajalakojen lihasmassa tassaantunu mukavasti. Osteopaatilla käytiin nyt pari kertaa oikomassa rankaa ja irrottelemassa jumeja, joita leikkauksen jäläkimainingit oli tuonu. Ja onhan tuo toki ennestäänki etupainonen ja osteopaattia sillon tällön kaipaava. Kestävyyskunto on vielä aika lyhyt. Agilityreenit täytyy pittää aika lyhkäsinä. Mutta aateltiin me silti uskaltaa jo ekkoihin kissoihin ens viikonloppuna. Ralli pääsee rallattelemaan kaks rattaa piirinmestaruuksissa. Katotaan, miten siellä mennee ja jatketaan kunnon rakentamista.


Se on kyllä jännä, miten joskus epäonni voi kääntyä onneksi tai ainaki uueksi mielenkiintoseksi kokemukseksi. Alakukesästä nimittäin kävi niin, että tämänhetkinen agilitykoutsini järkkäs mulle lainakoiran (BC Dedi) Rallin saikkuaikaa paikkaamaan. Takkeita homman onnistumisesta ei ollu, ku kysseessä oli nopia maksikoira ja mää oon tunnetusti ohojannu vaan kohtuu verkkaista maksia ja paria tappijalakaa. Kaikkien, eikä vähiten itteni, yllätykseksi homma lähti kuitenki sujumaan jo muutaman reenin jäläkeen ihan hienosti. Omassa ajotuksessa on vieläki vähä tekemistä ja jalat ei toki taho riittää.


Alakukesä meni aika rikkonaisesti, muutama reeni melekeen satunnaisesti, ku joko mää tai koira oltiin pois. Ehittiin kuitenki parit kisat käyä ennen mun lommaa. Niistä jäi ihan hyvä fiilis, ei mittään kamalia kökkimisiä eikä katastroofiohjauksia. Yhellä hyppyratalla kerkisin tojen sanuakseni jo luulla, että nolla tuli, mutta en ollu hoksannu, ku koira oli jättäny viimesen keppivälin tekemättä. No ei se kauaa harmittanu, ku oli muuten niin onnistunu rata. Se onki ihime, miten kevyesti kaikki epäonnistumisetki tuommosen lainakoiran kans ottaa. Sitä ei hermostu mistään koiran virheistä oikeestaan yhtään eikä juuri koskaan syytä koiraa. Tuo on semmonen mieliala, jota yritän kyllä parhaani mukkaan siirtää Rallinki kans tekemisseen.


Pari viikkoo sitte tosiaan palasin lomilta reenikentille. Vaikka Ralli palas sairaslomalta, sain jatkaa myös tuon ihanan kiltin lainakoiranki kanssa. Ekkaa kertaa mulla on siis kaks reenattavvaa ja kisattavvaa. Ja kyllä tuo nopian maksikoiran kans omien rajojen kokkeilu vaan on aika siistiä. Otan sen nimenommaan oman ossaamisen kehittämisenä. Jos siinä sivussa saahaan koiralle SM-nollat niin hyvä. Eli oon lähteny uuteen agilitulukukauteen innokkaampana ku vuosiin. Rallin kans tavotteena on päästä ennen leikkausta olleelle tasolle. Jos koira pyssyy kunnossa, kokkeillaan saisko jostain vielä vanahaan vauhtia lissääki. Ja ainaki yritettään opetella kääntyyn yhtä tiukasti, ku tää lainamaksi. :)

Mitä niihin SM-nolliin tullee, niin ensimmäinen niistä jo Dedin kans raapastiin viime viikonloppuna meijän seuran omista kissoista. Siinä samalla kuitattiin luokkavoitto ja Dedin ensimmäinen agilityserti. Joskus alakuvuojesta mietin puolivakavia tavotteita tälle vuojelle (kyllä, muitaki ku koiriin liittyviä) ja yks niistä oli serti. Sillon se toki tietysti oli ajatuksena Rallin kans, mutta ehkä tänkin voi laskia, koska listassa ei lue serti Rallille. Aikas hienoo oli. Ens viikonloppuna kokkeillaan sitte Dedinki kans uuestaan onnia kolomen ratan verran.


Pari videoo mun ja Dedin eesottamuksista löytyy Dedin omistajan sivvuilta. Ja löytyy sieltä toki vanahempaaki matskua ja muuta tietoo tästä reenikaverista.