tiistai 27. joulukuuta 2011

Sininen Uni

Yhessä asiassa voin myöntää, että oon samanlainen ku emäntä. Mää TYKKÄÄN nukkua! Nukkuminen on yks mun elämän suurimmista nautinnoista ja se pittää tehä antaumuksella.

Ensinnäki tärkiää on sopivan paikan ja asennon löytäminen. Se voi vaatia vähä sisustuksen uusintaa, tyynyjen pöyhimistä tai jopa kaivautumista. Lisäksi Oikean Asennon löytäminen voi vaatia usiampiaki kokkeiluja. Sitte ku se asento löytyy niin alakaa unimaiskutus. Maiskuttelen ja makustelen muutaman minnuutin ja siinähän se uni sitte jo melekeen onki silimässä.

Unen tultua voi tulla tarvetta vaihella asentoja. Jos meinaa tulla kuuma tai muuten. Välillä ne voi ulukopuolisen silimin näyttää hankalilta, mutta ei ne oo. Tässäpä ylipitkä kuvakavalkaadi mun nukkumisharrastukseen liittyen:

Pentulekottelua
Sylivauvatusta
Lakanapyykkipäivä
Tilannetta muuten sitte EI oo lavastettu! Pinserit pessii näilläki levveyksillä
Ei palele päätä.
Uni iliman tyynyä ei oo unta ollenkaa.
Dogga dugodda?
Jouluväsy

Jaa että on kuvia musta vai? Jep. Eipä emännän arkistoissa oikeestaan muita kuvia sitte ookkaan. 70 % kuvista on musta, 20 % Ricosta ja 9 % muista koirista.

- Riemu

lauantai 10. joulukuuta 2011

Mitä Kuuluu?

Täällä ollaan! Vieläki. Juu. Emäntä on touhunnu oikeestaan koko syksyn vaan koulua ja töitä ja omiaan. Ja homma on kiihtyny vaan joulua kohti. Sillä on viime aikoina ollu niin palijo töitä ja kouluhommat kasaantunu loppujaksoon, että ei siitä oo oikeestaan ollu mittään ilua. No ens tiistaina sillä on viimenen tentti ja sitte se uhkaili lommailevansa kuukauen. Mutta koulusta tietenki vaan, töitä sitte koulun tilalla... Jeejee. No onneksi sen on pakko olla kotona ainaki kolome päivää jouluna.

Mää ootan joulua jo. Saa koko porukan kassaan ja leikkikavereita aamusta iltaan. Ja luultavasti vähä jotaki ekstrahyvvääki. Nii ja kyllä mää oon mielestäni niin kiltti ollu, että lahajojaki ansaitten. Eihän tuohon onneks ennää montaa viikkua ookkaa.

Tässä välilläpä ei palijoo kummallisuuksia oo tapahtunu. Niille mun sietopistoksille tuli lopulta nelijän viikon tauko, mutta tällä viikolla pistettiin taas. Kyllä mua jonku verran vielä kutittaa naamasta ja korvista, mutta ihan siejettävä olo on. Kortisoonia syön joka toinen päivä vissiinki kevvääseen asti. Se kyllä auttaa suurempiin kutinoihin, mutta pistää pissattaan niin tuskasesti, että pitempinä päivinä saa ihan tosissaan piätellä.

Yhtenä päivänä tuossa syksymmällä emäntä oli unohtanu pesuhuoneen oven auki kortisoonipäivänä niin mun oli pakko käyä siellä päivällä helepottaan oluani... Tähtäsin lattiakaivoon vielä. Emäntä oli kyllä äimänä, että mitä täällä on tapahtunu, ku enhän mää ny sisälle oo pissannu sitte penikka-ajan. Mutta eihän se pahana voinu olla, ku olin kuitenki niin fiksusti ja siististi homman hoitanu.

Toinen ongelma mitä se kortisooni aiheuttaa on se, että mulla on kyllä ihan jatkuvasti näläkä. Se pistää kerjäämään ja hermostuttaa entisestään. Niin ja välillä on ihan pakko kurkistaa pöyille, että onko nuilta unohtunu sinne jotaki. Ihan sillai ohimennen vaan. Mutta ilimeisesti niin ei sais tehä. Enkä mää ennen tätä jatkuvaa kortisoonia niin tainnu tehäkkään. Hyvästä ruokahalusta on se hyöty, että oon kehittäny oikeen komian massan. Painan jo 19,5 killoo ja jotku laihuliinien omistajat siittä on vähä huomautellukki jo. Mutta kylykiluut näkkyy ja tuntuu, että huomautelkoon vaan. Mää haluan lissää ruokaa. Olisin siis hyvässä vejossa näyttelykehhiin, mutta sinneppä ei auta mennä tällä lääkityksellä.

Noitten sietojuttujen lisäksi mää oon nyt syöny varmaan pari kuukautta Pentoxiiniä, että nuo korvat ei alakais vuotaan. Ainaki tähän asti on auttanu, mutta eipä nyt kauhian kylymiä ilimona vielä oo ollukkaan. Oon kyllä kehittyny sen tapletin sihtaamisessa namien välistä aika taitavaksi. Sillai saa enemmän sitä namia. Mutta täytyy toivua ihan omasta ja nuittenki puolesta, että pysyvät ehijänä. Ne on kuitenki ihan kiitettävän kipiät, ku ne aukiaa ja sitte sitä verta on joka paikasa.

Tännään käytiin tuolla kamalassa räntäkelissä vähä Lucan ja Ricon kans mettäilemässä. Luca oli ihan pipipää. En kyllä muista millon se viimeks olis sillä lailla häntä koipien välissä vejelly täysiä pitkin männikköö. Ja sitte se otti jonku jumalattoman karahkan ja veuhkas menemään sen kansa. Emäntäki sitä ihimetteli, että mikä sillä nyt viiraa. Ehkä sillä on joku vappauen huuma ku sehän on tavallaan niinku saanu jäähä yksin kotia, ku sen emäntä ja isäntä lähti pienelle reisulle.

No kai mun sitte tähän loppuun pittää vielä mainita tää ittenäisyyspäivän tapahtuma, josta täälä koohkaa koko naisväki. Ja vähähän tuo tuntuu isoisäntäki olevan innossaan. Niinku siittä, että Rico-papparaisesta tuli toistamisseen isukki. Taikka miten sen ny voi sanua? Vuosi sitte niitä tuli Viivin kans viis ja nyt Taran kans kolome. Nii ja kai se seki pittää mainita, että Ricon viime vuonna syntyneistä pojista Urho eli Multakirsun Lymipyry pärijäs kieltämättä aika makiasti Jyväskylän KV:ssä: JUN-ERI, JUK1, SA, PU1, SERT, ROP! Ei mikkään turha jätkä, vaikka eihän me äijät nyt tietenkään nuista kauneuskilipailuista niin välitetä. Varsinkaan nyt ku en ite oo niissä päässy loistamaa.

Eiköhän tämä riitä tältä errää. Jospa tässä nyt ei ihan kuukautta menis seuraavaan plokkailuun! Joulun ootusta!

- Riemu

lauantai 12. marraskuuta 2011

Kaikki Mitä Vaadit

Kyllähän sitä löytyy tältäki kaverilta ilimeitä. Siittä on vaan niin palijo vaikiampi saaha onnistuneita kuvia, ku aina on niin pimiä ja kaverilla nyt sattuu olemaan musta naama. Lähinnä ne kuvat/ilimeet mitä siittä saa on semmosia vaativaisia. Mennään ulos NYT. Anna ruokaa NYT. Mulla on tylsää, tee jotain NYT. Joskus harvoin se yrittää kyllä pyytävääki ilimettä, mutta yleensä se vaan vaatii. Tässä todisteet.



Tai sit jos se ei vaadi mitään niin sit se on väsyny:
Ja sitten on vielä tää "miks sää vaan ton kaa leikit" -ilme: