Matkustanut Oon

Viime viikolla oli taas näin tylsää, ku noi vaan teki jotain omia hommiansa.



Lauantaiaamuna sitte köröteltiinki isännän ja emännän kans Tammelaan. Siellä oliki kovemman luokan näyttely, ku siellä ei muun rotusia näkyny ku meitä pinsereitä. Lämmittelin kehää varten tappamalla keppejä ja kattelemalla kauniita narttuja. Ei vissiinkään silti tullu menestystä, ku kuulin emännän selittävän taas jottain jostain ihimeen sukupuolileimasta. Mää en semmosia kuunnellu, vaan päällimmäisenä mulle jäi mieleen kaverit, joitten kans mun ei annettu leikkiä ja yhen mukavan tätin kommentti, että olin tyylikkäimmän näkönen uros koko kisassa. Niinpä.

Tammelasta otettiin suunnaksi Pornainen. Siellä mää tapasin kaks aivan hurmaavaa staffityttyä. Varsinki se pienempi niistä tuoksu aivan huumaavalle... Nuo ihimiset siinä mietiskeliki, että minkä näkösiä tulis ku pinserin ja staffin risteyttäs. Mää yritin kovasti rohkasta, että eiköhän kokkeilla vaan! Mutta eipähän nuo heltyny. Ei auta ku toivua, että ne tyttelit tullee kylläileen meilläki päin, että päästäis vähä hepuloimaan yhessä.

Illalla me vielä poikettiin Tuusulassa ottamassa kuvia mun kauniista pikkutyttäristäin, joita mulle edelleenki esitellään vaan kuvissa. Että tässäpä teillekki meleko liuta söpöliinejä. Kattokaa ja ihastelkaa. Iskä on ylpee.

Pienet telttailijat Me tullaan syliin ja meitä on monta! Saalistaja Ai kuvaakko mua? Isänsä elekeet Jos mää ihan hetkeksi vaan ummistan silmäni... Valloittava hymy Täältä jostain ne sitä namia otti Ja niin hän taisteli jättiläistä vastaan viimeisillä voimillaan... Painia ja pallottelua Pussailua ja purukaluston testausta Selätys Hei mua nukuttais jo vähä...

Pentujen ihastelun jäläkeen me ei mentykkään kotia, vaan palattiin sinne näyttelypaikkaan. Kaikki muut pinserit oli kerinny hävitä sieltä sillä välin, mutta siellä oli semmosia pötkökoiria sitäki enemmän. Nii ja sittehä siellä oli semmosia jättimäisiä elukoita, joita noi sano hevosiks. Vähä epäilyttävän olosia koputtelijoita. Iltakävelyllä näin vielä semmosia pieniä piikikkäitä kamuja, joita oisin mieluusti vähä saalistanu, mutta taas näytettiin punasta valua.

Tännäänki on tehty vaikka ja mitä. Aamulla mentiin johonki ihme paikkaan, jossa haisi niiltä hevosotuksilta. Siellä oli palijo ihimisiä ja autoja. Tosi tylsää siis. No onneks sentään muutama muuki koiruus oli sinne mukkaan raahattu niin aina välillä pääsi tekemään uusia tuttavuuksia. Niija yks tyttö kävi sanomaan emännälle, että sulla on kyllä kaunis koira. Mutta mikkään ei kyllä poista sitä tottuutta, että se oli ihan kamala reissu. Pois päin oltiin jo menossa, ku isäntä meni kattoon semmosta kamalan näköstä masiinaa. Ja eiköhän se sen omistaja just sillon täräyttäny sen käyntiin. Maa tärisi ja korvat oli pullahtaa päästä. Kyllä siinä oli vähä häjissään ihimisetki. Lapset alako itkeen ja emäntäki hätkähti ja alako kiidättää mua onneks heti poispäin. Iski muuten melekosen panniikin hetkeks enkä mää sitte oikein osannu ennää täysillä illoita siitäkään, että nähtiin muutamia tuttujaki siellä. Kovia joutuu Pieni Pinseripoika kokemaan, mutta onneks jäin henkiin.

Iltasella poikettiin vielä tuolla mummulassa. Rico siellä esiinty, ku seki oli saanu semmosen toisenlaisen älypelin ja se tietty ratko sen alta aikayksikön. Määkin näytin taitoni ja kyllä mä noi karvapäät voitin. Luca tuntu vähä pelekäävän koko laitosta ja Ronilla meinas iskee jumit. Harmi vaan se kuitenki lopulta hiffas sen jutun ja alako ratkoo sitä kans ihan turhan nopiasti. No mutta mää harjottelen ahkerasti tuota ommaa niin voiaan sit ottaa kisat myöhemmin. Nyt vähä väsyttää. Tai ei niin vähäkää. Taiampa kömpiä ommaan koppaani.

Riemu