Kesä ja Kärpäset

Lämmintä pitelee. Onhan tuo mukava. Juhannuksenaki oli mukavan lämmintä, ku Puolangalla lommailtiin, mutta siellä ulukonaolossa oli vaan yks pieni mutta; itikat. Ei pysty, ei kykene Pieni Pinseripoika olemaan pihalla semmosen hyttysmäärän kanssa. Mukava reisu se kyllä oli, mutta mulla meni paremmin sisähommissa muutama eka päivä. Sitte kahtena viimesenä päivänä oliki jo niin tuulista, että ne ötökät tais lentää toiselle puolelle järvee.

Mää en siittä järvestäkkää niin välittäny, mutta nuo karvapääthän ne ois koko ajan olleet uimasa. Roni ja Luca tarkotan. Oltiin niitten ja meiän porukoitten kanssa matkassa siis. Matkattiin koko porukka semmosella taloautolla. Tiivistä oli tunnelma, mutta mulla oli onneks yksiö mukana. Otin sen matkailun ihan rennosti. Luca se on ihimeellinen kaveri. Se seiso melekeen koko yheksän tunnin matkan molempiin suuntiin, vaikka se oli ihan väsyny. Roni ois vissiin vähä nukkunukki tai ainaki nuokkunu seinää vasten, jos Luca ois antanu.

No mutta. Mökkireissu oli pitkälti ulukoilua, siis paitsi mulla ja kaikkia mukavaa puuhaa. Kyllä siellä ois pitempäänki taas viihtyny sitte ku se tuuli vei ne hyttyset. Kamut mukana ja kaikkee. Mutta niinpähän vaan ajeltiin takasi kotia. Ei sekkään paha asia oo, nimittäin isännällä alako loma niin se on täällä mun kans hommailemassa talohommia päivät pitkät. Tännään se tosin lähti johonki reissuun taas. Niinpä mää olin emännän apuna vahtimassa kaupalla. Nykyään otan senki aika rauhallisesti. Ei se niin kamala paikka ollukkaa.

Illalla käytiin vielä emännän kanssa vetämässä Ronin emännän puolesta yhet agireenit. Itekki otin vähä tuntumaa mun lemppareihin eli kontakteihin ja keppeihin. Emäntä ei ees irti mua päästäny. Se on niin kauhussaa siittä sunnuntain Agirodusta, että se ei oo uskaltanu ees reenata mun kanssa, ettei sen kauhu kahta kauhene. En ymmärrä. Tai noo, onhan mulla tässä viime aikoina ollu taas vähä muut mielessä ku emännän kuuntelemiset, että ehkä se sen peleko on ihan aiheellinen. Tylsäähän se agility tuppaa olemaan. Paitsi että kuulin, että siellä sunnuntain kisoissa, sitä tehhään sammaan aikaan muitten kanssa. Eri rattoilla vaan. No katotaan ny sitte millä radalla mää haluan mennä ja pietään emäntää jännityksessä. Mutta mun mielipie on se, että agilityssä joukkueagilityn tarttis tarkottaa sitä, että mennään sitte koko joukkue kerralla. Se se vasta ois mukavaa.

Lopuksi kuvasaldoa mökiltä. Kuvia ottanu emännän lisäksi isäntä ja Lucan emäntä.


Ronin viilentelyasento.

Hähhää, määpä litistän sut siihen mun ja tuolin välliin!


Roni-polliisi se vahti koko ajan, ettei päästy oikein kunnolla riehuun Lucan kans.

Hei, olen Roni. Olen aina huolestunut.


Ja niin susilauman suuri ja mahtava johtajauros repi saalistamansa poroparan kappaleiksi...


Se nautiskeli siittä auringon välkkyessä sen komealla turkilla ja veren virratessa sen huulilta...


Ah, se oli niin nautinnollinen hetki, että johtajauros melkein nukahti...

Ronia höynäytettiin taas. Oikein kuvan kera.


Roni juoksee rappuharjan perässä. Luca juoksee Ronin perässä. Onkohan ne terveitä?

Luca opettelee näyttämään huolestuneelta.


Riemu