Veden Varaan

Nyt alakaa taas vähä ajatukset kulkeen, ku lämpömittari ei enää näytä kolomosella alakavaa numeroo. Viime viikko on toisaalta mennykki meleko hiljaiselona. Isäntä ja emäntä oli molemmat alakuviikon kotona ja ne vaan puuhasteli jottain tuolla pihalla. Mää huutelin niille täältä sisältä parhaani mukkaan ja välillä ku pääsin pihalle, niin vikisin sielläki, jos ne jätti mut liian kauas touhuistansa. Oli niiiiiiiin tylsää.

Eilen onneks saatiin taas vähä äksöniä. Mentiin Lucan ja Ronskun kanssa tähän meleko lähelle mökkeileen. Siellä se vasta siistiä oliki. Se oli semmonen paikka, että mihin päin vaan lähti, niin tuli vettä vastaan. Ainaki melekeen. Noi karvapäät ui ittensä pyörryksiin siellä toisessa rannassa ja ihimiset toisessa. Ja hemmetti, emäntä teki kyllä viimesen temppunsa. Se otti mut sylliin ja kanto sinne vetteen. Onneks oli pelastusliivit päällä, etten hukkunu. Että niinpähän sitä sitte oppi tämäki Pieni Pinseripoika uimaan.

Toisella kerralla, ku emäntä taas mut sinne matalikkoon kansi, mää aloin suorittaan uimaliikkeitä jo siinä sylissä varmuuen vuoksi. Ja jos nyt ette nuille kerro, niin ei se kai niin kamalaa ollukkaa. Melekeen siinä tuli vappaaehtosesti mentyä uimasyvvyyelle noita uimamaistereita komentaissa. Ja sitte ku noi ihimiset meni uimaan siellä toisessa rannassa niin piti siinä vähä katella, että täytyykö niitä lähtiä pelastaan. Mutta ei sinne päässy, ku siinä oli vaan semmonen pelottava puusysteemi siinä veten päällä ja isoja kiviä rannassa. Mutta selvis neki siittä onneks nii ei tarttenu enää mun aristokraattisia varvaskarvoja kastella.

Tännään oliki taas emännällä töitä. Isännän kans täällä piettiin talua pystyssä. Tosin välillä pijin ihan ittekseniki, ku isäntä kävi asioilla, eikä muka voinu ottaa mua mukkaan. Mutta se oliki tärkee asia, nimittäin se haki emännän työpaikalta mulle semmosen älypelin. Vähä se aluksi tuntu haastavalta, ku isännän kans sitä yritettiin ratkoo, mutta sitte emäntä sanoki, että sitä pittää alottaa vähä helepommin. Enköhän mää tuon pian hoksaa. Ja jos en hoksaa niin raavin mattoo sen härpättimen vierestä niin kauan, että ne namit tippuu siittä.

Sain sähköpostissa tännään taas kuvia siittä mun ainokaisesta pojastani. Näyttää kasvavan hyvvää vauhtia. Hyvin se Kassu sitä tuntuu hoitava. Huoli on jo vähä pienempi sitäki kattoin, että kyllä se enempi jo näyttää pinserinpennulta, ku miltään merielukalta. Silimät on auki jo, hampaita tulossa ja häntä kuulemma vispaa jo vallattomasti. Pinserin perusasiat kunnossa siis! Meleko töpevän näkönen kaveri, vai mitä?

Riemu