Sankarit

Jiiihaaaa! Meitsi on SM-mitalisti! Ainaki moraalisesti. Oltiin emännän kanssa viikonloppu Vantaalla agilityn SM-kisoissa ja niinpähän vaan meiän seuran minijoukkue yllätti ittensä ja muut ja otti pronssimitalit! Jaa niin että mitä tekemistä mulla maksikoirana on tämän asian kanssa? No sitä tietenki, että jos en ois ollu mukana Rico-pappaa ärsyttämässä niin varmasti se ois vaan löntystelly siellä kentällä. Vieläki kovempaa se ois menny, jos mut ois otettu ihan sinne radan varrelle kannustaan. Ja joukkueen naisväki taas tietenki siivitty huimaan menoon siksi, että niillä oli niin komeeta miesseuraa mukana ku mää. Että tänään, kun juuan kakkukahaveja mummulassa niin ootan kyllä, että saan sitte kans oman osani kehuista.

Viikonloppu oli siis jänskä, mutta tylsäki osittain. Mun piti olla aika paljo häkissä, ku noi ei muka uskaltanu jättää mua vapaaks meiän asuntoautoon ja kisa-alueelle ei muka turistikoiria suositeltu. Enhän mää ny mittään siellä ois tuhonnu. Ehkä vähän oisin haukkunu ohimeneville ikkunasta ja jotain muuta kivaa. Yhtenä päivänä kuitenki kierreltiin siellä myyntipuolella ja niinhän siinä kävi, että mun vastustamaton charmi puri taas kun tauti. Mua tultiin pyytään semmoseen koiran hyvinvointiluentoon mallikoiraksi. Emäntä siinä koitti estellä, mutta mentiin kumminki. Ei se sitte ollukkaan kiva juttu. Se teltta kohisi kummallisesti ja sitte se luennoitsijaemäntä yritti vetää multa jalat irti. Venyttelyä muka. No mää vähän irvistin sille siinä sitten kun se yritti mun etujalkaa irrottaa. Siittä sitä saiki kuulla lopun päivää ja seuraavanaki päivänä. Emäntää hävetti vissiin aika kovasti. En mää yleensä semmosia harrasta, mutta nyt oli melko ahistavan olonen tilanne.

Sunnuntai-iltana ajeltiin kotia ja matkan varrella vielä poikettiin naisissa. Tällä kertaa mun epäonneksi se nainen oli russeli eli Ricon heiniä. Mutta niinhän siinä kävi, että eihän se Rico onnistunu sitä neitosta hurmaamaan. Että yritykseksi jäi aikamiespojalla. Vähän mua meinas se naurattaa, mutta Rico ei vissii ollu moksiskaa. No ei kai, ku ei se tiiä, mistä jäi paitti. Emännät oli vähä pettyneitä, ku ne on niin kovasti oottanu, että Rico sais jälkikasvua. On se kumma, mulle on pentuja tulossa pilvin pimein ja niistä ei oo kukaan kiinnostunu. Siitä tuliki mieleeni, että toissayönä musta tuli toisen kerran iskä. Disa synnytti pienen pentulauman. Tyttöjä tuli pääasiassa, mutta katotaan ny muutama viikko, että mitä niistä tulee. Ilmeisesti loppukesästä pitäis mennä niitä moikkaamaanki. Voishan se olla ihan jees, mutta kuhan eivät vaaji, että mää rupeen niitä hoiteleen. On tässä oman talon ja porukoitten vahtimisessa ihan tarpeeksi.

Sitte vielä täytyy mainita, että eilen oltiin Elina Jänesniemen tokokoulutuksessa. Noi ihimiset sekos ihan täysin. Heti alkuun emäntä käski mut maahan ja ne muut tyypit alko juokseen ja huuteleen ja heilutteleen leluja siinä ympärillä. Kerran ne sai mut hairahtuun ja nousin istuun, mutta muuten katoin turvallisemmaks maata vaan ja syyä nakkia. Emännällä oli kiire töihin, mutta pikareeniä saatiin liikkeestä maahanmenoon ja seuraamiseen. Mulla ois vaan ollu paljo muutaki tekemistä siinä. Siittä syystä vissiin ja viimesimmän M&M cupin takia, jossa pistin elämää risaseksi kentällä, emäntä on enevässä määrin puhunu jostain hanskojen naulaan heittämisestä. Eihän se ees käytä hanskoja, ainakaan nyt kesällä. Ihme höpinää. Ja agi-rodusta se puhuu kans välillä, jotenki masentuneen olosesti jo etukätteen. Ota näistä selevää.

Huomenna nyt kuitenki lähetään juhannuksen viettoon pohojoseen mökille Ronskun ja Lucan ja ihimisien kans. Varmasti tullee hauska reissu, vaikka itikoitaha siellä on hirviästi. Mutta viimeks ainaki oltiin pihalla melkeen aamusta iltaan ja vähä yötäki. Että eipä muuta ku oikeen mukavaa ja lämmintä juhannusta itte kullekki!

Riemu


PS. Lissää kuvia SM-kisoista tullee ÄSKK:n nettisivvuille, kuhan nuo isäntä ja emäntä kesäkiireiltään ehtivät.