Tiistaina treffattiin vuorostaan tokokentällä. Emäntä aina valittaa, että mun jäävissä liikkeissä on otettu takapakkia. Mutta emmää viitti jäähä sinne keskelle kenttää tököttään tyhymän näkösenä ku toinen kävelee menojaan. Että sillon ku emäntä sannoo että seis niin mää kävelen vaan sen perässä. Sitte ku se sannoo että maahan niin jään seisomaan. Hehheh. Vähänkö on mukava vähä härnätä sitä. Kyllähän mä ne jutut ossaisin vieläki jos haluaisin, mutta mua ei oikeen noi paikallaan olemiset huvita. No emännän mielestä ton kerran paras anti oliki se ku se kouluttajatäti sano, että mää oon vähä pulskistunu. Kai sitä pulskistuu ku emäntä tunkee ruokaa ovista ja ikkunoista. Mutta solakkana aion pysyä silti.
Pistänpä tähän muutaman Ronskun tokokuvan. Sen emäntä sano noille, että Roni ei suostu noutokapulaan koskeen, mutta noi yllytti kokkeileen. No Ronihan otti sen suuhunsa ja meinaski, että en anna ennää ollenkaa irti ku tuollailla mua solvaatte. Roni ottaa tuon maahanmenonki meleko kirjaimellisesti niinku näättä. Ihan ihme tyyppi.
Emäntä toi mulle muutama päivä sitte töistä uuen luun, ku noi papparaiset tuhos multa kaikki viime viikonloppuna. Se on semmonen hauska käärylä. Ehkä parasta siinä on se ääni, joka siittä lähtee ku sitä läpsii parkettilattialla. Sitä on hauska harrastaa varsinki sillon, ku emäntä ja isäntä yrittää kattoo telkkaria.
No kokeilin mää sen läpsimisen lisäks sitäki, että jos sen haukkais yhellä iskulla. Sitte mulla tuli mieleen se Ronskun kohtalo ja päätin vaan vähä järsiä sitä.
Musta tuntuu, että emäntä oli tästä luusta enemmän innossaan ku mää. Tää oli nyt sitä semmosta lähiruokaa. Kotimaisen hirven nahasta tehtyä. Eipä sillä mulle muuta väliä oo, mutta kuulostaahan se toki miehekkäältä sanua, että määpä tässä tommosta hirven nahkaa nakertelen. Hirvi on kuitenki meleko iso kaveri, mitä oon kuullu. Tai telekkarista nähny.
Riemu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti