Tuuliviiri

Kiireinen näyttelyviikonloppu takana. Lauantaina matkattiin Porvooseen moikkaan rotutovereita. Niitä oliki pitkästä aikaa ihan runsahasti paikalla. Hyvät mahikset mukavaan päivään siis ois ollu olemassa, jos vaan noi ihmiset taas ois tajunnu päästä meiät kaikki vapaaks. Siellä oli niin mukava nurmikenttäki, jossa ois ollu hyvä vetää pienet pinserirallit. Mutta ei. Ja kyllä se sääki toisaalta oli aika onneton. Tunnin oottelun jälkeen mää aloin jo hermostua. Vettä sai niskaan aina pienin väliajoin ja tuuli oli ihan mahoton. Vaarallinen suoraan sanottuna. Yks semmonen tuomarihökkeli meinaski lähtee lentoon siinä jossain vaiheessa, mutta en mä siittä ollu moksiskaan. Keskityin viestittään isännälle ja emännälle, että voitas jo pikkuhiljaa lähtee.

Siellä oli aika mukava tuomari siellä Porvoossa. Semmonen mies, joka jutteli mulle ja emännälle pitkät pätkät. Ei ne tuomarit yleensä juur pölötä ku jottain omiansa yksinään tai sille toiselle tyypille, joka siellä istuu ja kattelee jottain papereita. Mää taisin tehä siihen vaikutuksen, ku mun ei tarttenu tällä erää käyä siellä kehässä ku kerran. Jotaki mää tosin kuulin, että se selitti emännälle jostain feminiinisyyestä, mutta mua se ei varmaankaan voinu tarkottaa.

No sunnuntaina oliki vähä lyhyempi matka näyttelyyn. Orivetelle mentiin. Tällä kertaa ilima oli vähä parempi. Ainaki säilyttiin kuivin nahoin. Siellä vaan ei juurikaan näkyny pinsereitä. Kolomekko meitä oli. Mutta oli siellä semmonen aika hulppeen näkönen doggitytteli, jota yritin liehitellä. Vitsit taas ku ei aina ois noi ihimiset narun päässä.

Sunnuntain näyttely oliki taas ihan toisesta ääripäästä lauantaisen kanssa. Ei ne meinannu saaha millään tarpeeksensa mun ihhailusta vaan mun piti käyä siellä kehässä vaikka kuinka monta kertaa. Ja kaks eri tuomariaki mua läpisteli.

Toinen kehä oli sisällä. Siinä vaiheessa aloin olla jo aika väsyny. Sitte mut vielä laitettiin semmosten isomman ja pienemmän karvakaverin väliin, joista mua etempi yritti ottaa yhteen ittensä eessä olleen kanssa ja mua takempi murisi mulle koko ajan. Ja sitte oli kamalan ahastaki vielä. Eikä sitä hommaa helepottanu yhtään, että se lattia oli aika epäilyttävän ja liukkaan olonen.

Eilen illalla poikettiin vielä emännän kanssa Ronia lahjomassa. Emäntä anto sille semmosen hurjan kokosen puruluun. Mutta eipähän tuo Ronilla kauaa kestäny. Puolet se oli siittä jo nykertäny siihen mennessä ku lähettiin. Eikä se antanu mun auttaa sitä yhtään, vaikka mistä suunnasta yritin. Niinpä mun piti vaan keskittyä härnäämään Ricoa.

Että olipahan taas viikonloppu. Tännään kyllä vaan levähtelen ja otan päivätorkut sängyssä emännän kanssa. Illalla vois toki käyä agireeneissä ja huomenna onki taas meiän omat kisat eli M&M Cup. Että ei tässä sentään laakereille kerkiä leppäileeen! Noitten näyttelyitten viralliset höperrykset löytyy mun nettisivuilta. Sinne on lisätty pari komeeta kuvaaki musta.

Riemu