Perjantai

Mukavan kiireinen päivä takana taas. Heti aamusta Muusa-neidin omistaja soitteli emännälle, että lähettäskö me Agirotuun heinäkuussa. En mää ymmärrä miksei emäntä mua sinne aiemmin ollu jo ilimottanu, mutta ainaha se mukava on ku perrään kysellään. No emäntä sitte luppautu kuitenki, että osallistutaan yhteen maksimöllijoukkueeseen. Saa kuulemma joukossa olla yks tämmönen virallisiaki kokkeillu yksilö, vahvistuksena (hehheh!; emännän kommentti). Vitsit mää vaan pahoin pelkään, että ei me saaha sitä rataa neljästään niitten kamujen kaa suorittaa...

Illalla mua saavuttiin ihasteleen ihan Tampereelta asti. Yhdet tyypit suunnittelee, että ottais mun pennun ja halus tulla pinseriä seuraileen noin niinku livenä. Mää tietenki näytin niille kaikki parhaat puoleni. Vähän mää kyllä kuuntelin, että isäntä ja emäntä ei ihan vaaleenpunasessa valossa varsinkaa mun pentuaikaa niille muistellu. En ymmärrä. Mähän olen 24/7 itte herttaisuus, oon aina ollu.

Kyllä tää vähä pisti aatteleen, että musta on sitte oikeesti tulossa iskä joillekki pikkukirpuille. Miten siinä niin kävi? Mää oon ihan pieni vielä ittekki, varsinki välillä ku pennuttaa. Emmää tiiä, ehkä tässä pitäis alkaa ottaan ittee niskasta kiinni ja aikuistua jotenki, ku on kuitenki melko vastuullisessa asemassa piakkoin. Mitäs luuletta?

Nyt ihan illalla tuli vielä noita emännän ja isännän tuttuja kyläileen. Niillä oli mukana semmoset ihmeelliset pikkuihmiset. Niitten kanssa ois ollu kiva leikkiä, mutta ei noi antanu. Sillä pienemmällä oli semmoset kummalliset housut, joista yritin päästä selvyyteen haistelemalla, mutta ei noi sitäkää oikein hyväksyny. Ei siinä sitte auttanu muu ku pistää omalle matolle maate ja seurailla syrjäsilmällä niitten pikkukamujen touhuja. Saatto siinä vähä jo mennä pilikkiretken puolellekki. Niin että nyt äkkiä nukkumaan. Kommeusunet oottaa!

Riemu