Pojat

Huokaus. Taas tuli kylymät ilimat. Kyllä tässä jo pieni pinseripoika kaipailis lämpimämpiä kelejä. Noh, pakkaspäivän piristykseksi emäntä ja isäntä toi mulle eilen kaupasta tuliaisiksi uuen alustan koppaan. Emmä siittä niin alustana välitä, mutta sitä on melko mukava kuletella ympäriinsä mellevän näkösenä ja huvittaa itteensä ja muita. Kyllä sen päällä ihan mukava makoillakkin on, mutta niin, että suurin osa siittä on kuitenki mun suussa.

Ku ei oikein uloskaan tehny mieli muutaku katella niin kokeilin Ricon tassunjälissä sitä emännän auttamista. Tenttiin lukemisissa siis. Se oli kyllä liian tylsää tekstiä mun makuun ja emännän äänensävystä päätellen se ei ollu ees tyytyväinen mun avustusyrityksiin. Aika kummallista sanon mä.

Viikonlopun pelastus oli se, että Roni-veli tuli yökylään. Sen kanssa touhuttiin koko ilta. Mää toin sille kaikki mun lelut ja puruluut vuorotellen mun lelulaatikosta ja se hajotti tai söi ne yks kerrallaan. Siis ainaki melkeen. Ja mää yritin katella mahollisimman läheltä ja ottaa mallia.

Se on kyllä kans aika kova kundi, vaikka se koko ajan esittääki jotain maailman kilteintä. Mutta siks me ollaanki nii hyvät kamut. Se tekee tihutyöt ja mää kannustan vieressä. Sitten ku emännät ja isännät huomaa, ne niin se esittää viatonta ja multa roikkuu suusta joku lelun riekale, jonka mää oon saanu siltä. Mää oon itte niin huono rikkoon leluja, että saanpahan vähä semmosta pahiksen mainetta siinä Ronin siivellä!

Ronilla on kummallinen tyyli käsitellä tota aktivointipalloo. Siis kyllähän te tiiätte sen idean? Emäntä tunkee sinne jotain papanoita ja sitte sitä rullaillaan pitkin kämppää ja sieltä tippuilee niitä nameja pitkin matkaa. No Roni ei oo tota rullailuhommaa oikein hokannu. Tavoilleen uskollisena se vaan menee johonki nurkkaan nököttään sen kanssa ja puree sitä! Siis miten se kuvittelee saavansa sieltä sillai mitään? No kai se sieltä kuitenki jotain sai puristettua ulos, ku se pallo oli ihan tyhjillään sen käsittelyn jäliltä. Se hauska puoli siinä sen touhussa on, että se saa sillai pureskelemalla aikaseksi melko muhevia äänimaalimoita siittä.

Vaikka ei pihalla juuri oltukaan niin kyllä se touhuaminen pisti nukuttamaan. Otin pieniä välitorkkuja ja sillä aikaa Roni vartioi porukkaa.

Sunnuntai-aamuna lähettiin innokkaina Ronin kanssa aamulenkille, mutta aika pian mää huomasin, että keli oli jotakin aivan sopimatonta mun aristokraattiselle hipiälleni. Pakkasta oli että paukku ja lunta tuli tuulen kera. Urheasti silti painettiin muutama hetki tuolla rantsussa kepin perässä, mutta aika pian suuntasin nokan kohti kotia, enkä suostunu paljo muita ootteleen. Ei sen jälkeen oikeen oo tehny pihalle mieli. Koskaan ei oo ollu noin kamalaa. Ees kaverin läsnäolo ei auttanu tässä kelissä.

Sisällä pistettiinki vielä Ronskun kanssa muutama puruluu palasiksi ja poseerattiin porukan mieliksi kaverikuvissa.

Päivällä Roni sitte lähti kotiansa emäntinee ja isäntinee, eikä ne suostunu ottaan mua mukaan, vaikka kuinka kovasti yritin. Eipä siinä auttanu muu ku kattoa kaihoten perään ja pistää päivätorkuille.

Riemu