Laiskotellen

Hm. Harmittaahan tuo vähä. Nyt mun pittäis olla siellä Helsingissä Voittaja-näytelmissä, mutta täällä mää vaan kirjottelen plokia. Mutta ei auta. Ehkä ens vuonna sitte. Mutta tässäpä teille vähä tämmösiä uusia hienoja taitoja ja juttuja mitä oon toipilas- ja reenitauon ratoksi opetellu:


- Sängyssä nukkuminen, siis myös yöllä.
- Entistä suurempi vaativuus sopivan nukkumakohan kans. Haluan löytää sen JUST sopivan nukkumapaikan ja -asennon ja ylleensä emäntä tai isäntä on jompi kumpi just siinä kohtaa sohvaa tai sänkyä jossa se paras paikka ois. Siis paikanvaihtoo ja huokailua, kunnes niistä jompi kumpi lähtee käymään jonnekki. Sillon isken heti.

- Neliveto tietyssä kohtaa odotushuonetta. Yleensä ottainhan se oottaminen on ihan kivvaa, ku siinä on muitaki siinä huoneessa, mutta sitte ku se yks tietty ovi aukee... Lääkärisetille ja -täteille oon ollu kilttinä. Nehän tekkee vaan työtänsä.
- Ulukoilu säällä ku säällä. Oon karaistanu komiat tassukkani ja tännäänki oisin voinu kävellä vaikka Tampereelle asti, jos emäntä ois jaksanu, vaikka oli 17 astetta pakkasta. Karvamekko auttaa siinä kyllä jonku verran. Emäntä hankki jo alakusyksystä kyllä jonku haalarinki, mutta jostaki kumman syystä se ei oo sitä mulle vielä pukenu sen sovittamisen jäläkeen. Hyvä niin.

- Sitte oon oppinu tunnistaan jo kaukaa millon SE YKS takki otetaan laatikosta. Sillon painelen perimmäiseen sohvan nurkkaan eikä sillon auta huutelut.

- Joku viikko sitte emäntä huomas mun aivan täysin uuen taion. Se luki tuolla sohovalla, niinku se aina tekkee ja alako yhtäkkiä ihimettelleen, että miks on niin hilijasta. Mää en ollu sen kainalossakaan, niinku ylleensä niin sillä heräs joku eppäilys ja se lähti mua ettimään. Ja niinhän se sitte sai mut kiinni itteteossa. Oon opetellu nimittäin kaivaan nameja sen takin taskusta. Asettelen etutassut ihan hiljaa niitten kenkätelineen päälle ja sitten vaan suu käy, jos tasku on jääny auki ees vähä. Emäntä ei ollu kovin innossaan tästä uuesta taijosta, mutta ei se voinu olla nauramatta mulle.

Tuossa on kyllä muutama semmonen taito, jotka on ihan suoraan Jokaisen Pinserin Käsikirjasta. Tai Tassukirjasta. Saapa nähä mitä vielä keksin tässä, jos ei jottain aktiviteettia pian ala olleen enempää.

Ens viikolla Riemuliiterin matto saapuu onneks lopultaki niin saattaa olla, että päästään reenaan taas. Kyllä mää oon oikiastaan aika ylypiä noista meiän seuran touhutätteistä ja -setistä, että näin pienellä seuralla on nyt niin hieno harjotuspaikka hommattuna. On ne vaan. En mää oikiastaan ois ennää suostunukkaa menneen sinne kasvihuoneelle pöllyttämmään. Ei siellä ollu arvonsa tuntevalle Pienelle Pinseripojalle ollenkaan sopivat olosuhteet!

Mutta nyt pittää mennä takas auttaan emäntää lukemisessa. Sillä on ens viikolla vielä kaks tenttiä ja sitte se aikoo olla ajattelematta kouluja ainaki loppiaiseen asti. Hyvä niin, sillä alakais olla korkia aika taas keskittyä vähä mun kansa touhuamisseen!

Riemu