keskiviikko 10. elokuuta 2016

Vesi Matkaa Kotiinsa

Siitähän on kohta kolme kuukautta, kun Riemu nukutettiin. Elämä jatkuu ja aika kuluu hirveää vauhtia. Ihmeelliseltä se tuntuu, kun yhtäkkiä kahdeksan vuotta elämässä ollut asia vaan häipyy. Muutaman ensimmäisen viikon yllätin itseni mm. kaupassa miettimästä, että onko Riemulle kauraryynejä. Ruoka-aikojen lähestyessä on kummallisen rauhallista. Ja muutenkin kovin hiljaista täällä kotona.

Alkuun meillä toki oli Dedi paljon täällä toisen koiran virkaa hoitamassa, kun valmistauduttiin SM-kisoihin ja MM-karsintoihin, niistä varmaan tarina erikseen jossain kohtaa. Karsintojen jälkeen ollaankin saatu harjoitella muutamia satunnaisia koiravieraita lukuunottamatta yhden koiran taloutta. Helppoahan se on noin käytännössä.

Nyt muutama kuukausi myöhemmin sitä välillä aina vaikkapa lenkillä ajattelee, miten ihmeellistä se on, että yhtäkkiä tässä onkin vain Rallin kanssa kaksin tallustelemassa. Kummallista. Mutta tosiaan kovin helppoa. Nyt luulisi olevan kätevä ja hyvää aikaa treenailla Rallin kanssa milloin mitäkin, kun ei tarvitse toista koiraa sulkea eri tilaan, mutta jos totta puhutaan, niin eipä ole tullut tehtyä yhtään mitään. Jonkun sortin reenimasennusta kai. Ehkäpä se tästä syksyä kohti taas ja kun on päästy Rallinkin kanssa vähän kisaamisen makuun.

Pari viikkoa sitten käytiin heittämässä Riemun tuhkat viimeiseen sijaansa. Mietittiin, että mikä paikka olisi hyvä. Lopulta tultiin sellaiseen tulokseen, että päästetään ne veteen meidän mökin lähellä sijaitsevan Hepokönkään päältä. Riemu kävi siellä monen monta kertaa. Sinne voidaan mekin aina palata. Riemu tykkäsi esittäytyä yleisölleen näyttävissä ja korkeissa paikoissa, kuten kivien ja A-esteen päällä, joten eiköhän tuo paikka komeudessaan ole sille oikein sopiva.

1 kommentti:

  1. Tervehdys pitkästä aikaa. Olet niin kauniisti kirjoittanut Riemusta, että täällä kyyneleet silmässä sitä lueskelen. Tulee mieleen nuo omat menetyksetkin siinä samassa. Kyllä karvakaverien tassunjäljet säilyvät sydämissämme ikuisesti. Olen jättänyt agilityradat ainakin toistaiseksi, koska en viihdy enää kolmosluokassa ja ainut 2-luokkalainen Pluto sairastui vuosi sitten mastikatoriseen myosiittiin ja viime keväänä todettiin sen seurauksena kuiva silmä. Peruin sitten kesäksi varaamani treenipaikan. Tessulla treenailen rally-tokoa ja se nousi äskettäin mestariluokkaan. Lukalle aattelin hommata RTK 1 ja yksi hyväksytty tulos on jo plakkarissa. Ja 12-vuotias on innoissaan. Taran kanssa käytiin yksi MEJÄ koe keväällä ja se sai muistaakseni 2-tuloksen. Tarakin täytti jo 11 vuotta ja on yhtä menevä kuin ennenkin. Piiku-iltatähden olen treenaillut rally-tokoa, mutta se on aikas rauhallinen russeli eikä draivia oikein löydy. No, ehkä motivaatio vielä löytyy. Toivottelen sulle hyvää loppukesää ja alkavaa syksyä! Rapsutukset Rallille terveisin Leena ja Ansometsän Russelit

    VastaaPoista