Onnenpäivä

Täällä sitä vaa henkseleitä paukutellaa. Tuli tuossa loppuviikosta pikatilaus tuolta itänaapurista. No mitäs. Kyllähän se mulle passas. Ei muuta ku treffeille Tuusulaan. Herrasmiehenä mulla meni siinä liehitellessä sen verran aikaa, että nuo ihimiset alko jo hätäileen, että tartteeko mulle hommata paikkaaja. Emmää semmosia puheita viittiny kauaa kuunnella niin hoidin hommat kotiin.

Yritin tänään emännälle agilitytreeneissä todistella, että eikö se nyt riitä, että oon noihin siitoshommiin alkanu. Ei oikein kiinnostas tommoset käskemällä tekemiset näin kevätaikaan, ku ois mielekkäämpääki puuhaa. Oon mm. alkanu tekemään taideteoksia. Ruoka ku ei välillä maistu, mutta jotaki sillä pitäs tehä niin asettelen niitä papanoita sillä tavalla nätisti kupin viereen. Emäntä ja isäntä ei tietenkään mun taidetta osaa arvostaa.

Tää halutun uroksen elämä on kyllä mukavaa. Mutta onhan se raskastaki. Viime reissun jälkee piti oikein hakia oma viltti sohvalle ja ottaa piiitkät nokkaunet.

Sittemmin mää oon lähinnä haaveillu niistä tulevista treffeistä, joita mulle on lupailtu ja katellu kaunista keliä. Joskus tuo räpsiminen vaan meinaa ottaa päähän, vaikka tiiän, että sitä on vaikee vastustaa. Oon luonnonlapsi poseeraamisessa.

Riemu