Jalat Tukevasti Ilmassa

Muutama kuva puhelimen muistista. Kyllä vaan vanaha ontuva eeriksoni oli kova peli kameranaki tähän iipuhelimmeen verrattuna...

Pinseriunia:


Kävin ystävien kanssa laivalla viime viikonloppuna. Ralli oli sitä mieltä, että mää tuun mukkaan:


Lumet on alakanu sullaa hirviää vauhtia ja Ricolassa se tarkottaa unohtuneitten lelujen löytymistä sieltä täältä. Ralli löysi eilen yhen, joka olis ihan väkisin pitäny saaha käyttöön. Tuloksena kuvasarja russelin kevyehköstä takapäästä tai tojiste siittä, että tässäkään asiassa Ralli ei ossaa käyttää takajalakojaan. Ne vaan "roikkuu tarpeettomina ilimassa". Hyvät naurut siittä ainaki sai, mutta ois tarttenu tajuta ottaa videoo.


Rallin fysioterapiasta sen verran, että ei ollu vesijumppa aivan russelin mieleen. No kilttinä ja soppeutuvaisena kaverina seki onnistu kyllä ja meni oikeen mukavasti loppua kohti. Rallia lahajottiin ihanilla Ziwipeak-nammeilla ja niihin hurahtaneena Ralli rupes katteleen juoksumaton veen alla olevia ruuvinkantojaki nameiksi. Siinä meinas keskittyminen ite tehtävään herpaantua, ku piti yrittää ruuvinkantanameja pyyvystellä. Hienosti tyyppi ossaa puhaltaa ulospäin, ku nokkansa veen alle laittaa, mutta hupsu pieni ukkeli nuin muuten!

Ennen vesijumppaa Ralli pääs vähä jumppaamaan tasapainotyynyllä ja hierottavaks. Yllättäin tällä errää ei sitten ollukkaan vasemmalla puolella mittään. Oikeella oli ihan pieni jumi ja semmonen samanlainen "hytkytyskohta" joka viimeks löyty vasemmalta nikamavälistä, oli nyt oikeella puolella, mutta lievempänä. Oikee takanen oliki nyt alakanu pomppia vasemman ohella, mutta nuin ylleensä pomputus on hoitojen jäläkeen alakanu vähentyyn sitte talavisista "lukemista". Meillä on nyt viijen kerran vesijumppa/fysioterapiasarja ja kotonaki yritettään vähä jumppailla lihaksia tasapainoon. Semmonen tasapainotyyny olis tosi hyövyllinen Rallille, jonka pomputus SAATTAA johtua löysähköistä nikamavälleistä, joien lihaksia treenaamalla tilanne vois helepottua. Mutta onpahan vaan aika arvokas peli opiskelijan kukkarolle...

Mitä raha-asioihin tullee, niin tajusin viime viikolla, ku ostin Riemulle yhen viikon ruokatarpeet, että mulla mennee sen raakaruokiin lähemmäs satanen kuussa! Muistan, ku joskus raakaruokintaa mainostettiin kaiken muun hyvän lisäksi halavempana versiona, mutta kyllä mää aika huippulaatusta kuivaruokaa saisin ostaa, että tuo sama summa menis kuussa. No okei. Jos ostasin laatikoittain lihat ja tekisin ite esim. kasvissoseet ym. niin varmasti pääsisin halavemmalla. Muttaku pakastetilat on rajalliset ja haluan kumminki syöttää monipuolisesti eri lihoja niin se laatikkokauppa ei oikeen onnistu. En tiiä uskallanko ees, mutta ehkä pittäis joku kerta laskee, että palijoko mulla ylleensäkki mennee keskimäärin koiriin kuussa. Ku laskee koulutukset ja ruuat ja elläinlääkärit ym. niin ihan helekatistihan se on. Mutta omapa on valintani. Ehkä mää ostan sitte itelle vähä halavempaa ruokaa ja vähemmän vaatteita sun muuta. Taikka sitte mää vaan valitan, ku rahat on jatkuvasti kaikki.

Unohtuneet

Viimesimmässä vuojatuksessa unohtu arssinoija Rallin pomputusten kans. Käytiin siis viime maanantaina fysioterapeutti Kirsillä. Ekaks Ralli sai kiipeillä portaissa, suorittaa semmosta hassua rimakujaa, seisoskella puntarilla (jossa oli joka jalalle oma näyttö), kävellä Kirsin jalkojen yli yks jalka kerrallaan ja vaikka mitä. Sen jäläkeen Ralli rauhottu hienosti hoijettavaksi ja nautti aivan silmiinnähtävästi. Loppuvaiheessa melekeen nukahti. Kehut sai taas, kun on niin fiksu.

Kirsi katto Rallin selekäkuvia ja totes, että ei niissä oo huomauttamista. Mutta ilimeisesti pomputus voi johtua ihan millin tai parin heitosta ihan viimesten okahaarakkeijen pittuuessa. Mutta se ei siis kuvista ainakaan selvinny, mistä Rallin pomputus johtuu. Vasemmalla puolella oli taas jonku verran jumia, mutta ne aukes kohtuuella. Kuuennen nikaman välistä löyty semmonen kipupiste, joka sai vasemman takasen hytkymään. Oikeella puolella vastaavaa ei ollu. Ilimeisesti se ei kumminkaan teheny mitenkään erityisen kipeetä, ku pikkunen ei ees päätään nostanu vaan nautti vaan. Sekin kohta saatiin käsiteltyä niin, että lopulta mitään tärinöitä siittä ei saatu enää aikaseksi.

Lopuksi Ralli joutu vielä vesijuoksumatolle seisoskelemaan ja totuttelemaan vetteen. Se ei ollukkaan niin kiva juttu. Mutta hyvä, kun kokeiltiin jo. Meillä on nimittäin ens viikolla aika vesijumppaan, jota otetaan n. viijen kerran ylläpitävänä treeninä. Tarkotuksena olis nyt yrittää treenata takapään lihaksia niin, ettei niistä tuu pomputuksen vuoksi eripariset. Samalla Kirsi aina käsittelee sen hytkymistä aiheuttavan nikamavälin, kun se ilmeisesti kumminkin se syypää pomputukseen on. Lisäksi "kotiläksyksi" saatiin noita takapäänkäyttöharkkoja ja että käyttäis molempia jalakoja erikseen eikä esim. hyppäyttäis niitä molempia aina kerralla alas portaalta tai matalan esteen yli.

Lenkillä oon huomannu, että pomputus väheni ihan huomattavasti hoijon jäläkeen. Oli puhe siitä, kun huomasin, että ihan pienikin veto auttaa heti ja pomputus loppuu. Niinpä oon nyt yrittäny pelata lenkillä hihnan kans niin, että pomputuksen alkaessa hihna heti kiristyy. Sillain tuetaan eelleen sitä lihasten tasapainosta kehitystä ja ehkäpä samalla vähän niinku opetan sitä, että hihna kiristyy heti, ku pomputus alakaa. En tiiä tajuaako Ralli etes pomputtavansa eli että voiko se tavallaan sitä oppia välttämään, mutta kaikkee voi kokeilla.

Huomasin blokin kuvakansiossa nipun julkasematta jääneitä kuvia. Pistetääs neki nyt tänne. Ne on otettu muutamia viikkoja sitte pienellä peltolenkillä.


Kyttäyselekeistä päätellen Ralli on ollu liikaa paimenien seurassa...

Pääsiäinen Auringossa

Säät sattu suosiin tänä pääsiäisenä. Tätä kysseistä juhulaa tuli vietettyä pääsääntösesti koiriin liittyvissä puuhissa, vaikka kovasti oli suunniteltuna kouluhommiaki. Ne nyt sitten vaan jostain syystä jäi... Perjantai oli niin pitkä, että kerkisin leipomaan, käymään treenaamassa Rallin kans, osallistuun seuran vuosikokkoukseen ja vielä hoitaan iltaulukoilut Ricolassa. Rallin kans otettiin tehotreeninä yksittäisiä ongelmaesteitä eli keppejä, keinua ja muista kontakteista puomia.

Saatiin viimeksi koulutuksessa ohojeet Rallin keinukammon päihittämiseksi. Siihen oon nyt yrittäny panostaa. Tasapainolauta/-keinu valamistu viikko sitte ja sitä on aina ruokaillessa reenailtu. Ohoje oli, että aina ennen kaikkia kivvaa, kuten myös ennen lenkkeilyä, mutta en oo siittä ihan pitäny kiinni, ku ongelmaa laualle menemisessä ei oo ollu. Jo toisena iltana Ralli meni ite laualle makkoileen ja ootteleen ruuan laittamista. Tuon siis lauan keittiön matolle aina, ku rupeen laittaan noille ruokia ja ennen "ole hyvää" Ralli menee lauan yli muutamia kertoja. Ongelmia ei tosiaan oo ollu ja Ralli onki ruennu oikeen vauhilla hyppäämään siihen. Eikä sekkään aiheuta minkäänlaista epäröintiä, että itte yritän vielä lisäksi keikutella sitä noppeilla nousuilla ja laskuilla.



Ite keinua yritettään tehä hallilla aina ihan ekaks. Että se kaikki hauska ossuus tullee vasta sen jäläkeen. Keinun yläosasta alas leikkimään juoksu on erittäin varovaista eelleen, vaikka alaosa on vieläki vaan n. 20 cm päässä maasta. Sillä hetkellä ku keinu laskeutuu, Rallin on pakko jämähtää aina jännittyneenä paikalleen. Ei kuitenkaan yritäkkää hypätä keinulta pois, mutta inhottava se sen mielestä tuntuu olevan. Sitte toisaalta semmosta harjotusta, jossa se vaan keinun vierestä hyppää kontaktille ja pamauttaa samalla keinun alas, se tarjoo jopa ite. Että en oikeen ota selevää, mistä se tossa toisessa harjotteessa kiikastaa, mutta eipä se auta ku yrittää toistoilla saaha siihen rohkeutta. Tännään homma nytkähti kuitenki vähäsen etteenpäin, ku otin käyttöön pallon kontaktilla leikkimiseen. Sitä on vaan vähä hankala vettää wubbaan verrattuna, mutta tuntuu olevan sen verran motivoivempi lelu, että käyttäkäämme sitä tästä eespäin.

Riemuki pääsi piiiitkästä aikaa tekemään pienen pyrähyksen. Ja yllätti mut taas aika positiivisesti. Meni kepit ainaki puolen vuojen tauon jäläkeen heti oikeen iliman sen kummempia apuohojauksia ja rupes oikeen juoksemaanki pienellä pätkällä. Käytin palakkana tuota tuommosta pääsiäismunan sisuspalleroo, jossa on nami sisällä. Semmosta isompaa versioo, ku ne normaalit. Se tuntuu kyllä motivoivan Riemua ihan uuella tavalla. Ja ylimääräset haahuilut hallissa jäi tekemättä kokonaan. Ehkäpä tuo kastrointi alakaa näkymään vähä parempana keskittymiskykynä ja helepompana motivointina. Oikeen mukavaa olis se!



Lauantaina meillä oli viimenen toko ProCaniksella. Meillä oli möllikisat, jossa tehtiin 1,5 min paikkamakuu, seuraaminen, omavalintainen jäävä, luoksetulo ja hyppy. Paikkamakuu meni aika hyvin. Ei liikkunu eikä hötkyilly mihinkään suuntaan. Tosin tais pitää sitä omaa hiljasta ääntelyään. Ja palatessa hyppäs ylös heti ku viereen kerkesin. Saman muuten teki luoksepäästävyyessäkin ennenku tajusin, että apua siinäki vielä tarvitaan.



Seuraaminen meni aika mainiosti. Vähä siinä tuli semmosta yli-innokasta hypähtelyä, ku luuli, että mulla on lelu kainalossa. Ja loppua kohti meinas vähä levitä. Mutta erityiskiitosta saatiin erinomasista perusasennoista. Tän jälkeen leikitin meijän juttutuokion ajan Rallia pallolla, mikä oli virhe. Seuraamisesta maahanmeno ei siinä mielentilassa sitte onnistunukkaan vastaku kolomannella käskyllä. Muuten ok. Luoksetulo oli oikeen mallikas, vaikka mää Riemun kanssa oonki tottunu vielä vähä vauhikkaampaan versioon.



Hyppy tehtiin kosketusalusta apuna. Lähti hyvin käskystä hypylle ja jäi alustalle oottaan. Hämmenty vähä, ku ei tullukkaan naksua ja palkkaa, mutta pysy siellä. Liikku kumminkin vähän, ku menin vierelle, mutta tuli hyvään perusasentoon. Vaikka muutki kurssilaiset selviyty tehtävistä oikeen mukavasti, Susanna valitti meijät voittajiksi. Hieno, pätevä pieni pusseli! Loppukommentiksi saatiin, että kokeeseen tarttis rueta suunnitteleen menoo. No on me vähän niinku vissiinki jo päätetty, että elokuussa mennään Reinon ja Rallin kans yhessä, mutta rupeshan tuo poltteleen aikastamista. Sopivien kokkeijen puutteessa tarttenee kumminki oottaa sitä elokuuta. Toukokuussa olis sopivat muuten, mutta tulee vähän liian nopeesti. Ja sen jälkeen seuraavat sopivat oliki melekeen ne elokuun kokeet.



Sunnuntaiaamuna ajeltiin Ricon ja Rallin kans Turkuun. Rico pääsi kisaamaan kaks agilityrataa ja Ralli pääsi kisaturistiksi. Olin eellisenä yönä valavonu omien mahaongelmien kans ja olin kahen vaiheilla, että jaksanko lähtiä ollenkaan lyhhyitten unien ja huonon olon kanssa. Lähettiin kuitenki ja ihan hyvä niin. Eihän sieltä mittään sen kummempia tuloksia tullu. Eka rata oli kumminki kiva. Rico juoksi lujjaa. Yks harmillinen ja harvinainen riman puotus kuitenki erotti meijän nollasta. Papparainen ois ollu ajallaan vissiin viijes iliman sitä puotusta, että aika hyvin köpötteli kymppivuotias.



Toinen rata oli vähä kovempaa vääntöö. Siinä yritin ihan oikeesti ohojatakki, ku eka meni enempi juostessa. En tiiä väsymystäkö lie vai mitä, mutta koko rata oli aika kaamee. Rico ei kuunnellu eikä kääntyny yhtään. Aalta tuli ohijuoksu. Kai se jo ottaa papalla kunnon päälle. Lisäksi keinulla Rico jäi makkaamaan keskelle keinua ja sain ihan kunnolla houkutella sitä tulemaan sieltä alas. Että yliaikaaki tuli muutama sekunti. Kotona sai taas Ricon emäntä ja isäntä kuulla sen saman vanahan saarnan, että nyt sitä painua pois ja talaven jäliltä taas kuntoon kohotusta, jos halutaan vielä kissoihin mennä. Ilimeisesti etenki aa ja keinu alakaa ottaa papalla luihin ja ytimiin ja se ei tietenkään oo tarkotus. Pienellä painonpuotuksella sitä vois vähä helepottaa. Muutenhan me voitasiin mennäkki vaan hyppyratoja papan mielenvirkistykseksi, muttaku tuli uhiteltua sillä vielä kerran SM-kissoihin ajatuksella... Mutta eipä se semmonen tietenkään saa mennä papan terveyen ja hyvinvoinnin eelle! Että katotaan ny.



Tännään pääsi Ralli treenaan samoja juttuja ku perjantaina. Kepit mennee jo aika mukavasti. Apuna on vielä ollu ohojuriparit alussa ja lopussa. Pari kertaa meni perjantaina jo pelekillä alkuohojureilla, mutta lopussa meinaa usko loppua ja katse kääntyy muhun. Niinpä tännään jätettiin toiseks viimenen yks ohojuri paikalleen ja mainiosti meni! Tää läksy on siis tehty jopa vähän pitemmälle, ku "käsky kävi". Ehkä se sitte on tasapainossa ku keinuläksy vielä vähän tökkii. Muuten kontaktit on ihan mukavalla mallilla. Pysähtyminen on aika hyvin takaraivossa niin, että voin liikkua ite meleko huoleti etteenpäin ja Ralli jää oikeeseen kohtaan. Lissää häiriöö vaan ja kontaktit osaks jotaki pätkiä. Ja tulipa vaan mieleen, että tarttis myös varmaan jossain vaiheessa tehä putki - kontakti erottelua.



Rimpukka pääsi taas minireeneihin ja meni toistamisseen oikeen mukavasti, vaikka hypyt oli maksikorkeuessa. Poispäinkäännös meni sujuvasti ja kepit useemmasta suunnasta. Hyvä Rimpula! Mulla tuntuu olevan joku kisakuume päällä niin, että rupesin jo miettiin Riemun kans kisaamista. Lopetin siltä kortisoonin (toivottavasti) taas tältä talavelta niin se ois mahollistakimparin viikon päästä. Papparainen kyllä köpöttelis ja menis mieluusti, mutta ei sitä auta ihan hirviästi rasittaa. Mutta katotaan ny. Ehkä mun olis vaan paras keskittyä Rallin kanssa kisakunnon tavottelluun nää pari jälellä olevaa kuukautta ja ottaa vaikka sitte sen kans sammoihin kissoihin Riemuki kokkeileen, jos niikseen...



No jopa sitä tuliki taas höpöteltyä. Josko se olis tässä vaiheessa pääsiäistä sitte vihon alotettava se kouluhommien tekeminen... Taikka voi olla parempi mennä vaan nukkuun. Kuvat tältä päivältä.

Poing Poing Poing

Rallikaisella oli tännään elämänsä toiset epikset. Kisat alako ensikertalaisten luokalla, johon isäntä halus Rallin kanssa osallistua. Tuli kuulemma vähän yllätyksenä, kun tyyppi köpsöttelikin niin lujjaa. Muutama hylly tais tulla molemmilta rattoilta vääristä putkenpäistä, mutta hauskaa oli. Rallin kera harjottelun jäläkeen homma alako luistaa sen verran hyvin, että isäntä nappas luokan voiton Ronin kans.

Allekirjottanneen ohojaamana Ralli osallistu putkiluokkaan. Ei viittitty vielä lähtee kokkeileen kontakteja mölliratalle, ku on oltu niiiiin laiskoja reenaajia. Tai siis emäntä on. Emäntähän se mokaili ratallaki. Oikeen klassinen moka. Koira unohtu selän taakse ja väärä putken pää kuttu. Toinen rata meni huolellisemmin, mutta molemmilla kierroksilla tuli yks rima alas. Toivottavasti ei tuu tavaksi tommonen puottelu. Emmää siittä nyt noin vielä huolestu, ku reeneissä on menty usseimmiten vähä matalammilla hyppyillä ja olihan tuo taas ihan uuenlainen tilanne. Halli täynnä ääntä ja innostusta ja nuori koira. Ja sitäpaitti tultiin me toisiksi joka tappauksessa.



Rico-pappaki pääsi ratalle ensikertalaisissa. Kaveri oli vähä hämillään, ku ohjurin hommiin astu ensimmäistä kertaa agilityä kokkeilemaan tullu oma isäntä. Täytyy sanua, että yllättävän hyvin se meni, vaikka Rico ei päästäny isäntäänsä ihan helepolla. Alakuhämmennyksestä huolimatta tais olla molemmilla hauskaa. Ja tietenki ylleisöllä myös.

Huomenna meillä on Rallin kanssa hyppykoulutus. Mielenkiinnolla ootan sitä, kun ei oo kysseisestä asiasta ihan hirveesti tietoo. Varmasti hyödyllinen juttu ja toivottavasti ei jää yhteen kertaan, vaan muutki innostuu niin, että saahaan jatkumoo asialle.



Maanantaina onki sitte kova agilityviikonloppu hyvä käyä nollaamassa fysioterapeutilla. Ralli on pari kertaa ollu Ricon siivellä harjottelemassa hoijettavana olemista ja on kyllä menny ihan mukavasti. Viimeksi tojettiinki, että tällä hetkellä tärkeempää ois hoitaa Rallia, ku papparainen on ollu ihan ok. Jos nimittäin voitais vähän vaikuttaa Rallin pompottelevaan takajalakaan.

Pompottelu alako loppusyksystä sillain, että lenkillä sen huomasin, mutta tuli jotenki sammaan aikaan kovempien pakkasten kanssa niin aattelin, että kylymän takia ottaa vaihtoaskelia. Kyllä määkin yhenlainen hömelö oon. Piti oikeen mennä näyttelyyn asti tuomarilta se kuulemaan, että sehän pompottaa vasenta takastaan. Sitte ku se luki paperilla niin tajusin, että totta tosiaan. Täähän nyt taitaa olla sitä russelipomppua, josta kyllä oon kuullu, mutta en oo nähny/kiinnittäny huomioo. Ricolla semmosta ei nimittäin oo.



Viimeksi fyssarilla Rallilla oli pikkusen just vasemmalla puolella selässä jumia, joka tosin pehmeni helposti. Ja muutenkin "testeissä" se vasemman puolen erilaisuus oli nähtävissä. Onneks meijän fysioterapeutti on niin perehtyny asioihin, että osas mulle heti selevittää niitä mahollisia vaihtoehtoja, mistä se voi johtua. Polovethan Rallilla tutkittiin nolliksi, mutta tosin toteamuksella, että voishan ne tiiviimmätkin olla. Ja lonkat on A:t. Selekäkuvista ei oo virallista lausuntoo, mutta terve sen ranganki pittäis olla. Mää nyt vien vielä nuo kuvat fysioterapeutinki katottavaksi.



Maanantaina sen sitte kuulee, että mikä on nyt tilanne. Yritetään näin nuorena hoitaa tota lihaksistoo mahollisimman hyvin, ettei kehittys niin eripariseks. Saatiin jo ohojeita venyttelyihin treenipäivien iltoihin ja ehkä saahaan jotaki lisäohojeita jatkoo varten. Onneksi kysseessä ei ylleensä ottaen oo mikkään vakava juttu, mutta eihän tommonen tietysti ihan tervettäkkään oo. Ja näyttelyt nyt ainaki loppu meiltä, jos tuo tuommosena jatkuu. Mutta sepä ei niin suuri menetys meille oo. Ehottomasti tärkeintä ois tietenki se, että siittä ei aiheutus Rallille mittään ylimääräsiä kipuja! Että katotaan mitä tuleman pittää. Mutta onni on ammattitaitonen fysioterapeutti!

Harmaa On Hyvä Väri

Apua! Täytyykö mun rueta kuttumaan Pientä Pinseripoikaa nyt Pieneksi Pinseriherraksi? Eilen illalla nimittäin löysin tyypin nokasta ensimmäiset harmaat. Ja tänään pyörähti ikämittariin puolipyöreet viis vuotta. Aika kulluu ihan hirviää vauhtia. Mutta ei tota kyllä vielä herraksi taija voija sanua. Pinseri taitaa olla ikunen penikka.

Päivänsankarilla ei aamutuimaan aamulenkin ja -ruuan jäläkeen ollu suurta halua yhteistyöhön synttärikuvien muovossa. Tuohon aikaan päivästä on pikkutirsojen vuoro ja ne, niinku kaikki muutki tirsat on Riemulle hyvin tärkiät.



Rupeshan sitä mielenkiintooki löytymään, ku kaivoin esille Riemun synttäriherkut. Sitte tosin iski malttamattomuus pysyä hetkeekään paikalla. Sama se millon on syöty, mutta näläkä on nykysin Riemun ikkuinen seuralainen.



Eilen kokkeilin Riemun kans tokon reenaamista semmosen pääsiäismunan sisällä olleen palleron kans. Semmosen isomman version, ku mitä Kinderissä on. Laitoin siis namia sisälle ja palakkasin tiputtamalla namipiilon. Ja sehän toimi! Riemu oli ihan intona ja mulla säästy käjet. On nimittäin tuo Riemun näläkäsyys sitä sorttia, että multa meinaa lähtiä reenatessa sormet, ku se hotkasee palakkansa. Ehkäpä tästä saahaan uutta reeni-intua kessää kohti. Tota muovikuulaa en kyllä uskalla pihalla pakkasessa käyttää palakkana, koska eppäilyttää, että se murtuu siellä. Täytys löytää jostaki semmonen kuminen namipiilo, mitä oon reeneissä muutamilla nähäny!

Mutta siis Riemulle onnia ja niin terveitä vuosia, ku se nyt tollasella allerkikkotappauksella on mahollista! Mistä tuliki mieleeni, että tältä talavelta varmaan päästään pian taas kortisoonista erroon, jes! Riemu vietteli merkkipäiväänsä ylimääräsistä herkuista, lenkkeilystä ja älypellailusta nauttien. Ralli ei päästäny päivänsankaria helepolla, vaan aamu-, päivä- ja iltapainit on myös painittu. Nyt on PPP tyytyväisenä päivän touhuihin käpertyny Rallin koppaan ja tuhina käy. Huomenna onki elläilääkäripäivä. Riemulla ihan vaan tarkastus ja Rallilla rokotukset.

Aurinko On Taas Täällä

Aurinko ei sittenkää unohtanu meitä tänne kylymään pohojolaan. Niin kummallista ku se onki niin kyllä sen näkyvilläolosta vaan saa vähä virtaa tai ainaki parempaa mieltä. Toissa viikolla käytiin kattelemassa aurinkoo vähä toiselta kantilta, Roomasta. Matka oli mukava ja kulttuuriähkyttä ei selevinny. Tuliaisiksi sain mukavan flunssan.



Riemu ja Ralli oli Ricolassa hoijossa viikon ja oli menny ihan mallikkaasti. Ralli oli vallannu Rico-isukin kopan nukkumapaikakseen, vaikka oma, joka on ihan samanlainenki ku Ricon, oli tietenki mukana. Ei auttanu isukin ku nukkua viikko sängyssä. Pojjaat oli aika väsyneitä, ku kotia päästiin. Ihan erilaillahan sitä touhua riittää, ku on ikiliikkuja Ricon kans saman katon alla ja suoraan ovesta pääsee vappaana hakkeen pallua. Ja reeneissäki oli Ralli päässy käymään. Oli kuulemma ollu pätevänä.



Heti reissun jäläkeen päästiin Rallin kans Elinan koulutukseen. Mentiin rattaa ihan vähän ja onnistuttiin siinä aika mukavasti. Oli kuulemma ehottomasti paras pätkä, mitä ollaan koulutuksissa tähän asti esitetty. Oon viime aikoina palijo puhunu siittä, että pittäis opettaa Ralli kääntymään, niin tuntuu lukeneen ajatuksia. On nimittäin viimesen pari viikkua kääntyny yhtäkkiä ihan yllättävänki hyvin välillä. Mutta toisaalta vauhti on vähä hiipunu parhaista draiveista. Ei kai sitä kaikkia voi saaha mitä toivoo.



Ei oltu vielä eellisiäkään kotitehtäviä saatu tehtyä (keppien meno niin, että ohjurit on enää päissä) ja taas saatiin lissää. Saatiin nimittäin aimo annos konsteja ja tehtäviä Rallin keinukammon selättämiseksi. Ihan ensinnä pittäis saaha tänne kotia askarreltua tasapainolauta. Ku se laskeva liike se tuntuu enempi hirvittävän. Ja hallilla pittäis aina ihan ekaks käyä tekemässä vähä keinua niin, että koira laitetaan keinun yläosaan, josta sen pitää juosta alas niin, että se keinu aluksi vähäsen ja myöhemmin enemmän laskeutuu. Siellä kontaktilla olis sitte tarkotus leikittää ja sillai opettaa, että just sinne päähän tulo on aivan paras juttu.



Tasapainolaualla pittäis täällä kotona treenailla niin, että esim. ruuan saa ja pihalle pääsee aina ku on suorittanu lauan. Askartelu on vähä vaiheessa, mutta jotaki materiaaleja oon jo saanu haalittua. Nyt tarttis vähän sahailla ja liimailla ja ruuvailla ja mieluummin mahollisimman pian. Että jos vaikka onnistuttais tekemään ens kertaa ennen nää molemmat kotitehtävät. Keppien suoritus on ainaki jo hyvällä mallilla. Tännään mennessä ohjuriparit oli ennää molemmissa päissä ja keskellä ja hyvin meni!