Vuoristorata

Voi huokaus. Mää jo vähä ehin elätellä toivoo, että Rallin kans vois säästyä terveyshuolilta, kun nuo sukurasitteet (tai niitten puutteet) on ainakin jossakin määrin tiiossa. Mutta ei. Viime viikonloppuna nyppimisen yhteydessä löysin Rallin hännästä tämmösen näppylän.

Mun piti mennä näyttään sitä lääkärille heti maanantaina, mutta meniköhän mun aie kolome kertaa mönkään, ku vastaaotot oli aina peruttu. Tännään vihon aamulla pääsin vastaanotolle, mikä seki meinas tyssätä siihen, että siellä kävi vaan kätteinen. No eipä mittään. Onneks oli luottoo sen verran, että sain käyä nostamassa rahat käynnin jälkeen.

Lääkäri totes heti nyppylän nähtyään, että mastsolukasvain tai syylä. Anna olla ja seuraa. Jos rupee kasvamaan niin Betadine-liuoksella vois töpötellä. Jos kasvaa pituutta niin on luultavasti syylä ja sitte se voidaan hirttää. Jos se on syylä niin niitä voi tulla muuallekki kehoon ja menevät aikanaan ohi, ku tulee niille immuuniksi. Jos se on kasvain ja rupee kasvamaan niin poistetaan.

No kotia sitte vaan, lähes huojentuneena, kunnes avasin Googlen. Löysin mm. tämän lisensiaatintyön. Näin lääketieteestä mitään tietämättömänä rupes kuulostaan aika pahalta. Ton ansiosta se ainaki oli varmaa, että mun hermot ei anna periks vaan ootella ja kattoo. Niinpä meillä onki ens viikoksi ohutneulanäyteaika varattuna.

Jos nyt vähä yrittäis järjellä aatella niin ehkä tässä nyt kannattas ottaa ihan iisisti. Ensinnäki noi kasvaimet on yleensä vanhempien koirien ongelma. Toisaalta jackrusseli ei kuulu ainakaan siihen riskiryhmään, jolla on eniten tavattu niitä pahanlaatusia kasvaimia. Lisäksi noitten pitäis olla harvinaisempia hännässä. Että jospa se on syylä.

Toisaalta sitten taas, mitä kuvauksia oon eri lähteistä lukenu, niin hyvin sopii tohon Rallin näppylään. Mutta turhapa se on jossitella. Ens viikolla se toivottavasti selviää. Jos se on se pirun mastsolukasvain, niin en mä sitä jää katteleen, vaan haluan että se leikataan pois. Ja tutkitaan, että mitä laatua se on.

Tää on taas niitä päiviä, kun mielessä käy, että ei enää ikinä mulle koiraa. Nää huolen hetket on aina niin raastavia. Ja niitähän tällanen vainoharhaatikko saa aikaa pienimmästäki risahuksesta. Ja sehän nyt ainakin on varmaa, että tällä karmalla ei edes lähes ongelmatonta koiraa tuu saamaan ikinä. Aattelin, että nyt ois jo aika hyvät mahollisuudet, kun koiran isää on seuraillu melekeen kymmenen vuotta ja muistaki sukulaisista on ainaki jotaki tietoo. Eikä emäkään ihan uppo-outo koira oo. Mutta ei auttanu ennakointi. Pessimisti ei kai pety.

- Emäntä

Pistetääs nyt loppukevennyksenä vielä isännän ottama salakuva ahkerasta tenttiinlukijasta apureineen.

Näe Minut Tässä

Ralli pääs tännään ekaa kertaa Jänesniemen Elinan koulutukseen. Toivottavasti päästään jatkossaki! Pieni oli tietenki pätevänä, vaikka eihän se nyt ihan niinku elokuvissa menny.

Ensin oli pitkä suora, jossa hyppy-suorahko putki-kääntyvä putki. Vaikka Ralli on jo alakanu ite hakkeen esteitä ja osottaan tulevan putkihullun elekeitä, niin ei se putki vaan niin helepolla löytynykkään. Muutamia toistoja piti ottaa lähempää. Mutta sitte ku huomas jutun niin ei ollu mikkään ongelma mennä pitkälle toisen putken viereen ottamaan vastaan.

Sitte tuli takaakierto-päällejuoksu-poispäinkäännös-liikkuva valssi. Ei suurempaa ongelmaa paitti valssissa, ku en vaan saa liikuttua tarpeeksi rohkiasti ja ajjoisa. Mutta menihän se seki toki lopulta. Aika onnistuneesti tyyppi veti poispäinkäännöksiä. Tais tulla yks kerta ettei tajunnu ja toinen, ku pyörähti jotenki. Ja kerran joskus ehkä 2 kk sitte on sitä reenattu.

Tauon jäläkeen piti olla mun mielestä helepompi juttu. Mutta ennakkotiioista poiketen Ralli rupeski bongaileen putkia. Hyvin irtoo! No sehän ny ei käyny ja niinpä sinne iskettiin verkko putken suulle niin jo rupes korvat aukeen. Mutta sitte, ku välillä sinne putkeen saiki mennä niin ei taas löytyny... Joutu pieni russelipoeka vähä käyttään aivojansa. Täytys ottaa tehoreeniä valsseista, ku ne meinaa tökkiä. Ohojaavasta käjestä palkkauksia ja silleen.

Kamalan nopiasti meni oma vuoro, ku se oli jaettu kahteen 10 minuutin pätkään. Elina kommentoi Marjan kans, että on kyllä ihan niinku isukkinsa toi tyyppi kaikin puolin. Myöhemmin vielä juteltiin Elinan kanssa niin kehui kyllä kivan oloseksi kaveriks ja jakso uskoo, että vauhtia rupiaa löytymään enämpi ku isäpapasta. Tottahan se lämmittää sydäntä. Mutta kuten ehkä oon ennenki sanonu, niin mulle ihan ykkösjuttu on ihan vaan se, että on reenikaveri, jonka kans ei tartte miettiä, että saahaankohan tännään mittään tehtyä vai haist(at)ellaanko vaan. Tokihan mulla on ollu ihanainen Rico-Papa, mutta onhan tää silti vielä eri asia.

Pienestä Pinseripojasta huolestuneille todettakkoon, että tyyppiä ei oo mitenkään unohettu. Luulen, niinku oon jo todennukki, että Rimpula on onnellinen ja stressittömämpi, ku sitä ei revitä joka paikkaan ja vaajita jotaki mistä se ei niin välitä. Luulenpa, että se saa tykkäämiään keittiötokoreenejä nyt Rallin kans reenaamisen myötä enämpi ku ainokaisena. Ja sohvalla ja sängyssä sille on aina kainalossa tillaa eikä rapsutuksistakaan oo tingitty.

Oon mää vähä haaveillu, että jos aika antas myöten niin yrittäsin Riemun kans vähä terästäytyä tuossa tokon reenaamisessa. Että kävis välillä jossaki muuallaki reenaamassa, ku tossa keittiössä. Jos paikkamakuuseen sais varmuutta niin mistä sitä tietää mitä keksittäis...

Muutama noutti vielä itelle päivän annista:

* Ku tullee joku virhe (esim. ohi esteen) niin korjaa se este HETI. Ja sit "alusta" uusiks vasta.
* Se putkissa hömpöttely pittää loppua. Niihin mennään vasta käskystä.
* Kato sitä koiraa!
* Juokse palakan antamisen jäläkeenki just niin tyhymän näkösenä niinku ohojaisit vielä ainaki kaks estettä.

- Emäntä

PS. Jottain videonpätkää saattaa olla tulossa, jos ossaan käyttää jotaki editointiohojelmaa.

PPS. Tämmöseksi reenien kertaamiseksihan se vaan tuntuu pakosti menevän. Ku kameraki vissiin on lomalla.

Kesällä Kaikki On Toisin

Ettei tää ploki menis ihan vaan Rallin kehumiseksi niin täytyypä päivitellä vähä Riemun terveyestä välliin.

Riemullehan on menny nyt vuoden toi siedätyshoito. Ja kevväällä päästiin lopettaan kortisoonin syöttäminen. Sillon elläinlääkäri totes, että voi olla hyvin, ettei sitä ennää tartte, kun on toi siedätyshoito jo sen verran ollu. Ja mää uskoin ja toivoin. Turhaan. On siitä nyt jo muutama viikko, ku oli pakko alottaa taas. Silimät alako olla karvattomat raapimisesta ja välillä Riemu joutu jo yölläki herrään raapimaan. Eipä siinä muu auttanu, ku ei siedätysten tihentämisestäkää ollu hyötyä.

En tiiä mahtaako nyt olla niin, ettei toi siedätys kumminkaan tehoo siihen suurimpaan tekijään eli pölypunkkeihin. Kesä meni hyvin, mutta heti ku patterit alako naksuun niin jo rupes Pientä Pinseripoikaaki syyhyään. Eikä siinä mittään. Elläinlääkäri kyllä selvitti mulle tän kortisoonin käytön niin, että ymmärsin, ettei se koiran lyhyen elämän aikana niin palijo ehi tehä pahhaa, ku esim. ihimisellä, joka joutuu sitä syömään vuosikymmeniä.

Ei mua siinä sekkään niin palijo harmita, ettei pääse näyttelyihin eikä muihin virallisiin juttuihin, ku se mitä tuo kortisooninperhana tekkee Riemun käyttäytymiselle. Hyvä ruokahaluhan tuolla on ollu viimevuojet, mutta kiitos kortisoonin, nyt Riemulla on AINA nälkä. Se aiheuttaa pöydille kurkottelua ja ihan kamalaa käyttäytymistä, kun ruokaa/herkkuja on esillä. Ja auta armias, ku Riemu löysi yks aamu lenkillä kokonaisen grillimakkaran! Kyllä mulla joskus oli jotain auktoriteettiä, että sain sen sanomalla luopumaan herkustaki...

Kuten ennenki on todettu niin Riemulla on tarkka kello ja asiajärjestys päivässä. Kortisoonin kanssa se ruuanootusaika tulee aina vaan aikasemmin ja se oottaminen on kuuluvampaa ja kuuluvampaa: keittiö-olohuone välin ramppaamista ja kitinää. Ja auta armias, ku oon erehtyny muutaman kerran antamaan niille vielä illalla jotaki pureskeltavaa niin sehän on kääntyny ny siihen, että vähä ruuan jäläkeen Riemu alakaa kyttäämään herkkukaappia ja ramppaamaan sen ympäristössä...

Vaikka tästä edellisestä selostuksesta ei vois ehkä päätellä niin kortisooni luonnollisesti myös väsyttää. Onneksi kuitenki Riemun lihaskunto säily hyvänä ainaki viime talaven. Mutta sitte se kans pissattaa. Ja mitä kaikkia muuta lie, mitä Riemu-parka ei meille ossaa kertua. Mutta ehkä vielä on toivoo, ettei tää kortisooni olis meijän jokatalavinen ystävä...

Semmonen terveyellinen seikka tässä on kans mietityttäny, että Riemu olis varmaan paras kastroija. Se vois vähäsen vähentää sitä ylimäärästä kohnotusta ja tasapainottaa tunnetiloja. Oisin kai sen varmaan jo tehenykki, mutta siksi sitä oon vetkuttanu, että Riemun kanssa kuitenki on nuo näyttelyt ollu melekeen se ainua harrastusmuoto. Että niille hommille sais sitte sanua paipai. Ronihan pääsi jo joku aika sitte erroon ylimääräsistä takapään painoistaan ja se on kyllä varsin onnellisen olonen. Että eiköhän se päivä tässä vielä koita Riemullekki, kuhan emäntä saa aikaseks.

- Emäntä

Sua Seuraan

Tänään oli möllitokopäivä. Riemuki kaivetaan aina epispäivinä ihimisten ilimoille, ja sen kyllä huomaa. Kauheeta kohnotusta.

Tulokset oli jotakuinki sitä mitä ajattelinki, vaikka Riemun kans nyt on aina tietty jännitysmomentti mukana. Ralliin luotin enämpi, mutta sillä alakaa ilimeisesti murkkuikä tms. painaa päälle, ku haistelu tuntus olevan mielusempaa ku tokoilu aina välillä. Mutta tässäpä tuloksia ja selostuksia:

Ralli osallistu mölliluokkaan, jossa sai palkata vaikka "koko ajan". Mölliluokasta semmonen btw, että mikä saa semmoset ihmiset osallistuun mölliluokkaan, jotka on jo ainaki mun silimään kisavalmiita? Tulee meinaan tälläsille tumpuloille meleko häpiä...

1. Luoksepäästävyys: 10. Iskin namia nokkaan, ettei nousis ja hyvin pysy. Eikä siinä ihimisen koskemaan tulemisessa sikäli mitään ongelmaa ainakaan tähän asti oo ollu.

2. Paikalla makaaminen: 9,5. Kaks minuuttia makkoiltiin ja Ralli oli mukavan rauhallinen. Ku oppis vaan ite luottaan siihen. Ei oo helppoo ton toisen touhupään jäläkeen. Kävin palkkaamassa pari kertaa. Puolikas piste lähti siittä, että vaihto lonkkaa vissiin pari kertaa.

3. Seuraaminen kytkettynä: 8. No tässä kohtaahan se tottuus alako mulle paljastua. Eli Ralli kulukee aivan liian kaukana ja edistääki heleposti. Niin kai sitä sitte vaan on hahmotuskyvyssä puutosta eikä tästä reeneissäkään oo huomautettu. Mutta täytyypä myöntää, että hyvin harvonpa sitä on tullu reenattuakaan. Saati sitte nuin pitkää pätkää. Tuomarille eppäilin, että se on ohojaajan persuus niin iso, että pakkohan se on pienen vähä sivvuun siirtyä, että saa sen katsekontaktin... Muutaman kerran jouvuin ihan korjaamaan mm. juoksussa ku lähti meneen omiaan. Mutta juoksua ei varmaan oltu tehty koskaa. Menin siis lelu kainalossa, mutta vähä se meinas se keskittyminen lipsua. Niin joo ja enämpi pittäis rueta ite katteleen sinne etteenpäin. Ja sitä lähireeniä... Eli ihan vaan askel tai kaks. Ja en tiiä tartteeko sen kans rueta perusasennon paikkaaki nyt vielä hinaan taaksepäin.

4. Seuraaminen taluttimetta: 9,5. Joo, keskittyminen oli parempaa, mutta ei kai tää ny ihan näin hyvin todellisuuessa menny. Ehkä tuomari anto tän säälistä, ku rupesin sille inttään vastaan. :) Yhtä kaukana se oli edelleen ja pari korjausta kesken kuvion jouduin muistaakseni tekemään.

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10. Oho. En kyllä "koetilanteessa" seurannu numeroita yhtään. Mitenköhän tästä kymppi tuli? Autoin namilla maahan, vaikka periaatteessa osaa jo ilmanki. Mun mielestä maahanmeno oli Ralliks hidas ja sitte maassa se jäi haisteleen jotain. Siittä saatiin käsky palkata aina kädestä, ettei jää maata imuroimaan. No, ehkä me sit vaan kummiski saatiin kymppi...

6. Luoksetulo: 6,5. Tätä en nyt kyllä kans tajua. Vai muistankohan mää ihan väärin. Kun Ralli jäi musta hyvin istumaan ja tuli kohtuullisella vauhilla. Perusasento oli vähä vino, mutta ei siitä kai noin paljo pitäis tippua. Muistaskohan liikkeenohjaaja, että mikä juttu tässä oli?

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä: 6,5. Ei tää menny vieläkään, vaikka on palijo reenattu. Epäröi ja pysähty hitaasti ekasta käskystä, mutta lähti perään. Yritin uutta käskyä ja taas epäröi. Sit palautin sen alkuperäselle käskypaikalle ja siellä se sitte nökötti sen mitä piti. Lisää vaan sitä korvien aukipitämisreeniä.

8. Estehyppy: 7,5. Päätin sit ottaa epiksissä käyttöön tän uuden kikan, mitä meille reeneissä joskus ehotettiin. Eli laitoin kosketusalustan toiselle puolelle. Lähti hyvin ja pysy alustalla, mutta se nokkiminen meinaa tulla tähänki. Ja ei sitte ihan paikallaan jaksanu ootella, ku oli vähä hämmentävä uus tilanne. Ohjeeks saatiin jatkaa lelun kans irtoomista ja lisää kestoreeniä alustalle.

9. Kokonaisvaikutus: 9. Pääsääntösesti Ralli teki töitä mun kans, mutta haistelua oli vähä turhan paljo. Ja mun pitäis kuulemma olla ilosempi ja kuumentaa sitä lelulla tekeen säpäkämmin. Se on mun perustokovamma, että yritän enämpi rauhottaa vaan keskittyyn namin kans...

Yhteensä 169 pistettä ja sijotus 2/4. Vallan mainio tulos tietysti, mutta toi seuraaminen nyt harmittaa. Ehkä vaan pitäis reenata.

Riemun ilmotin taas alokkaaseen, vaikka aina häpeen sitä, ku mölliin kai se kuuluis. Alokkaassa sai palkata liikkeitten välissä. Riemu teki suunnilleen samanlaisen tuloksen ku aiempinaki möllitokokertoina. Perusriemua.

1. Luoksepäästävyys: 10. Pomppas kyllä ylös intopiukkana, ku joku tuli kattoon Pientä Pinseripoikaa.

2. Paikalla makaaminen: 7. Nollahan tästä ois kuulunu tulla. Pihalla joku teki jotaki ja vierustoveri vähä muris niin hyppäs pystyyn ja haukahti oikeen mahtipontisesti pari kertaa. No oltiinpahan kunnon häiriönä muille... Sitte ku palautin sen, niin oli vissiin sitä mieltä, että eiköhän tässä jo makkoiltu ja rupes hinumaan sammakkoasennoilla etteenpäin... Että huumorihommiks meni taas, vaikka on vähä tätä yritetty reenatakki.

3. Seuraaminen kytkettynä: 7,5. Haahuiluahaahuilua ja kaupanpäälle haistelua. Sain kuulemma pointsit siittä, että en yrittäny korjata asiaa hihnasta vetämällä vaan asenteella. Pari kertaa jouduin korjaamaan oikeen isommin, mutta hengissä selvittiin.

4. Seuraaminen taluttimetta: 8. Vähä parempaa ja vähä vähemmän haahuilua, mutta liikaa kummiski. Ainaki yks isompi korjausliike. Mutta häntä kuulemma heiluu koko ajan, että ainaki jollaki on hauskaa. ;)

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 7. Ite maahanmeno oli muistaakseni aika hyvä ja nopee, mutta sitte oli niin mielenkiintosia hajuja, että ne vei ajatukset mukana. Ja palatessa hyppäs istumaan melekeen heti, ku kerkisin viereen. Sieltä se vaan tulee, vaikka kotona reenatessa en just ton ennakoinnin takia koskaan pyyä sivulle vaan palkkailen maahan ja vapautan.

6. Luoksetulo: 10. Taattua Riemu-laatua. Jäi tällä kertaa oikein istumaan ja ootti tarkkaavaisena. Ja käskyn jäläkeen täysiä mun luo. Perusasento oli vähä vino, mutta ilimeisesti muu suoritus vakuutti tuomarin.

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8. Jäi hyvin seisomaan, mutta ku annoin palatessa vielä seisokäskyn niin näpähti sivulle heti, ku viereen kerkesin. Korjasin ylös niin Riemu päästi oikeen teatraalisen vinkasun, että kattokaa nyt ku mua niin kovin kohdellaan kaltoin. Tuomari epäili, että Riemu sekotti mun käskyt, ku on niin samanlaiset (seiso-sivu). Ite kyllä luulen, että se ennakointi sieltä vaan reeneistä huolimatta nousee.

8. Estehyppy: 9,5. Tätä oli tehty viimeks kesäkuussa eellisissä epiksissä. Riemu meinas jo ootellessa karata hyppäämään, että hyppyyn lähössä ei sikäli ongelmaa. Sehän se on, ku sitä ei oo opetettu kunnolla, niin kääntyy ihan liian lähelle estettä takaspäin. Mahtoko se tässä malttaa sivulle-käskyä sitte, ku noin pisteitä ropis?

9. Kokonaisvaikutus 8. Vähä levotonta ja haistelevaista meininkiä, mutta mielelläänhän toi sit tekee, ku vauhtiin pääsee.

Kokonaispisteet: 165 ja sijotus tais olla 4/5. Vaikka muuta muistelin, niin täähän olisi meijän eka ykköstulos. Ja aiemmin on aina nollattu joku liike. Vaikka niinhän kyllä nytki ois pitäny paikkamakuun nollautua... Tuomari harmitteli, että ku sais siihen seuraamiseen sen motivaation, niin ois ihan jees muuten. Mutta mistäpä sen siihen sais... Ehkäpä se mun Riemun (taka)pään menoks suunnittelema kastrointi vähä vähentäs haisteluntarvetta?

Ihan hauskaa oli ja ainahan tuosta erilailla pääsee käsitykseen, että mikä vielä kaipaa reeniä ja mikä ehkä on jo ok. Nyt on pari väsynyttä koirapoikaa täällä, ku episten päälle saivat vielä pienet pihairrottelut karvapoikien ja Ricon kans.

- Emäntä

PS. Ralli pääs perjantaina isojen poikien tokoon paikkaamaan Ronia. Se on nyt keksiny, että ei sitä kapulaa voikkaan ottaa suuhun vauhtinouossa, vaikka liike oli jo melekeen valmis ja pitoreenissä ottaa kapulan suuhun ilman mun suunaukomisia. Se jäi sit reenaamattomaks ja takapakkia tuli. Muuten tyyppi oli pätevä.

Liianko Helppo

Rallikaisella on ollu meleko tiivis reenitahti viikon sissään noin meijän normaaliin kerran-kaks viikossa tahtiin. Lauantaina reenailtiin ProCaniksella agilityä. Ohojelmassa oli saksalainen ja niistopersjättö. Jäläkimmäinen meni aikalailla kerrasta. Ralli on ton niiston sissäistäny niin hyvin vaikkaki meleko vähällä reenillä, että ei siinä joku persjättö tunnu ennää missään päälle. Saksalaiset oli vähä haasteellisempia.

Saksalaisessa haastetta auheutti nimeommaan se hypyn hyppääminen. Eli päällejuoksuja tarttis vielä lelua tiputtelemalla välillä reenailla. Ja mun täytyy muistaa se katseen kohta siinä hypyllä, koska yllättävän palijo se vaikutti. Eli jos unohuin kattoon koiraa, niin ei varppina hypänny. Sitte ku se katse oli siinä aputeipissä, jonka kohalle se koira haluttiin niin alako tulla tulosta, vaikka emäntä meinaski sotkeutua lyhhyisiin jalakoihinsa.

Lisäksi päästiin kokkeileen (säätyvää)rengasta ja se meni ihan mukavasti. Hihnassa pijin ja pallo oli houkuttimena. Koska reenaajia oli vaan kaks niin ehittiin jonku aikaa nokkimistaki reenaileen uuessa paikassa, nimittäin A:n alaosassa. Nokkiminen tullee kyllä jo oikeen hyvin ja paikkaki alakaa löytyä omatoimisesti, mutta Rallin katse kyllä on aika tiiviisti mua kohti. Pittää muistaa ensinnäki se, että nokkasusta palakkaa sinne "ulukopuolelle" saman sätteen verran, ku mitä se nokkastessa on mua kohti. Ja vappautukset sais tulla aina vasta, ku kattoo namikipolle.

Sunnuntaina ajeltiin taas Mouhijärvelle ja vuorossa oli toko. Ralli on kyllä tykästyny paikkaan jo pelekän tokon kans, mutta nyt tuo ykski agility nosti selekeesti sunnuntainki virettä hallissa. Kuhan ei ala turhan kuumana käyä... Reenattiin luoksetulua niin, että avustaja syötti namia koiralle ja silti piti malttaa tulla. Aika haastava, mutta rupes onnistuun. Vitsi, pittäis muistaa tehä tätä kotona ja aina ku mahollista erilaisissa tilanteissa! Myös Riemun kans...

Toiseks reenattiin merkkiä: pallo merkin taa ja lähetys. Välillä hämyjä, ettei sitä palloo sit ollukkaa siellä. Pätevältä kaverilta tääki meni vallan hyvin, vaikka aluks kierroksia oliki niin, ettei meinannu paikalla istuminen pallon viennin ajan onnistua.

Lopuksi tehtiin häiriössa sivulle tuloo. Ensin oli leluja "matkan varrella" tai häiriköllä ja lopuks mun vasemmassa käjessä sivulle ojennettuna. Lelut "vähä" hämäs Rallia, mutta houkuttelemalla se sit hoksas jutun, että liki saa tulla, mutta lelut pittää jättää. Reeniä vaan, ja omasta häiriökäjestä se palakka aina oikeelle niin, ettei kääntyis niin sitä lelua kohti perusasennossa.

Ilimeisesti kaveri oli taas pienessä mielessään pohodiskellu tuota saksalaista. Tehtiin sitä nimittäin eilen omissa reeneissä ja nyt siinä ei ollu ongelmaa. Paitti, että emäntä on liian ihira eikä kerkiä alta pois niin Ralli vilesti aika monesti mun ja esteen välistä jo seuraavaan putkeen, jos olin vähänkä myöhässä. Ittelle siis tekniikka kuntoon niin hyvä tullee. On se vaan ihimeellinen epeli; motivaatioo riittäis melekeen loputtomasti! Niin taitava ja nopiasti oppiva, että mahanko mää pysyä sen perässä pian?

- Emäntä

PS. Tulipas nyt sitä mun viimeks arvostelemaa reenitekstiä ihan hupsista vaan... Ehkä mää oon aliarvostanu reenipäiväkirjoja. Johtunee siitä, että Riemun kans se reenaus on ollu mitä on ja Ricon kans kehitystä on tapahtunu lähinnä omassa ohojaamisessa (jos on) ja eihän siittä kai kuulu kirjotella? :)

Ensilumi

Täällä on saatu nautiskella meleko talavisista fiiliksistä viime päivinä. Ralli on ollu lenkillä ihan onnessaan jo pienestä määrästä lunta. On tehny jotain omia kiihytysharkkoja ja osottanu muutenki, että mää haluan lumeen KAAHAAMAAN! Riemu ei varmaan oo joutanu koko lumiasiaa rekisteröiä omilta hössötyksiltään. Tänään onneks kuitenki järjesty tilasuus molemmille päästellä oikeen kunnolla, ku käytiin Ricolassa ulukoilemassa.

Ralli käyttää kyllä tehokkaasti noi vappaana olemiset. Se ei oikeestaan pysähy hetkekskää, vaan juoksee millon kenenki perässä tai juoksuttaa muita lelua pimittämällä. Sitte tietää, että tyyppi alakaa olla väsyny, ku se jää vaan nakerteleen leluansa johonki.

Mutta mun on pitäny jaaritella noista meijän agilityreeneistä jo pitemmän aikaa. Omaks mahollisesti tulevaks muistinvirkistykseksi lähinnä. Omasta mielestäni ku nää reenikertomukset on aika tylsää luettavaa. Mää en ehkä oo vielä tarpeeks proo-tasolla ymmärtääkseni niitten hienoutta noin muuten.

Ralli on ny teheny kaikkia muita esteitä paitti Aata. No kontakteja ei luonnollisesti kokonaisina ja rengastaki vaan muutamia kertoja, ku meillä ei oo ihan maahan asti säätyvää rengasta. Niin ja keppejä vinoina ja pari kertaa nyt ihan vasta verkkojen kans. Eniten on luonnollisesti reenailtu hyppyjä ja putkia. Tyypistä on hyvää vauhtia muotoutumassa putkifanaatikko. Mutta esim. maanantaina se kuitenki osotti keskittyvänsä ja olevansa kiltti, kun selvisi jonkuasteisesta putkiansasta.

Ohojauskuvioitahan me ollaan niitten hyppyjen ja putkien kanssa reenailtu melekeen alusta pittäin. Ihanihan aluks, ku oltiin vaan menty lujaa paikasta toiseen, ne ohojauskuviot tuntu Rallista kamalan tylsiltä ja masentavilta. Nykyään se on ehkä jotenki hiffannu, että ne kuuluu siihen juttuun ja tulee niihinki ihan kivaa vauhtia. Mutta tietysti kovaa meneminen putkesta putkeen on ihan parasta.

Mitähän kaikkia me on reenattu? No ainaki valssia tietenki, mutta oikeestaan yllättävän vähä. Se me on saatuki ittenäiseen tekemiseen reenattavaksi. Ralli ei aina oikein hahamota, että mille puolelle sen pitäis valssissa tulla. Tähän ongelmaan auttas tietysti ensinnäki, että niitä valsseja tekis enämpi, mutta sitte ois tarkotus tehä myös semmosia "kädenvalintareenejä". Eli jotakuinki ensin niin, että koira jätetään paikalle ja sitte mennään jonku matkan päähän kuttumaan ja palkataan oikeelle (ohjaavalle) puolelle tulemisesta. Jos mää oikein ymmärsin.

Takaakierto on ollu meiän ekoja bravuureita. Pakkovalssi menettelee, mutta siinäki on vähä valssin kans samaa ongelmaa. Päällejuoksu onnistu ensiyrittämällä huipusti ihan vahingossa, mutta kyllä siinä reenaamista vielä riittää. Semmosessa kohassa, missä mennään lujjaa ei välttämättä huvittais hypätä mittään kummallisessa asennossa olevia esteitä välissä.

Poispäinkäännös oli vähä haastava, mutta rupes seki onnistuun. Ei sitäkään tosin oo taiettu yhtä reenikertaa enämpi harjotella. Sylkkäriä on lähinnä "kuivaharjoteltu". Takanaleikkauksia on ehkä tullu tehtyä joskus putkella, mutta ei varsinaisesti muuten.

Reenattavaksi pitäis varmaan seuraavaks ottaa ainaki persjättö ja saksalainen, koska niitä on tullu noitten muitten kans käytettyä aika usein. Ja onhan niitä muitaki kaikkia jänniä juttuja, mutta ne tullee sitte ajallaan. Ehkä tärkeintä olis, että saisin itestäni irti mennä sinne reenaan sen suunnittelemani toisenki kerran viikossa...

Huomenna mennään Rallin kanssa kuokkimaan ProCaniksen agireeneihin. Tein siis vaihtarit yhden tutun kanssa, joka ei pääse omalle kurssilleen. Hauska nähä, miten Ralli toimii siellä. Hallihan on tuttu, mutta agilityä ei oo siellä tehty. Mahetaanko osata mittään, ku kurssi on kuitenki möllitasonen? Ja parin viikon päästä ois tarkotus päästä Jänesniemen Elinan oppiin. Mukava kuulla Elinan kommentit Rallista myös. Vaikka eipä silti, meiän oma valkkukin on vallan pätevä ja riittäis meille ihan hyvin! ;)

- Emäntä

Komia On Aina Komia

Meitsi pääs tänään pikakeikalle Turun KV -näyttelyyn. ROP-pentuinnossaaan emäntä joskus pisti ilmon menemään. Viime viikon se on hermoillu, ku tajus, että sielä on miestuomari. Mää ku meinaan joissain tilanteissa vähä arastella nuita ukonköriläitä. Emäntä käytti kaikki tilanteet hyväks ja tokossa ja maanantaireeneissä pyys miespuolisia reenaajia kopeloimaan mua. Ne meni hyvin ja nuolin niitten naamat, mutta eilen meillä kävi vieraita, niin niitä taas piti alakuun väistellä. Joku aika siinä meni arastellessa, mutta lopulta tais olla kaikilla puhtaat nenät. Ja etenki nuijen pienen kummityypin korvat piti putsata! Se kummallisia ääniä pitävä, kiikkerä kääpiökaveri oli varsinki aika hassu. Meinasin vallan riehaantua siitä ja se musta. Pienen säpsimisen jäläkeen pikkuihminenki piti käyä lipostelemassa ja kyllä meinaan vierailun jäläkeen meikäpoikaa nukutti!

Mutta siihen näyttelyyn. Emäntä ei oikein tienny mitä oottaa, mutta asetti rohkeesti tavotteeksi EH:n. Eikä joutunu pettymään tietty. Mähän oon kulmakunnan kommein kolli. Tuloksena oli ERI. Emännän mukkaan käyttäyvyin taas varsin mallikkaasti. Tuomari kopeloi ja jutteli ja käänteli ja väänteli aika paljo. Vähä mää nojjauvuin emäntää kohti siinä pöyällä, mutta en varsinaisesti yrittäny päästä käsittelystä pois. Tuomari tuntu ihastuvan mun päähän ja etenki mun "peukalonjälkeen ottassa". Muutenkin kaikki kuulosti olevan kohallaan, mitä ny heikolla ruottillani ymmärsin, mutta mun hieno kipparahäntä sitä vähä häiritti. Tässäpä emännän suomennosyritys:

"Erittäin kaunis pää. Sopivat kulmaukset. "Peukalonjälki päässä". Sopiva kroppa. Hyvä tilavuus. Hyvä hännän kiinnitys. Selän päälle taipuva häntä. Hyvät liikkeet."

Kirjuri ei ihan pysyny tuomarin mukana, koska mun mielestä tuomari kommentoi myös hampaat vahavoiksi ja purennan oikiaksi. Korvat oli ymmärtääkseni kans hyvät, vaikka emäntä välillä napisee, etten kuuntele tarpeeks tarkkaan. Lisäksi se mainitti ainakin turkista jottain, hyvvää kai. Oli kyllä just hyvä, kiva miestuomari näin näyttelyuran alakuun. Ei "kaatunu" heti mun päälle ja kopeloi muutenki sopivasti ja jutteli mukavia, vaikka sitte ruottiksi.

Junioreita oli viis, joista me sijotuttiin neljänneks. Eelle meni kaikki karkeempikarvaset ja tuhdimmat tappaukset. Ja niin emäntä kyllä etukätteen arveliki. Mutta mää oon palijo mieluummin tämmönen karvaton sporttiversio! Ehkä me kuulemma silti uskallettaan asettaa näyttelytavotteeksi, että saatais se joku SA jostain. Samahan tuo mulle, jos joka näyttelyn jäläkeen saa yhtä komian rustoluun kotona palakaksi!

- Ralli